oppilaidensa kanssa - voiko ne jättää tyystin väliin, vaikka muut luokanvalvojat vapareittensa aikana haastattelisivat kaikki oppilaansa läpi? Tai siis tottakai minä voin oppilaani jättää haastattelematta, mutta onkohan se kovin reilua?
Laskeskelin, että minulla menisi reippaasti yli kymmenen oppituntia pelkkään "lätinään", vaikka varmasti paljon saisin siitä itse irti ja oppilaat tuntisivat ehkä olevansa tärkeitä, kun joku kuuntelee ja kyselee. Silti! Mulla menee jo nyt luokanvalvojan asioiden hoitoon vaikka kuinka paljon ylimääräistä, korvauksen ulkopuolelle jäävää, hommaa, sekä pakollisia omasta puhelimesta soitettuja puheluita ja tekstiviestejä. HOJKS- ym. oppilaiden asioita koskeviin palavereihinkin on mennyt kuukauden aikana lähemmäs kymmenen tuntia plus HOJKS-papereiden laatimiseen käytetty aika on puolet lisää. En jaksaisi enää kaikkia vapaatuntejani käyttää oppilaisiini..
Sitten vielä toinen laiskuuttani koskeva kysymys: onko minun järjestettävä uusintakoe sellaisille oppilaille, jotka ovat mielestään ja vanhempien mielestä saaneet liian huonon numeron kokeesta (ei nelosta kuitenkaan)? Periaatteenani on tähän mennessä ollut, että vain niille, jotka eivät koetta ole päässeet läpi, pidän uusinnan, muille en. Nyt on kyseessä sellaiset oppilaat, joilla on tulossa vielä toinen koe kevään aikana sekä muuta kirjallista juttua, eli tämä huonosti mennyt koe ei ratkaise kurssinumeroa yksinään. Oppilaat haluavat kokeen, samoin heidän vanhempansa.. Ja valmiissa koepaketissa ei ole enää mitään käyttökelpoista, joten joutuisin laatimaan koko kokeen alusta asti itse, johon taas tuhraantuisi aikaa..
Ei sillä, olen tottunut "ilmaiseen" työhön, tuntien suunnitteluun, monistamiseen ja kaikkeen muuhun minulla menee sujuvasti aikaa, mutta että vielä nuo haastattelut ja uusintakokeet siihen päälle.. Uuuurgh.
Laskeskelin, että minulla menisi reippaasti yli kymmenen oppituntia pelkkään "lätinään", vaikka varmasti paljon saisin siitä itse irti ja oppilaat tuntisivat ehkä olevansa tärkeitä, kun joku kuuntelee ja kyselee. Silti! Mulla menee jo nyt luokanvalvojan asioiden hoitoon vaikka kuinka paljon ylimääräistä, korvauksen ulkopuolelle jäävää, hommaa, sekä pakollisia omasta puhelimesta soitettuja puheluita ja tekstiviestejä. HOJKS- ym. oppilaiden asioita koskeviin palavereihinkin on mennyt kuukauden aikana lähemmäs kymmenen tuntia plus HOJKS-papereiden laatimiseen käytetty aika on puolet lisää. En jaksaisi enää kaikkia vapaatuntejani käyttää oppilaisiini..
Sitten vielä toinen laiskuuttani koskeva kysymys: onko minun järjestettävä uusintakoe sellaisille oppilaille, jotka ovat mielestään ja vanhempien mielestä saaneet liian huonon numeron kokeesta (ei nelosta kuitenkaan)? Periaatteenani on tähän mennessä ollut, että vain niille, jotka eivät koetta ole päässeet läpi, pidän uusinnan, muille en. Nyt on kyseessä sellaiset oppilaat, joilla on tulossa vielä toinen koe kevään aikana sekä muuta kirjallista juttua, eli tämä huonosti mennyt koe ei ratkaise kurssinumeroa yksinään. Oppilaat haluavat kokeen, samoin heidän vanhempansa.. Ja valmiissa koepaketissa ei ole enää mitään käyttökelpoista, joten joutuisin laatimaan koko kokeen alusta asti itse, johon taas tuhraantuisi aikaa..
Ei sillä, olen tottunut "ilmaiseen" työhön, tuntien suunnitteluun, monistamiseen ja kaikkeen muuhun minulla menee sujuvasti aikaa, mutta että vielä nuo haastattelut ja uusintakokeet siihen päälle.. Uuuurgh.
Vastaukset 31
Vanhimmat
En anna tehdä uusintakoetta, jos oppilas on mielestään saanut liian huonon numeron kokeesta. Kerron, että kurssinumeroon vaikuttaa paljon myös tuntiaktiivisuus ja yleinen opiskelumyönteisyys eli toivoa on siis, vaikka yksi koe "epäonnistui".
Jos oppilaalla on esittää painava syy ennen koetta kuten sairaus, loma tai joskus harvoin jopa täydellinen unohdus, mikä saattaa vaikuttaa alentavasti koesuoritukseen niin harkitsen asiaa. Jos hyväksyn selityksen niin oppilas tekee kokeen seuraavalla tunnilla.
Systeemi toimii melko hyvin yläkoulun historian tunneilla. Aika harvassa on ne tilanteet, että oppilas oikeasti haluaisi tehdä uusintakokeen, kun vähän aikaa juttelee hänen kanssaan.
uusia kokeita? Meidän koulussa niitä ei uusita.Piste. Sairaspoissaolon vuoksi saa tehdä kokeen poikkeavaan aikaan. Uusia kokeita tulee nelosen saaneille siinä kuin muillekin. Ei oppilasmyönteisyyttä tarvitse venyttää tolkuttomiin. Menee kokeilulinjalle koko homma, osa jättää varsinaiseen kokeeseen lukemisen vähemmällä ja panostaa vasta uusintaan. Oppilaat lukekoot kokeisiin ajoillaan. Lukiossa voi uusintakokeissa käydä.
asiallisista vastauksista. Itsekin olen yrittänyt paukuttaa oppilaiden päähän, että pelkät koenumerot eivät ratkaise lopullista kurssiarviointia, ja jos yksi koe menee penkin alle, toisella kokeella voi korottaa numeroa. En täysin luvannut oppilaiden vanhemmille pitäväni uusintaa, mutta tukiopetusta nyt rupean antamaan halukkaille ja mietin vielä tuota koeasiaa..
Meillä muuten kaikki opettajat eivät pidä uusintakoetta edes niille, ketkä saavat nelosen! Vaan antavat todistukseen suorilla vitosen.
Mikä sinut pitää enää töissäsi?
Jos oppilaat eivät ole kaiken a ja o niin mitä ihmettä sinä viet motivoituneilta työt, jää kotiin laiskottelemaan.
Samat asiat hoidettavina on muillakin luokanvalvojilla, et ole ainoa jolla on HOJKsattuja oppilaita jne!
Todella asiaton kommentti. Kasva aikuiseksi. Et lienee edes opettaja.
sinulle. Kyllä edellisen kirjoittajan kommentissa oli terävä kärki alkuperäisen kirjoittajan väsyneeseen asenteeseen. Tuo asenne ei ole oppilaan etu, jos puhutaan "lätinöistä" ja voivotellaan HOJKS:attujen oppilaiden tuottamasta vaivasta. Oppilaita vartenhan opettajat työtään tekevät eikä päinvastoin.
Kouluja ei ylläpidetä sen takia, että opettajilla olisi töitä vaan sen takia, että tämän kansan nuoret saisivat parhaan mahdollisen lähdön elämälleen. Jos opettaja on noin tympääntynyt työhönsä kuin alkuperäinen kirjoittaja antoi ymmärtää, niin olisi varmaan asiallista miettiä, onko hänellä enää annettavaa muuta kuin virkamiestasolla papereita pyörittelemässä.
nim. opena 22 vuotta
koska tykkään työstäni ja nuorten kanssa olemisesta. "Lätinöihin" en jaksaisi kertakaikkiaan enää laittaa omaa aikaa koulupäivän aikana, koska harvat vapaatunnit sujuvat kyllä muutenkin monistaessa, kansioita järjestellessä, koteihin soitellessa, poissaoloja selvitellessä, ympäri taloa juostessa jne. Syömässä en ole käynyt enää syyskuun jälkeen, vaan syön jotain pientä evästä luokassani tai opettajainhuonessa jokin välitunti, jos vaan ehdin. En kertakaikkiaan ehdi koulun ruokalaan syömään. Tuntisuunnitelmat teen aina kotona, niihin ei koulun työaika minulla riitä. Kuten ei varmasti muillakaan opettajilla.
Muillakin opettajilla on hojksattuja oppilaita, sehän on arkipäivää nykyisin! Muilla tämän koulun opettajilla EI mene kuitenkaan HOJKS-palavereihin näin monta tuntia, kuin minulla menee. Itselleni on jostain syystä kasaantunut näitä oppilaita enemmän kuin muille, ja aineenopettajana joudun istumaan myös sellaisten oppilaiden palavereissa, ketkä eivät valvontaluokallani ole.
Opettamiseen olen erittäin motivoitunut, mutta syö miestä tehdä kaikkea ylimääräistä aivan jatkuvasti. Viime vuosi meni niin, että jos olisin samaa tahtia jatkanut, olisin jo pöpilässä, nyt olen hieman yrittänyt hiljentää tahtia, mutta illat menevät vieläkin kouluhommiin ja koti kärsii siitä. Jos jostain voin vielä laiskotella, niin uusintakokeiden pito ja oppilaiden haastattelut tulivat ekana mieleen.
Jos sinua kiinnostaa, niin voin ilmoittaa sinulle sähköpostitse koulun yhteystiedot, niin teretulemast pitämään vaikka kuinka monta uusintakoetta ja "lätisemään" oppilaiden kanssa vapaa-ajallasi, ja minä voin sitten hyvillä mielin jäädä kotiin laiskottelemaan, kun tiedän, että oppilailleni tulee sijalleni opettajista motivoitunein ja parhain. Joten ilmoittelepa yhteystietosi!
Ai niin, unohdin mainita, että luontaisetuna saat vielä tehdä kymmeniä tunteja ylimääräistä projektiluonteista työtä, jota sinun tulee tehdä kouluajan ulkopuolella opettajainkokousten, palaverien, vanhempainiltojen ja tukiopetustuntien jälkeen. Mutta eihän se sinun motivaatiotasi himoitsemaasi hommaan vie!
Ps. Miksi et ole päässyt vieläkään töihin?
mutta kun tämä opettajan työ on urakkahommaa. Tuo on niin turhaa, vedota "omalla ajalla" tekemiseen. Se on tietty kakku, joka työhön kuuluu ja se pitää sitten hoitaa.
Aika ikävän kuvan jätät itsestäsi kutsumalla oppilaiden kanssa käytäviä keskusteluja "lätinöiksi".
työnteoksi ja saat siitä palkkaa
Kohtuus kaikessa! Puhki ajettu ope ei ole kenenkään etu. Niin ja siihen motivaatioon: Olen ollut kanssa yläasteella reilu 20v. mat.fk-opena. Melkein joka kevät olen saanut oppilailta jonkun kiitoksen hyvästä työstä esim. saldona on muutama taulu, muutama maljakko, muutama kynttilänjalka jne. En siis liene ihan motivoitumaton, työhöni tympääntynyt. Pomolta kiitosta ei kylläkään ole tullut.
Tämäpä on herttainen ajatus - opettajan pätevyys mitataan saatujen lahjojen määrällä/laadulla. :-)
Kohtuus kaikessa. Minulle ei ole oppilaat a ja o. Oppiminen on. Oppilaan pitää yrittää itsekin. Olen hyväksi mainittu, tiukka ope.
Siis oppilaat eivät ole tärkeitä, mutta oppiminen on. Kukas tässä yhtälössä on se joka oppii, opettajako?
Omassa ajattelussani opettaminen ei ole tärkeää, mutta oppimaansaattaminen eli oppimisen mahdollistaminen on.
"Omassa ajattelussani opettaminen ei ole tärkeää, mutta oppimaansaattaminen eli oppimisen mahdollistaminen on ", josta siis seuraa oppiminen. Käsittääkseni. Tervetuloa siis joukkoon tummaan.
Kirjoitin että oppilaat ei ole kaiken a ja o. En että he eivät olisi tärkeitä. Pois nyt turha hurskaus ja messiaanisuus- jaksaa pidempään ja elää onnellisempana. Minä ainakin opin murkkujen kanssa joka päivä. Toivottavasti urani loppuun asti.
Miten voit käsitellä oppilasta ja oppimista erillisinä ilmiöinä? Oppilas on nimenomaan se tärkein (= a ja o), jota varten koko instituutio nimeltä koulu pyörii.
Opetuksen ja oppimisen suhde ei ole kausaalinen, opettamisesta ei seuraa aina oppimista. Syy voi olla ensisijaisesti opettajan, oppilaan tai oppimisympäristön. Oppiminen on yksilön sisäinen prosessi, jossa hän konstruoi uutta tietoainesta aiemmin sisäistämäänsä ainekseen. Ilman oppilaan panosta sitä ei voi tapahtua. Opettajan panos on ohjata, tukea, mahdollistaa tuo prosessi – siksi me olemme töissä.
Jos erotat oppilaan eli oppilaan persoonan oppimisesta (”Minulle ei ole oppilaat a ja o. Oppiminen on.”), teet oppilaasta vain järkiolennon ja jätän hänen affektiivisen puolensa huomioimatta. Palaan taas tähän törkeäksi kokemaani ilmaisuusi ”lätinöistä”. Juuri keskustelu on mainio hetki nähdä oppilas muutakin kuin järkevänä puurtajana. Keskustelussa on läsnä inhimillisyyden kosketus, jota ilman oppiminen jää aina vajavaiseksi. Keskustelu on mainio mahdollisuus tutustua edes pienessä määrin oppilaan persoonaan, että hänen oppimistaan on sitten luokkatyöskentelyssä helpompi tukea.
Todellinen keskustelu vaatii kuitenkin kaikilta osapuolilta kykyä olla läsnä. Ilman sitä keskustelu jää ”lätinän” tasolle, joka on kirjoitustesi perusteella sinun näkemyksesi keskustelusta.
lätinöistä, koska lätinöistä puhuin minä, alkuperäinen kirjoittaja, eikä edellinen kirjoittaja. Tiedätkö mitä, eilenkin koulussa ihan rupesi naurattamaan, kun joka välitunti olin jutteluissa jonkun oppilaani kanssa - lätisin siis tärkeistä asioista ilman, että tekisin siitä suurta numeroa: "nyt minä aion pitää jokaiselle oppilaalle erikseen haastattelutuokiot, jolloin voimme rauhassa keskustella, haen jokaisen oppilaan erikseen milloin miltäkin oppitunnilta luokseni, jotta kaikki varmasti näkevät, että hoidan luokanvalvojan hommani asiaankuuluvasti". Eilisen kaikki vapaa-aika siis meni oppilaiden kanssa keskusteluihin, joskaan en käyttänyt keskusteluihin vapaatuntejani ja oppilaiden muiden aineiden tunteja.
Väitän, että olen jokaikisen oppilaani persoonaan jo tutustunut sekä luokkatilanteissa että luokkatilanteiden ulkopuolella. Aineeni opettamisesta välillä menee leijonanosa luokan asioihin, mutta pidän sitä tärkeänä, vaikka sitten jäämme ehkä toisia luokkia jälkeen aineen opiskelussa joskus. Luokanvalvojan tunteja meidän koulussa on joka kuukausi, joten näen luokkaani silloinkin, kun omassa aineessani on nollajakso. Toki näen heitä koulussa muutenkin juuri välituntisin ja silloin tosiaan käymme keskusteluita läpi tai sitten ihan vaan lätistään. Tunnen toimivani eräänlaisena mentorina myös muiden luokkien oppilaille, jotka välillä hakeutuvat juttusilleni oppituntien jälkeen.
Pointtini on yhä edelleen se, että en usko "hienojen keskustelujen" tuovan suurimmalle osalle oppilaista enkä minulle mitään uutta. Ne muutamat, kenen kanssa en ole hirmu paljoa tänä vuonna "keskustellut", voisin ottaa vielä kevään mittaan juttutuokioon.
Toistan vielä kysymykseni: Mitä aiheita teillä muilla luokanvalvojilla on keskusteluissanne? Ja sitten vielä pari muuta kysymystä: Kuinka kauan aikaa teillä menee yhden oppilaan kanssa? Pidättekö myös vanhempainvartteja yläkoulun puolella? Mitkä nimenomaan ovat luokanvalvojan tehtäviä; onko juttutuokiot kirjattu jonnekin ylös vai ovatko ne vain sellainen käytäntö, mitä toiset luokanvalvojat toteuttavat ja toiset eivät?
lätinää on tämä tekstisi. Tiedoksi: minä en kirjoittanut oppilaan lätinöistä, se oli aloittaja.Käyn oppilaitteni kanssa kahdenkeskiset jutut syksyllä ja keväällä, ei niihin niin kauaa mene aikä niissä maailmoja syleillä.
Terve järki kehiin ja messiasmenttaliteetti pois. Yliempaattisuus pois, se johtaa liialliseen sitoutumiseen ja lopulta kyynistymiseen ja jopa bönariin.
Kylläpä rupesi ärsyttämään! Kyllä tehdystä työstä piitä saada palkka! Mielestäni on kohtuutonta, että joku toinen opettaja saa valvottavakseen luokan, jossa ei ole yhtään HOJKS/HOPSU-oppilasta ja joku toinen sen, jossa niitä on useita ja sama korvaus, vaikka jälkimmäistä työllistää paljon enemmän! Kyllä noista ylimääräisistä hommista, joita ei huomioida lv-palkkiossa pitäisi saada ylimääräinen korvaus!
aineen, josta oppilas on yksilöllistetty, opettaja ei tule paikalle, eikä myöskään rehtori. Toisilla luokanvalvojilla oikeasti menee aikaa kymmeniä tunteja vuodessa OHR-palavereihin, toisilla ei lainkaan. Mutta niin se vaan menee, kaikilla on sama palkka. Toisaalta toiset tekevät tuntiensa eteen paljon enemmän valmisteluja kuin toiset, ja silti on palkka sama. Ja sitten rehtori (tai miksei joku muukin opettaja) saattaa nakittaa joitakin aivan omaan toimenkuvaan kuulumattomia hommia, jotka kuuluisivat paremminkin avustajien tehtäviin, laitosmiehille tai jollekin muulle kuin opettajalle. Ja on pakko vielä mainita, että vaikka kaikkien opettajien virkavelvollisuuksiin kuuluu mm. poissaolojen merkkaaminen, suurin osa niitä ei merkkaa, pääsevätpähän tuossakin asiassa vähemmällä, mutta tämä taas työllistää luokanvalvojaa huomattavasti enemmän. Selvittele siinä sitten poissaoloja oikealta pohjalta, kun et edes tiedä, että joku on ollut pois! Toisaalta olen vakaasti sitä mieltä, että sekä oppilaat että heidän vanhemmat arvostavat kuitenkin sitä opettajaa/luokanvalvojaa, joka heidän eteen on tehnyt töitä. Jos oppilaiden asioihin ei paneudu, se kyllä kostautuu pitemmän päälle oppilaiden osalta.
Miksi olet suostunut järjestämään uusintoja edes nelosen saaneille? Meidän koulussa moinen onnistuu vain sairauden tai jonkin aivan poikkeuksellisen syyn takia. Tuohan vain on omiaan lisäämään oppilaiden välinpitämättömyyttä; miksi he viitsisivät hoitaa asioita ajallaan, kun aina järjestetään uusi mahdollisuus? Miten koulunne muut opettajat toimivat? Saisit ehkä selkänojaa vanhempien suuntaan, jos koulussanne olisi yhteinen, virallinen linja, ettei uusintoja järjestetä ilman todella pätevää syytä. Ota asia puheeksi rehtorin kanssa tai kokouksessa. Tuo hommahan saattaa levitä käsiin ihan totaalisesti, kun vanhemmat joukolla keksivät ruveta vaatimaan uusia mahdollisuuksia...
Uusinnat ovat turhaa työtä, mutta noista keskusteluista yrittäisin pitää kiinni. Sinun ei kuitenkaan ole mikään pakko tehdä niitä kaikkia viikon tai kuukauden sisään. Vai olisiko sinulle helpoin tapa pitää keskustelut putkeen vaikka jonain iltana? Voit ihan hyvin sanoa, että et ehdi jutella koulupäivän aikana. Jos sinulle sopivat ajat eivät kelpaa, ainakin olet antanut mahdollisuuden tulla keskustelemaan.
linjaa, mutta se tosiaan olisi hyvä. Toiset opettajat eivät pidä edes nelosen saaneille uusintoja, mutta automaattisesti antavat tokariin vitosen, itse en vitosta kyllä antaisi, vaan sitten kylmän nelosen. Toiset opettajat sanovat, että on hyvä tehdä helpotettu koe niille, ketkä eivät pääse ekaa "normaalia" koetta läpi. Eli pääsevät siis helpommalla, koska eivät kerta kaikkiaan osaa ja opi. Kolmannet opettajat "vaativat" minua pitämään uusinnan "huonoja" numeroita saaneille. Mutta otanpa asian ihan puheeksi opettajien keskuudessa ja rehtorin kanssa.
Toki VOIN uusinnan tehdä, mutta periaatteellisista syistä en mielellään sitä pidä. Jos pidän parille oppilaalle, kaikilla muillakin heidän luokallaan ja luokka-asteellaan olevilla olisi oltava siihen mahdollisuus, ja tottakai sitten muillakin luokka-asteilla, eikö vain? En usko, että numerot kuitenkaan kovin paljoa muuttuisivat, vaikka pitäisin uusintaa ja uusinnan uusintaa ja vaikka mitä.
Keskusteluista olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi. Mutta tässäkin voisin olla samoilla linjoilla rinnakkaisluokkien luokanvalvojien kanssa: he eivät keskusteluja pidä, ylempien luokkien luokanvalvojat sen sijaan sellaisia pitävät vapaatunneillaan. Itselläni on tässä jaksossa sen verran muuta pakollista hommaa vapaatunneillani, että käytännössä en ehtisi kaikkia oppilaitani haastattelemaan tässä jaksossa.
Ilta-ajat ovat ihan hyvä vinkki, mutta luokallani n. 80 % on kyydityksessä olevia oppilaita. Toisaalta voisin vaikka vanhempainillassa tarjota mahdollisuutta, että voisin iltaisin tavata sekä vanhempia että oppilaita joko yhdessä tai erikseen, jos vanhemmat ovat valmiita ajelemaan illalla koululle minua tapaamaan. Putkeen sentään en voi reilusti yli kahtakymmentä oppilasta (+ heidän vanhempiaan) tavata ;)
Ja vastineeksi niille, joiden mielestä tosiaan olen laiska oppilaideni suhteen, kuten jo itsekin mainitsin: joka tapauksessa olen päivittäin oppilaideni kanssa tekemisissä ja jutustelemme niitä näitä, niin kouluun liittyvistä kuin koulun ulkopuolisistakin asioista, sekä oppitunneilla että välitunneilla. Suurimman osan kanssa olen jutellut henkilökohtaisesti milloin mistäkin asiasta mm. välituntien aikana, mutta tietysti on niitä "hiljaisia hissukoita", jotka eivät seuraani välituntisin hakeudu eikä minulla ole ollut syytä puhutella heitä esim. koulutehtävien tekemättä jättämisestä tai huonosta käytöksestä. Heidän kanssaan käydyistä keskusteluista varmaan sekä minä että oppilas hyötyisivät, mutta muiden kanssa olemme jo olleet niin moneen kertaan juttusissa, että en tiedä, mitä nämä haastattelutilanteet enää toisivat uutta.
Mitä teemoja teillä muilla luokanvalvojilla on ollut "haastatteluissa"?
Jos oppilas saa KURSSISTA nelosen, on hänellä tietenkin mahdollisuus kurssin uusimiseen, ja jos se ei onnistu, oppilas saa ehdot. Mutta muita uusintoja en todellakaan järjestä. Yhden kurssin aikana tehdään kurssikokeen lisäksi paljon muutakin, jonka otan huomioon kurssiarvosanaa miettiessäni.
Jos henkilö on tuplannut jonkin luokan - niinkuin meidän koulussa jotkut, juuri nämä nelosia saavat "ongelmatapaukset", ovat - hänelle ei voida enää nelosta tokariin antaa.. ei ehtoja, vaikka ei koetta ja uusintakoetta saisi läpi. Kurssin aikana tehtävistä muista tehtävistä (tuntiosaaminen, tuntityöskentely, pari- ja ryhmätyöt, vihkotyöskentely, kirjoitelmat ym.) ei voi antaa edes vitosta. Silti käytännössä on pakko se vitonen tokariin raapustella..
Mihin tuo muka perustuu. Koulun käytäntöön ilmeisesti mutta sillä ei ole mitään pohjaa.
Sääliksi käy teitä maikkoja siellä. tsemppiä.
Totta kai voi antaa nelosia, jos oppilas ei ole enempää ansainnut! Armoviitosia ei todellakaan ole mikään pakko antaa. Jos oppilas on niin täydellisen oppimiskyvytön, tyhmä, laiska tms. ettei edes luokan tuplattuaan yllä vitoseen, on hänelle keksittävä muita ratkaisuja kuin tyhjästä vedetyt numerot. Meillä tällaiset oppilaat siirretään erityisopetuksen hoiviin.
Ei ole oppilaan etu siirtää häntä eteenpäin armovitosilla vaan saattaa hänet sellaisten tukitoimien piiriin, jossa oppiminen mahdollistuu. Erityisopetus on yksi keino, yhteys sosiaalitoimeen toinen mahdollinen - riippuen tapauksesta.
Näitä juttuja lukiessa en enää ihmettele tarinoita oppilaista, jotka ovat selvinneet peruskoulusta läpi ilman luku- ja kirjoitustaitoa tai peruslaskutoimitusten hallintaa.
olen minäkin, mutta meidän koulussa erkkaluokille siirto ei olekaan mikään helppo juttu. Jos ÄÖ oppimistestien ym. perusteella ei ole tarpeeksi alhainen, erkkaluokkaan siirto on käytännössä mahdoton. Erityisopettajat ja psykologit (siis jotka eivät edes työskentele koulussamme, mutta jotka silti sanelevat "säännöt") eivät anna edes yksilöllistämistä kovin helposti, vaan ensin pitää tehdä oppimissuunnitelma nelosia saaville oppilaille ja kitkutella sillä. Eli toisin sanoen vitonen on pakko antaa joillekin oppilaille, koska luokalleen heitä ei voi enää jättää toistamiseen. Itse teen sitten helpotettuja kokeita tällaisille tapauksille. Mutta se pännii, jos joku "normaali" oppilas, joka ei ole jäänyt luokalleen ja periaatteessa voisi sen vitosen lukemalla saada, päästetään kursseista läpi vitosella, vaikka kokeesta tulee nelonen, vihkotyöskentely on olematonta ja tuntityöskentely on nelosen tasoa. Heille en vitosta itse anna, vaan teen uusintakokeen, ja jos ei mene läpi, niin nelonen tulee tokariin minun aineestani. Vastoin luokanvalvojan ja rehtorin toivomusta ;>
Vielä yksi lisäys: muutenkin meidän koulussa numeroita näköjään annetaan yläkanttiin. Kun aloitin koulussa, omassa aineessani lähestulkoon kaikilta tippui numero - kenellä kympistä ysiin, kellä kympistä kasiin.. Ja vitosen oppilaat surkuttelivat, kun eivät saaneetkaan sitä kutosta todistukseen. En tiedä, voihan olla, että opetuksessani, kokeissani ja arvioinnissani on jotain vikaa, mutta voi olla myös niinpäin, että edellinen opettaja antoi numeroita hellemmällä kädellä. Kuten aika moni muukin meidän koulussa!
Jos suostuu järjestämään uusintoja, oppilaat eivät viitsi lainkaan satsata varsinaiseen kokeeseen, vaan kokeilevat, mistä kokeesta sattuisi saamaan parhaan tuloksen.
Joskus pidin itsekin uusintoja, mutta kun huomasin, että tulokset olivat ihan yhtä heikkoja tai jopa heikompia, lakkasin tekemästä turhaa työtä.
Nyttemmin olenkin aina sanonut, että jos uusintaa tarvitsee, se on sitten kesällä ehtolaiskuulustelupäivänä.
Itse en anna uusintakoemahdollisuutta kuin jos on ollut sairaana, tällöinkin vain rästikoepäivänä.
Anottujen lomien kuten lomamatkojen, yms. vuoksi en uutta koetta järjestä, vaan laitan samantasoisen, aiemman vuoden kokeen (jos siis täysin sama koealue) etukäteen tai loman jälkeen oppilaalle tehtäväksi rästikoepäivänä. Tämäkin on puhdasta hyväntahtoisuutta; meidän koulussa ei ole pakko järjestää koetta ollenkaan, jos on pois anotun loman takia.
Vanhempainvartit pidin 7.luokalla, muuten olen myöhemmillä luokka-asteilla kokoontunut tarvittaessa oppilashuoltoryhmän oppilaan huoltajien kanssa palaveriin, jos on tullut aiheelliseksi. Puhelimella ja sähköpostillakin voi aika suuren osan asioista hoitaa.
Vartit pidin joko ennen tai jälkeen työajan, en hyppytunneilla, tms. sillä harva huoltaja pääsee siihen aikaan paikalle.
Olen samaa mieltä siitä, että opettajan työ on niitä harvoja, joissa on aika paljon työtä "yli työajan". Aika paljon on vavontoja, kokouksia, palavereja, jälki-istuntovalvontoja, yms., mutta ne kuuluvat osana tähän työhön.
Harva muussa työssä oleva tuskin kylläkään suostuisi tekemään näin paljon "ylimääräistä", perustyön päälle tulevaa duunia ilman erillistä korvausta. Ja jotkut tekee paljonkin ekstraa, toiset ei mitään ylimääräistä. Mielestäni se on täysin ok, kukin oman jaksamisensa mukaan.Ei meilläkään kaikki pidä vanhempainvartteja lainkaan, yms.
Ei opettajalta saa odottaa, että hänkään on käytettävissä 24/7, esim. oman puhelimensa päässä. Itse en anna puhelinnumeroani oppilaille enkä vanhemmille, työpuhelin ja sähköposti palvelevat työajalla.
Olen kuitenkin sinut työni kanssa, se tehdään mikä hommaan kuuluu, mutta rajansa kaikella. Ihan joka suuntaan ei tarvitse revetä, mutta kyllä hommansa täytyy hoitaa.
ja se vastaa myös omaa linjaani. Itse en pidä vanhempainvartteja, mutta olen viestittänyt vanhemmille että olen tavattavissa. Joskus tavataan minun kutsusta, syyt arvaattekin varmaan. Oman valvontaluokan oppilaat oppilaat jututan syksyllä ja keväällä, ei ne tilaisuudet kauaan kestä kun ei niissä maailmoja syleillä. Mitä pidät luokasta, kenen kanssa tulet parhaiten juttuun, kenen kanssa et, mitä toivot luokalta, entä lv:ltä yms. Oppilaita minulla on 18.
Kaikenlaista ylimääräiseksi koettua olisi vaikka kuinka paljon luokkaretkien rahoittamisesta lähtien. Niihin en ala, enää. Jos vanhemmista löytyy porukka jotka sen masinoi, niin hyvä. Valvojaksi voin lähteä, jos luokka on sellainen että sen kanssa uskaltaa lähteä. Hyysäminen ja oppilaiden asioiden järjestely on mielestäni minimoitava ja heitä on kasvatettava omatoimisuuteen. KOkeet hoitakoot kerralla, jos tulee nelonen niin tulee. Tukiopetusta annan ja määräänkin jos tarvis, mutta en lomamatkojen vuoksi. Vanhemmat opettakkot silloin. Vieraisiin tai epäilyttäviin(kauppiaat)tai vanhempien numeroihin en iltakahdesan jälkeen vastaa. Huoltajille olen ilmoittanut että en vastaa tekstiviesteihin joissa ilmoitetaan sairasteluista, otan ne vaan tiedoksi. Turhia kuluja.
Kukin taaplaa tyylillään, turha on mielestäni valittaa jos liikaa hyysää ja sitten itse väsyy. Paskaista on syyllistää muita siitä että tekevät ns. pelastaviin enekeleihin verrattuna muka liika vähän. Täälläkin on näitä maailmansyleilijöitä esiintynyt.
kirjoittajalle. Olen (siis ap) todellakin miettinyt nyt viime aikoina noita "haastatteluja", ja perun puheeni "lätisemisestä" oppilaideni kanssa - en tarkoittanut sitä kirjaimellisesti aiemmissa viesteissänikään, vaan lähinnä sitä, että "kukaan" ei keskusteluista "mitään" uutta saisi. Sen verran paljon olemme epävirallisesti jo keskustelleet näistä samoista aiheista.
"Kaikki" viime viikon välitunnit ja "koko" viikonlopun luokkani asioita hoitaessani sähköpostitse jne. (sellaisia akuutteja, pakollisia hommia käytökseen ym. liittyen, joita ei voi siirtää vaan tehtävä nyt) olen tullut siihen tulokseen, että tarjoan halukkaille oppilaille aikoja, jolloin tulla puhumaan asioistaan minulle, mutta en ala kaikkia haastattelemaan tänä keväänä erikseen, koska samoja asioita, jotka nousisivat keskusteluissa esille, olen ottanut joka ikisellä lv-tunnilla sekä myös osalla oman aineeni tunneista esille niin pienryhmissä kuin koko luokankin kesken. Päivystän vaikka ne vapaatunnit akselilla luokkani - opettajainhuone, ja se, kellä on jotain puhuttavaa, voi tällöin tulla puhumaan. Ne, ketkä eivät tule puhumaan ja kenen kanssa en ole vielä puhunut kertaakaan (näitä on todella harvoja), voisin äkkiä jututtaa jollain välitunnilla, kun minulla on välituntivalvonta.
Vanhempainillassa mainitsen myös, että vanhemmat voivat halutessaan sopia ajan kanssani, jolloin voimme pitää vanhempainvartin (tai sitten vaikkapa oppilas&vanhempainvartin), mutta muuten en aktiivisesti ala ketään kutsumaan koululle. Olen ollut niin moneen kotiin jo yhteydessä, että heitä olisi turha enää kutsuakaan. Lisäksi käyn vanhempainyhdistyksen kokouksissa, missä näen vanhempia myös, sekä osallistun kaikkiin oppilaiden ja vanhempien yhteisiin askarteluiltoihin yms. Myös puhelinnumeroni saa koululta ja jopa Fonectasta, joten olen vanhempien tavoitettavissa, jos jollakin tulee jotain asiaa.
Jos olen vielä tässä koulussa ensi vuonna, otan heti syksystä nuo oppilaiden haastattelut. Ja enpä mene vannomaan, että haastattelen kuitenkin kaikki vielä tänä keväänä.. Nyt vaan tuntuu, että rahkeet eivät siihen kerta kaikkiaan riitä. Vapaatunnit menevät yleensä jos ei siihen monistamiseen ym., niin muutaman luokan raivaamiseen, jotka on pakko saada tyhjennettyä tässä lähiaikoina.. Jos tätä ylimääräistä hommaa ei olisi, niin mielihyvin pyhittäisin vaparini ihaniin omiin kullanmussukoihini ;)
Ai niin, pakko sanoa vielä uusintakokeista: meillä ei ole rästikoepäivää tässä koulussa, taidankin sitä ehdottaa heti seuraavassa opettajainkokouksessa. Muuten olen vähän hankalassa välikädessä, koska erään oppilaan vanhempi, joka on samalla opettaja, vaatii minua pitämään uusinnan, ja olen yrittänyt useaan otteeseen perustella, miksi en sitä haluaisi pitää.. Mutta sitten hän aina onnistuu vetoamaan siihen, että ennen, entisten opettajien aikana, kaikki oppilaat saivat parempia numeroita!