vauvakuume

Mulle tuli eka vauvakuume 14 vuotiaana, kun olin kasiluokalla. Siitä se tunne on sitten vuos vuodelta vain voimistunut.
Mieskin olisi, joka kyllä hyväksyisi lapsen, mutta silti en tunne olevani täysin valmis. Haluan antaa lapselleni mahdollisimman hyvän elämän, joten käympä ensin koulutuksen loppuun kun on viel vuos jälellä.

Vauvakuume tuntuu joskus todella mahdottomalta sietää, mutta ei siltikään kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Eikä riidellä turhista, jos poikaystäväsi ei viel tunne olevansa valmis siihen... Vinkkinä sanoisin että älä painosta, pikkuhiljaa se munkin mies alkoi lasta toivomaan:)

jos noin nuori olet, kannattaa varmaan odotella. Ota vaikka kisu tai hoitele iltaisin tuttavien lapsia (vähentää kummasti vauvakuumetta!!!). siskon lapsi vei pois oman vauvakuumeeni, huh.

Moi! Mulla on ja ollut joskus siätämätön vauvakuume. (Kävelin jopa tyyny paidan sisällä kiusatakseni poikakaveriani) Vauvakuume on kyllä hiipunut vuosien varrella, kun siitä ei ole enään jaksanut jankata toiselle. Olen kyllä saanut lupauksen, että vauvaa voidaan alkaa yrittä heti, kun puitteet ovat paremmat. Ja nyt olen tyytyväinen, että en saanut tahtoani periksi silloin joskus. Lasten aika tulee kyllä, mutta nyt on aikaa olla kahden ja nauttia nuoruudesta. Ja uskon, että ku parisuhteessa on elänyt jo jonkin aikaa ja suhde on vakaalla pohjalla siihen voi vauva tulla... Eli malttia vauvojen hankintaan. Rakenna parisuhdetta vielä hetki ennen vauvojen hankintaa...

Mul on melkeen sama tilanne,ku sulla...

oon 17v ja kihlattu 22v. Ollaan oltu kihloissa 1kk ja tunnettu 7kk. Me ollaan puhuttu vauvan hankkimisesta ja molemmat halutaan sitä...mut ongelma on mun isä; Sen mielestä pitäis käydä koulua ja hankkia hyvä ammatti...jos tuun raskaaks,ni se heittää mut varmasti pihalle...

Toivon,et selviit tilanteesta :)

mulla aivan sama homma. oon nyt viimesen vuoden ajan aatellu vaan vauvaa...on yrittäny puhuu avolleni mut on aina suuttunu ja väittänyt et painostan...nyt on ollu parisen viikkoa armeijassa ja ilman mun painostusta ja on lopulta alkanut lämpenee ajatukselle...lupaili että jos sit ens vuoden puolella kun palailee armeijasta ni alettas yrittää... oon kauheen innoissani ja onnellinen,mutta se mieli kerkee avolla varmaa muuttua vielä monta kertaa...eihän tässä kiire oo ku ollaa vielä nuoria,mutta kun se iskee se iskee kunnolla,ei sitä voi ymmärtää ku toine jolla sama tilanne...on tätäki monet kerrat itketty,mut kyllä se tästä...mut sen oon huomannut et painostamisella ei saa mitää aikasex,pahentaa vaan tilannetta... antaa asioitten mennä omalla painollaan...mut tää kuume ei lähe ku omalla vauvalla...tuntuu oikein pahalta katella raskaana olevia tai pieniä vauvoja...sitä miettii vaan et mix mä en saa.. kannattaa vaa antaa sen sun miehen totutella ajatukseen ja elää sitä nuoruutaan täysillä,kyllä se siitä sitten.ei oo hyvä et sellasesta tulee isä joka ei siihen vielä oo valmis...

Minulla oli kauhea vauvakuume jo yläasteella ja se vain paheni vuosien varrella.Ehkäisy "unohtui" usein,mutta vauvaa ei kuulunut...onneksi.Olin sitten 28 vuotias kun todellakin vahingossa tulin raskaaksi.Olin onnellinen odotuksesta...yksin."Tiesin" pärjääväni yksinkin,sillä isä ei ollut kuvioissa mukana.Se ei kuitenkaan ollut mitään mukavaa odottaa yksin kaikkien onnellisten pariskuntien keskellä.Vauva syntyi ja koko elämä muuttui painajaiseksi.Rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta täällä maailmassa ja tiedän vieläkin tehneeni oikean valinnan.Elämä vain on ollut todella rankkaa.Vauvallani oli paha koliikki ja sen jälkeen jäi huuto päälle.Meillä huudettiin eka vuosi yötä päivää ja minä itkin.En todellakaan olis jaksanut.Elämässä ei ollut muuta kuin toive että joskus sais nukkua enemmän kun 2 tuntia putkeen ja olis hiljaista.Siinä ei vauva-ajasta nautittu.Tyttöni on 3 vuotta nyt ja on alkanut nukkuun yöt.Vieläkin omat menot on vaikea järjestää.Olen onnellinen että olin ehtinyt elää ja matkustella ennen äidiksi tuloa.Nyt juoksen töistä tarhaan ja päin vastoin.Aina väsynyt,stressaantunut jne.Kaikilla ei tietenkään näin raskasta ole ollut,mutta tämä mahdollisuus on olemasa.Odota hetki,elä ja nauti nuoruudesta ja hanki lapsi kun poikaystäväsikin on valmis.Kyllä se kaksin on helpompaa.

Itselläni on kova vauvakuume.
Meilläkin oli noita kamalia riitoja pari vuotta no nyt mies on itse valmis yrittämään vauvaa.
Nyt menossa toinen kierto e-pillereiden jälkeen.
Sun täytyy vaan kestää se asia ettei miehesi vielä halua lapsia.
Oma mieheni juuri täytti 26 ja mun päähän ei menny koskaan se että ei hän välttämättä siinäkään iässä(23-25) ole vielä valmis. No me naiset olemme muutenkin aina kaikessa edellä kuten oot varmaan huomannut.;)
Mut jaksamisia ja lohtu hali.
Kyllä se päivä vielä koittaa niin koitti minullakin. :)