Seoviydy voittajana oravanpyörästä. Tee omat ratkaisusi. Pitää itsellekin jäädä aikaa.
Selviydy voittajana oravanpyörästä
hasse..,.
12517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
minullakin itselleni, joskus liikaakin, vaikka joka päivä käyn vähän duunissakin. Mutta olenhan vasta 65.
livahtamaan heinäkuussa vanhuuseläkkeelle. Eipä ollut edes lomia pariin kymmeneen vuoteen yrittäjän hommista. Nyt ne saa pitää, mutta mitä hiivattia oikein osaisi sillä joutoajalla tehdä?
Jonkin verran matkustelen ja huomasin, etten edes nuku oopperassa. Kuljeskelen metsiä kamerat olalla, mutta alkaa olla jo tietsikalla kaikki havaitut tintit.
Pitäisiköhän siirtyä isompiin puluihin vielä tällä iällä, siis naisen iskemiseen sinkkutalouteen. Vai tuleeko enempi harmia? Arvokkaita mielipiteitä, kiitos!
ottamisesta saattaa seurata pitovaikeuksia. Harkitse tarkkaan ainakin pitempiaikaista linnun pitoa.
kumppani, jonka kanssa olette kiinnostuneet samanlaisista asioista. Voitte molemmat rikastua ja rikastuttaa sekä toistenne että yhteistä elämää. Loppuelämästä voisi tulla yksi suuri yhteinen seikkailu ja jokainen uusi päivä olisi täynnä mahdollisuuksia. Kun vertaisensa kanssa kulkee, askeltakaan ei tarvitse venyttää eikä ponnistella kykyjään enempää.
Mielestäni tasa-arvoinen, hyvä parisuhde voi tarjota paljon sellaista, mistä tavalliset "pulujenbongaajat" eivät osaisi edes uneksia.;)) Kannattaisikohan sinunkin kokeilla?
Kyllä se oma lemmikkipulu varmasti aivan mukava on, mutta katso, että sillä pululla on oma pesäpönttö, josta vierailee sinun pöntölläsi.
Yhteisestä pöntöstä saattaa tulla ongelmia, sillä se lemmikkipulu aivan varmasti pyrkii ottamaan määräysvallan siinä yhteispöntössä.
sait ja samalla sain minäkin kun ketjun luin. "Ota itsellesi tasa-arvoinen kumppani", niin ota. En ole tiennyt että niin vaan otetaan, olen luullut että jollakin tavalla pitää myös kolahtaa, että sekä henkiset että fyysiset kemiat pitää jollakin tavalla kohdata. Jollei, voi tulla pitovaikeuksia kuten yllä sanottiin, tai lintu voi pian lentää taksisin sinne mistä on tullut, tai toiseen pesään. On toki kiistämätön tosiasia, että hyvä parisuhde luo parhaat edellytykset onnelliseen elämään, että yhdessä toisen kanssa kulkeminen ja tekeminen on paljon mieluisampaa kuin yksin. Jopa oopperassa jaksaa istua 3-4 tuntia nuhkahtamatta. Mutta sinkkunakin voi elää, ehkä ei niin onnellista, mutta tasapainoista elämää kuitenkin.
Työssä elää, mutta kun jää eläkkeelle seuraa tyhjyys. Siksi minäkin, vaikka vahuuseläkeläinen olenkin, käyn yhä työssä (yrittäjä myös). Tosin motivaatio on jo vähän hukassa. Taidan ruveta kulkemaan metsissä minäkin.
Selviytyäkseen pyörästä täytyy hyväksyä kurjistumisen kierre!
kannattaisi varmaan jokaisen kiinnittää huomiota. Viimeistään tässä iässä kannattaisi miettiä, mikä oikeasti on itselle tärkeätä ja kuka meitä pakottaa sitä oravanpyörää polkemaan.
Jos työasiat ovat mielessä 24/t, onko olemassa myös se oikea elämä, jota voi jatkaa eläkkeelle jäätyään.
mutta lasten ollessa pieniä ja työelämäni ollessa silloin rankimmillaan, olin miltei uupumuksen partaalla. Näin jälkeenpäin ajatellen oli tosi hyvä juttu, että jäin osa-aikaeläkkeelle heti 56-vuotiaana. Jaksoin tehdä muutakin kuin pakollisia hommia. Ennen kaikkea ehdin olla enemmän mieheni kanssa, koska yhteiset eläkepäivät jäivät haaveeksi.
Nyt aamulla ajattelin, että on ihan asia herätä taas kerran terveenä. Voin valita, mitä haluan tehdä tai olla tekemättä mitään. Yksi pakollinen juttu on: veroilmoitus on tehtävä tämän kuun aikana. Sitten palkitsenkin itseni keikalla itään. Tämän jälkeen on puuhia ihan riittävästi, esim. aion kirjoittaa muistiin kaiken mitä muistan sukuni kuolleista henkilöistä. Olen osannut koko elämäni ajan käyttää aikani melko hyvin niin, että olen jaksanut puksuttaa eteenpäin. Ja onnea on ollut tuon terveyden kanssa.
Sinä ilmiselvästi osaat iloita hyvistä asioista elämässäsi, etkä jää ruikuttamaan puuttuvien hyvien perään. Sinä ja kaltaisesi tekevät hyvää muillekin. Kiitos positiivisesta kirjoituksestasi, sellaista on aina ilo lukea.;))
60 vaiheessa on mielestäni jo myöhäistä ryhtyä miettimään pyörästä hyppäämistä.
Jos tähän saakka on elänyt "tässä ja nyt" kädestä suuhun periaatteella, saattaa olla taloudellisia ja henkisiä hankaluuksia ajattelu- ja elämäntapojen muuttamiseen.
Ratkaisut olisi syytä suunnitella viimeistään -50 vaiheessa.
Näin toimien ei harhakuva omasta korvaamattomuudestakaan pääsisi vallalle.
Itselleni sopi "pehmeä lasku laiskuuteen".
50:stä alkaen hiljalleen löysäillen irti työelämästä.
En usko koskaan olleeni missään pyörässä.
Kaikki ratkaisut on tehty perustuen omiin, todellisiin tarpeisiin ja sen hetken mahdollisuuksien mukaan.
Olemme eläneet omaa elämäämme. Muut omaansa.
Todelliseen tilanteeseen katsomatta "pyörä" on lähinnä tyytymättömyyden syy.
Pyörimättä paras niin ei ainakaan nilkka nyrjähdä pois hypätessä!