Koiranpentu vai vauva ensin

kokemuksia; mulla oli dobberinarttu, tosi ihana koira. Ja sit tuli vauva. Mies kävi töissä, mina olin tietysti kotona vauvaa hoitamassa.
Mutta eipä toiminut se yhtälö; vauva heräili parin tunnin välein, en ensimmäiseen vuoteen saanut nukkua kokonaista yötä putkeen.
Ihan sama minkärotuinen koira on ,dobberi vai perhoskoira, ensitöiksi se on vietävä aamulla ulos. Pue kiireesti vauva ,sit ulos,joskus räntäsateella olis niin ihana vaan olla vauvan kans sisällä mut ei kun ulos. Ja ota huomioon, dobberi vaaatii paljon ulkoiua, pitkiä lenkkiä, koulutusta:ensimmäinen elinvuosi on kokopäivätyötä, tai sitten uhraat kaiken vapaa-aikasi koiralle. Minä en jaksanut, jouduin myymään koiran, tämä koira kun ei ole mikään sohvakoira ja sillä on todella huono olla jos sen kans ei puuhata.
Vuosia ikävöin koiraani, tunsin huonoa omaatuntoa, ajattelin jälkeenpäin että olisi pitänyt kuitenkin pitää koira. Mutta silloin ajattelin vain että en jaksa, olin niin väsynyt.
Selvästi sinä odotat että joku sanoisi että kyllä vauva ja dobberi hyvin hoituu, mutta mieti nyt järjellä. Ja vaikka puhuisit perhoskoiran ostamisesta, sanoisin että odota muutama vuosi.
Tää koira oli alunperin mun koirani siksi mies ei juurikaan koiran kans auttanut.Kai olisin selvinnyt jos hän olisi auttanut enemmän.
Mutta todellakin tämän kokemuksen pohjalta sanon et mieti järjellä tätä asiaa, molemmat, vauva ja koira vaativat "pentuaikana" äärettömästi huomiota, kannattaa miettiä omaa jaksamistasi, ei susta ole iloa kummallekaan väsyneenä ja loppuunpalaneena.

sulle kirjoitti:

kokemuksia; mulla oli dobberinarttu, tosi ihana koira. Ja sit tuli vauva. Mies kävi töissä, mina olin tietysti kotona vauvaa hoitamassa.
Mutta eipä toiminut se yhtälö; vauva heräili parin tunnin välein, en ensimmäiseen vuoteen saanut nukkua kokonaista yötä putkeen.
Ihan sama minkärotuinen koira on ,dobberi vai perhoskoira, ensitöiksi se on vietävä aamulla ulos. Pue kiireesti vauva ,sit ulos,joskus räntäsateella olis niin ihana vaan olla vauvan kans sisällä mut ei kun ulos. Ja ota huomioon, dobberi vaaatii paljon ulkoiua, pitkiä lenkkiä, koulutusta:ensimmäinen elinvuosi on kokopäivätyötä, tai sitten uhraat kaiken vapaa-aikasi koiralle. Minä en jaksanut, jouduin myymään koiran, tämä koira kun ei ole mikään sohvakoira ja sillä on todella huono olla jos sen kans ei puuhata.
Vuosia ikävöin koiraani, tunsin huonoa omaatuntoa, ajattelin jälkeenpäin että olisi pitänyt kuitenkin pitää koira. Mutta silloin ajattelin vain että en jaksa, olin niin väsynyt.
Selvästi sinä odotat että joku sanoisi että kyllä vauva ja dobberi hyvin hoituu, mutta mieti nyt järjellä. Ja vaikka puhuisit perhoskoiran ostamisesta, sanoisin että odota muutama vuosi.
Tää koira oli alunperin mun koirani siksi mies ei juurikaan koiran kans auttanut.Kai olisin selvinnyt jos hän olisi auttanut enemmän.
Mutta todellakin tämän kokemuksen pohjalta sanon et mieti järjellä tätä asiaa, molemmat, vauva ja koira vaativat "pentuaikana" äärettömästi huomiota, kannattaa miettiä omaa jaksamistasi, ei susta ole iloa kummallekaan väsyneenä ja loppuunpalaneena.

Lue lisää

Jos sinä et saanut apua kumppaniltasi on se todella sääli. Meitä kuitenkin on kaksi koiraan sitoutuvaa. Lähinnä koko kysymys sai alkunsa kun mietimme kuinka koira suhtautuu vauvaan. Näkeekö se sen pyrkyrinä laumassa joka on oiva suupala, vai ymmärtääkö se yskän kuinka pian?

Käyn ympäri vuoden lenkillä joka aamu ennen töihin lähtöä joka tapauksessa, miksei koira voisi olla mukana. Mahdollisuus myös ottaa koira mukaan töihin parina päivänä viikossa.

Nimetön kirjoitti:

Jos sinä et saanut apua kumppaniltasi on se todella sääli. Meitä kuitenkin on kaksi koiraan sitoutuvaa. Lähinnä koko kysymys sai alkunsa kun mietimme kuinka koira suhtautuu vauvaan. Näkeekö se sen pyrkyrinä laumassa joka on oiva suupala, vai ymmärtääkö se yskän kuinka pian?

Käyn ympäri vuoden lenkillä joka aamu ennen töihin lähtöä joka tapauksessa, miksei koira voisi olla mukana. Mahdollisuus myös ottaa koira mukaan töihin parina päivänä viikossa.

Lue lisää

vauvaan todella hienosti, yritti oikein hiipiä varovasti vauvan lähellä ettei satuttaisi vauvaa. Kyllä ymmärsi että toinen on avuton ja täytyy olla varovainen. Enkä usko että olisi mitään vaaraa. Ainakin tämä koira oli aivan ihana omille perheenjäsenille.
No nyt tämä "vauva" on jo 14-vuotias, niin paljon tästä tapauksesta on aikaa, mutta vieläkin harmittaa ja on ikävä koiraa. Mutta hienoa jos molemmat sitoudutte sekä koiraan ja vauvaan niin miksei se onnistuisi. Minun koira oli tosin aikuinen kun vauva tuli taloon, mitenkähän vilkkaan pennun ja vauvan yhteisolo sujuisi?

Meillä oli 11 vuotias uros, kun vauva syntyi. Kaikki sujui mallikkaasti, ei ongelmia minkäänlaisia.
Uroksesta aika jätti vuoden kuluttua ja meille muutti narttu pentu ja lapsi silloin siis 1 v. Muuten kaikki sujui mallikkaasti, olivat kuin paita ja peppu, MUTTA kyllä siinä oli äidillä ja isällä välillä hermot piukalla, kun molemmat olivat noin pieniä -elikkäs vauhti molemmilla aivan päätähuimaava ja silmänräpäyksessä saattoi tapahtua vaikka mitä...:)
Esim muistan eräänkin kerran, kun leikkivät yhdessä piilosta, poika verhojen takana ja dobberi säntää perään etsimään ja repii silmänräpäyksessä jokaisen olohuoneen verhon alas etsiessään kaveriaan. En ehtinyt muuta, kuin katsoa, kun koko homma oli jo ohi..

Yhtälö oli erinomainen, mutta todella vauhdikasta aikaa tuo ensimmäinen vuosi pennun & ihmislapsen kanssa oli..:).
Nyt dobberi on 3 v ja uusi ihmis vauva tuli vuosi sitten. Silloin oli jo huomattavasti rauhallisemmat oltavat.
Nyt koira on mitä rakastunein molempiin ihmislapsiin..:)

?saara? kirjoitti:

Meillä oli 11 vuotias uros, kun vauva syntyi. Kaikki sujui mallikkaasti, ei ongelmia minkäänlaisia.
Uroksesta aika jätti vuoden kuluttua ja meille muutti narttu pentu ja lapsi silloin siis 1 v. Muuten kaikki sujui mallikkaasti, olivat kuin paita ja peppu, MUTTA kyllä siinä oli äidillä ja isällä välillä hermot piukalla, kun molemmat olivat noin pieniä -elikkäs vauhti molemmilla aivan päätähuimaava ja silmänräpäyksessä saattoi tapahtua vaikka mitä...:)
Esim muistan eräänkin kerran, kun leikkivät yhdessä piilosta, poika verhojen takana ja dobberi säntää perään etsimään ja repii silmänräpäyksessä jokaisen olohuoneen verhon alas etsiessään kaveriaan. En ehtinyt muuta, kuin katsoa, kun koko homma oli jo ohi..

Yhtälö oli erinomainen, mutta todella vauhdikasta aikaa tuo ensimmäinen vuosi pennun & ihmislapsen kanssa oli..:).
Nyt dobberi on 3 v ja uusi ihmis vauva tuli vuosi sitten. Silloin oli jo huomattavasti rauhallisemmat oltavat.
Nyt koira on mitä rakastunein molempiin ihmislapsiin..:)

Lue lisää

HANKI KUULE SE KOIRA, ALÄKÄ KOSKAAN VAUVAA,KOIRAN KANSSA PÄÄSET HUOMATTAVASTI HELPOMMALLA... PLEASE.