En nyt oikein löytänyt paikkaa jossa tätä mieltäni askarruttavaa kysymystä esittäisin, mutta saisiko täältä jotain tolkkua aiheeseen..
Olen muuttanut avoliittoon alaikäisen lapseni kanssa mieheni yksin omistamaan taloon. Avomiehelläni on kaksi lasta, täysi-ikäisiä.
JOS, nyt kävisi epätoivottu tapaus, että avomieheni mehehtyisi esimerkiksi onnettumuudessa, niin miten minun kävisi, enkä nyt tarkoita perintöjä tai muuta VAAN olisiko minun lähdettävä kodistani tuosta vaan?
Vai onko jotain "sopimusta" jonka mieheni voisi tehdä, että minulle jäisi asumisoikeus taloon? Sen tiedän jo nyt jos edellämainittu onnettomuus tapahtuisi, niin nämä mieheni lapset muuttaisivat rahaksi omaisuuden ennenkuin ruumis olisi kylmentynyt :-)
Olen muuttanut avoliittoon alaikäisen lapseni kanssa mieheni yksin omistamaan taloon. Avomiehelläni on kaksi lasta, täysi-ikäisiä.
JOS, nyt kävisi epätoivottu tapaus, että avomieheni mehehtyisi esimerkiksi onnettumuudessa, niin miten minun kävisi, enkä nyt tarkoita perintöjä tai muuta VAAN olisiko minun lähdettävä kodistani tuosta vaan?
Vai onko jotain "sopimusta" jonka mieheni voisi tehdä, että minulle jäisi asumisoikeus taloon? Sen tiedän jo nyt jos edellämainittu onnettomuus tapahtuisi, niin nämä mieheni lapset muuttaisivat rahaksi omaisuuden ennenkuin ruumis olisi kylmentynyt :-)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mieleeni tulee nopeasti kolme tapaa, jolla puolisosi voi suojata asumisoikeuttasi.
1. Teette vuokrasopimuksen, jossa maksat miehelle nimellistä vuokraa asunnosta. Silloin miehen lapsien täytyy miehen kuoleman jälkeen irtisanoa sopimus. Irtisanomisaika on puolivuotta, joten saat kuitenkin vähän aikaa etsiä itsellesi uutta asuntoa ennen, kuin sinut voidaan häätää.
2. Menette naimisiin, jolloin saat automaattisesti asumisoikeuden loppuelämäksesi teidän yhteiseen asuntoon. Tarvittaessa omaisuuden jakoa voi ohjailla muuten avioehdolla.
3. Miehesi tekee testamentin, jossa testamenttaa sinulle vaihtoehtoisesti koko talon (huom. perintövero) tai vain asumisoikeuden taloon. Viimeksimainittu voisi olla järkevin vaihtoehto.
Kiitos hyvin asiallisesta vastauksesta.
Naimisiin menosta on ollutkin puhetta ja toteutuneekin jossain vaiheessa, kunhan nuorempi lapsista lopettaa rahan kuppaamisen isältään ja saadaan "hieman ylimääräistä", että pienet pippalot voimme järjestää lähipiirillemme..
Tosin siihen asti tuo vaihtoehto 3 näyttäisi hyvältä nimenomaan tuon asumisoikeuden testamenttaamisen muodossa. Mahtaakohan tuollaisen laatimiseen tarvita kuin yhdessä, tai siis mieheni tekemä paperi todistajineen ja käykö todistajiksi esim. mieheni vanhemmat tai sukulaiset vai ovatko he jäävejä?
>>3. Miehesi tekee testamentin, jossa testamenttaa sinulle vaihtoehtoisesti koko talon (huom. perintövero) tai vain asumisoikeuden taloon. Viimeksimainittu voisi olla järkevin vaihtoehto.>2. Menette naimisiin, jolloin saat automaattisesti asumisoikeuden loppuelämäksesi teidän yhteiseen asuntoon. Tarvittaessa omaisuuden jakoa voi ohjailla muuten avioehdolla.
>>mieheni tekemä paperi todistajineen ja käykö todistajiksi esim. mieheni vanhemmat tai sukulaiset vai ovatko he jäävejä?
Ei siis ole leskeä tms. Ovat eronneet jo 2000-luvun alussa ja siihen tehdyt ositukset yms. ovat tehtynä jo silloin. Ja tämän talon (kotitalonsa) on tämä mieheni hankkinut sen jälkeen.
Eli näiden asioiden valossa avioliitto olisi siis ainoa vaihtoehto meidän tapauksessa etten kootani joutuisi lähtemään tuosta vain?
Olen itse nyt tuossa kuvailemassasi tilanteessa. Olimme avioliitossa. Nyt minulla on elinikäinen hallintaoikeus, mutta kun taloon tulee ehkä remontteja aikaa päälle, niin ongelma aina on kuka maksaa. Varaudu siis että sinä maksat.
Itse makselin neljänneksen asunnon veloista mieheni ollessa työtön ja työhaluton, ja koska asunto oli kuitenkin mieheni nimissä, nämä ens liiton lapset olisivat sutena jakamassa nämäkin rahat.
Älä siis ole tyhmä ja hyväuskoinen kuten minä. Älä osallistu mihinkään taloa koskevaan remonttiin rahallisesti vaatimatta omistussuhdetta taloon!
Tiedän että tämä on ajatuksena vaikeaa koska rakastaa toista ja haluaa että perheessä on kaikki hyvin. Mutta jos sinulle käy kuten minulle, olet perikunnalle vain pelkkää tyhjää.
Pidä vaan huoli siitä, että et jää puille paljaille missään vaiheessa. Täytyy olla todella jämerä ja vahva luonne, jos meinaa asua perikunnan omistamassa talossa - pahimmillaan ne ovat varsinaisia helvetin esikartanoita. Siihen kun tuppaa päällepäsmäreiksi juuri ne, jotka eivät mihinkään työhön kykene!!!! On nähty ja kuultu!
Hei eräs vaan. Voitko valaista tarkemmin kohtaa 1.