Elikä, minkä ikäisiä olitte/ olette kun menette naimisiin ja kuinka kauan olette siihen
mennessä seurustelleet? Itse menen naimisiin ensi kesänä, ja olen silloin 21 ja mieheni
on 23 ja olemme seurustelleet 6 vuotta.
mennessä seurustelleet? Itse menen naimisiin ensi kesänä, ja olen silloin 21 ja mieheni
on 23 ja olemme seurustelleet 6 vuotta.
Vastaukset 36
Vanhimmat
päin oot jos saan olla utelias??? =) kaverini oli 18 ja hänen miehensä myös 18...
itä-suomessa lähellä joensuuta asustellaan.
ole tullut mentyä naimisiin ollenkaan. Ikää on jo 47 vuotta, mies on 50. Koko ikämme ollaan yhdessä oltu ja asuttukin jo 25 vuotta, mutta häät on pitämättä, kumpikaan ei ole halunnut vihille.
Mutta Sinulle ja miesystävällesi toivotan onnea ja rakkautta koko elämäksi.
M26 ja N25. Seurustelua ennen naimisiinmenoa 7 vuotta.
morsian 22 ja sulhanen 23 naimisiin 16.8.2003
ja ollaan seurusteltu nyt 5,5 vuotta. kihloissa 3 vuotta..
1. liitto M24 ja N23, seurusteltu/asuttu yhdessä 2 v. ennen avioitumista, ero 6 v:n päästä
2. liitto M 28 ja N 34, asuttu/seurusteltu yhdessä n. 4. v ennen avioitumista, lapsi syntyi ennen häitä. Nyt 2 lasta ja 18 vuotta yhteiseloa.
Jatkuu....
Ollaan menossa syksyllä naimisiin. Ollaan seurusteltu vasta nelisen vuotta. Kummallakin ikää reilut 20vuotta
Naimisiin mennään syksyllä. Silloin ollaan seurusteltu 1,5 vuotta ja kihloissa ollaan oltu vuosi. Morsian on 22 ja sulhanen 23
Menemme naimisiin 3 vuoden yhteiselon jälkeen, itse olen 19 ja mieheni on 27 v.
Olin täyttämässä 26 ja mies 28, yhdessä vuoden ennen naimisiinmenoa ja avoliitossa lähes saman verran. Nyt ikää vuosi enemmän.
N29 ja M24 yhdessä ennen kihloja vuosi ja 4 kuukautta ja naimisiin vajaa kaks kuukautta kihlojen jälkeen.
Ollan oltu yhdessä 3.5 vuotta ja tunnettu toisemme 6 vuotta. Kihloissa oltu vuosi ensi kesänä mennään naimisiin. n 23 ja m 23.
Minä olin naimisiin mennessä 25v. ja mieheni 30v. Sitä ennen yhdessä 3 vuotta, josta 2 vuotta kihloissa :)
tulee häihin mennessä yhteis eloa vajaa 7 vuotta joista 3 vuotta kihloissa. Ja ikää on kertynyt N22 ja M25.
Menemme naimisiin ensi kesänä ja seurusteltu ollaan sitten kolme vuotta ja kihloissa vuosi.
Minä olen ensi kesänä 19vuotta ja poikaystäväni 22.
Mikä kiire teillä nuorilla on mennä naimisiin.
Yhdessä voi olla tai vaihtaa vielä edes kerran, jos joku pännii kaverissa.
Itse aloin vasta 25 vuotiaana miettiin, että pitäiskö sitoutua ja perustaa perhe. Mieheni on pari vuotta vanhempi.
Niin moni päättyy eroon, kun ei olla vielä valmiita lopullisesti sitoutumaan ja ensimmäisen vastoinkäymisen vuoksi ollaan valmiita eroamaan.
17 vuotta katteltu samaa naamaa ja monta kertaa otettu mittaa sanallisesti kuka on kuka. Mielestämme molemmilla saa olla omat mielipiteensä
ja suhteeseen kuuluukin riitelyt, kunhan ne vaan sovitaan ennen nukkumaanmenoa.
Me ollaan menossa elokuun lopussa naimisiin, molemmat olemme 21 vuotiaita (minä -81, hän -82). Olemme seurustelleet kolme ja puoli vuotta ja oltu kihloissa kolme vuotta. Yhdessä ollaan asuttu käytännössä tuo koko 3,5 vuotta (olin intissä ensimmäisen vuoden). Tätä ennen olemme olleet kavereita noin 15vuotiaista ja kohdattu ensimmäisen kerran kun minä olin 3v ja hän 2v :)
Mutta jos molemmat olemme varmoja että haluamme tätä, niin kerro yksikin hyvä syy miksi odottaa? Olen varma että saman verran 30vuotiaina kuin 25vuotiaina solmituista avioliitoista päättyy eroon.
On vain vanhojen ihmisten höpöhöpö juttuja tuo että ainoastaan tietyn ikäisenä voi "tietää" varmasti. Eli kyllä sitä kolmessa vuodessa oppii suunnilleen tuntemaan toisen ihmisen hyvät ja huonot puolet.
Lisäksi tuo sinun asenteesi on juuri se miksi tulee eroja. Jos pitää suurennuslasilla syynätä kaikki kumppanin "viat" ennenkuin voi mennä vihille, niin sitten se avioliiton ensimmäinen yllättävä "vika" onkin se kohtalokas. Normaalisti (ainakin meilläpäin) opetellaan toisesta kokoajan lisää ja tehdään yhdessä kompromisseja yhteisen huomisen eteen.
ei ollut tarkoitus loukata, mutta tosiasia vaan on, että eri ikäisenä ajattelee samoista asioista eritavalla. Toivon, että olet sentään kehittynyt ajattelemaan etkä jäänyt hiekkalaatikkoasteelle. Onnea ja menestystä teille.
Eka todellisen riidan kohdatessa mieti mitä mieltä olit 27.7.03
Ei niitä vikoja suurennuslasilla syynätä vaan tutkitaan pelaako kemiat yhteen.
Palataan asiaan 20 vuoden kuluttua.
Hyvää jatkoa
Turha sinun on lähteä tuohon malliin puolustautumaan. Mielipiteitähän tässä vain vaihdellaan. Vai joko sinulta loppui omasi?
Eli tosiaan kerroppa nyt "kypsän iän" tuomalla järjellä että kun ollaan 18v aloitettu seurustelu ja yhteiselo, niin missä vaiheessa on tarpeaksi vanha menemään naimisiin? 25?35?40? Eli sinulla tuntuu tieto olevan, niin jaathan sen meidän kanssamme?
Entäs sitten kun ollaan tuo 20v seurusteltu? Sitten mennään naimisiin ja eletään elämämme onnellisina loppuun? Ja kaikki tämä vain koska maltoimme olla menemättä naimisiin 21v ikäisinä? Ja missä vaiheessa on "tutkittu pelaako kemiat yhteen"?
Olen osittain samaa mieltä kanssasi, mutta osittain myös erimieltä...
Ikä ei missään tapauksessa suoraan kerro ihmisen kypsyydestä tai taidosta elää tai valita itselleen puolisoa - tai mitään muutakaan.
Kuten ei vanhana solmittu liitto takuuvarmasti onnistu, ei nuorena solmittu liittokaan ole tuomittu epäonnistumaan.
Mutta:
Kuten varmaan moni on huomannut - ja omasta nuoruudestaan muistaa - nuorena maailma on monesti hyvin mustavalkoinen ja elämää eletään hyvin suurella tunteella. Jos jokin asia on huonosti, se on sitten todella huonosti ja maailma lähes kaatuu. Jos rakastutaan, rakastutaan yleensä päätäpahkaa aivan pikkuvarpaan kynsiä myöten.
Tällaiset tunteet eivät missään nimessä ole huonoja, mutta helposti ihastumisen ja rakastumisen huumassa ei vielä osata erottaa ollaanko oikeasti rakastuneita kumppaniin vai pelkästään rakastumisen tunteeseen.
Oma maailmankuva on myös vielä vasta rakentumassa, eikä omasta minästä ja persoonasta vielä olla itsekään täysin tietoisia.
Kumppanin tuntemisen kannalta seurustelun pituutta tärkeämpää on mitä yhteisiä kokemuksia on ehtinyt kerääntyä. Jos parilla on ollut vain hyviä aikoja tai vain pieniä ongelmia, eivät he voi tuntea toisiaan tarpeeksi hyvin sitoutuakseen toisiinsa koko loppuelämänsä ajaksi.
Monesti vasta syvissä kriiseissä tai ääritilanteissa ihmisestä näkee tämän syvimmän olemuksen ja persoonallisuuden paljaana. Moni pystyy tavallisessa arjessa pitämään roolia yllä vuosikausia, eikä välttämättä edes tajua itsekään pitävänsä yllä mitään roolia - mukautuu vain ulkopuolisiin odotuksiin.
Siksi sanoisin, että hieman vanhemmalla ihmisellä tai ainakin vuosia seurustelleiden suhteella on pääsääntöisesti paremmat edellytykset onnistua, kuin parin vuoden seurustelun jälkeen naimisiinmenneillä parikymppisillä.
Tosin uskon, että yksilöiden välinen vaihtelu tässä asiassa on suurempaa kuin iän perusteella tapahtuva kypsyminen...
Kummastuttaa joidenkin ihmisten ajatusmaailma... (Luen myös sinut tähän joukkoon.)
Olen löytänyt elämäni miehen. Nuoresta iästämme huolimatta (N17 ja M21) olemme menossa ensi kesänä naimisiin. Olemme seurustelleet 9 kk ja olleet kihloissa 2kk. Minkä ihmeen takia meidän pitäisi odottaa?
Olemme molemmat uskossa, ja mielestämme on luonnollista muuttaa yhteen vasta kun olemme menneet naimisiin. Järjestely on mielestäni hyvä, koska siinä ei ehdi rikkoa itseään TURHAAN monen ihmisen kanssa.
Mielestäni nykyajan käsitykset (siis sinunkin) ovat aika outoja. Ensin pitäisi bongata ravintolasta tms. kaveri itselleen, katsella sitä pari viikkoa, kenties muuttaa yhteen ja sitten vaihtaa seuraavaan. Ja jossakin välissä tulisi lapsia ja sitten kun niistä on päästy eroon mietitään josko mentäisiin joskus eläkepäivillä naimisiin.
Säälittävää sanon minä!
olen silloin melkein 22-vuotias ja mieheni 26.
Seurustelua takana reilut 3 ja puoli vuotta. Meillä on myös pieni poika joka saa toimia sulhaspoikana:)
Olemme seurustelleet 9 kuukautta, kihloissa ollaan oltu vähän yli 2kk, naimisiin olisi tarkoitus mennä ensi kesänä... N17&M21
Olen seurustellut/ asunut yhdessä mieheni kanssa 1,5 vuotta. Kihloihin mentiin tapaamisesta 2 kk jälkeen... Nyt syksyllä häät. Minä 20 mieheni 39. Kaksi lasta yhteensä molempien entisistä liitoista.
N 24 M 27. Yhdessä on oltu 6 vuotta, joista kihloissa 4 vuotta. Syksyllä 2004 naimisiin, jolloin yhdessä on oltu 7,5 vuotta.
Naimisiin M23 ja N19. Yhdessä tätä ennen 1v4kk. Ero neljän avioliittovuoden jälkeen. Ongelma ei niinkään ollut ikä tai etteikö puolisoa olis tuntenu. Ongelma oli, ettei tuntenu itteensä. Ei tienny, millasen sen toisen ihmisen pitäs olla, että avioliitto kantas seuraavat 50v. Nyt viisaampi, ehkä.
ite oon 19v jäbä ja oon huomen menos naimisii moskovassa moskovalaisen 21v neitosen kanssa. =)
Menin alkukesästä naimisiin ja oon 19v. ja mies on 20v. Seurusteltiin about 2,5v.
Minä olin 27 ja mieheni 28. Olimme seurustelleet 8 vuotta naimisiin mennessä.
naimisiin...vaikka olen jo 40v ja mieheni on myös 40v. Olin eka avioliittoon mennessäni 18v, ja sitä kesti 19v. Ero tuli ja nyt olen löytänyt uuden ja ihanan miehen. Olemme seurustelleet melkein 3 vuotta. Mielestäni naimisiin on mentävä kun siltä tuntuu...mitkään muut seikat eivät saisi vaikuttaa. Eläkää ihmiset täysillä ja tehkää rauhassa omat "virheenne", ne voivat olla elämänne täydempiä hetkiä kuitenkin. Onnea kaikille "uskalikoille"!!!!!!
Me avioiduimme miehen kanssa viikko sitten. Seurustelua kesti 3 vuotta, joista 2 vuotta kihloissa. Minä olen 28 v ja mies 33 v.
Minä 22, mies 27. Ollaan seurusteltu kuusi vuotta, joista kihloissa vuosi. Ensi kesänä häät. Että näin siis meillä!
M = mies
N = nainen
M23/N24
M30/N35
M42/N40
Tuossa meikäläisen "saldo"!
menimme 6½ vuoden seurustelun jälkeen n23 ja m24 vuotiaana. Nyt on avioeloa takana 7v ja edelleen olemme tyytyväisiä valintoihimme :) Lapset kuuluvat vieläkin tulevaisuuden suunnitelmiin...
Mä olen 24v ja mies 27v. Seurusteltu hiukan yli 6 vuotta ja kihloissa 5v. Tänä kesänä juhlittiin häitä
Minä oon 20 ja äijä pian 27. Yhessä ollaan oltu reilu kolme vuotta, josta avoliitossa kuukausi vähemmän. Kihloihin mentiin 20.03.2003 ja lapsia on siunaantunut kaksi. Häitä vietetään EHKÄ 2005, jos kaikki sujuu kuten on suunniteltu... :)