ajatellut miten ihana eläin lehmä voi olla? itse pidän emoja jotka on lempeitä ja lauhkeita, ja miten mukava on rapsutella ja hoitaa niitä.
miten lämmin ja pehmeä lehmän kylki on, jota vasten voi painautua kun on iloja,suruja ja murheita.monet itkut olen itkenyt ja viettänyt hetken emon pyöreää kylkeä vasten painautuen,ja kuinka se katsoo kauniilla isoilla silmillään.
se suru, mikä tulee jos lehmä menettää vasikan heti sen syntyessä. se suru on myös minulla katsoessani emon surullisia silmiä ja kun se itkee lastaan tai sitten kun emo sairastuu kyllä minulla siitä huoli on.
miten lämmin ja pehmeä lehmän kylki on, jota vasten voi painautua kun on iloja,suruja ja murheita.monet itkut olen itkenyt ja viettänyt hetken emon pyöreää kylkeä vasten painautuen,ja kuinka se katsoo kauniilla isoilla silmillään.
se suru, mikä tulee jos lehmä menettää vasikan heti sen syntyessä. se suru on myös minulla katsoessani emon surullisia silmiä ja kun se itkee lastaan tai sitten kun emo sairastuu kyllä minulla siitä huoli on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
....saan nauttia ihanien lehmien seurasta. Tai...siis ainakin melkein. Vapaapäivät ovatkin silkkaa kidutusta, koska ei saa olla rakastamiensa lehmien seurassa.
Haaveenani onkin päästä 1,5 vuoden kuluttua kahden robotin tilalle karjanhoitajaksi. Saa viettää vapaa-aikansakin navetassa.
Lomittajan työn huono puoli on se, että joskus näkee lehmiä kohdeltavan huonosti ja itse ei juuri pysty tilannetta korjaamaan. Kaikkeni kuitenkin teen eläinten ja isäntäväen hyväksi.
Rakastan työtäni, mutta erityisesti lehmiä ja pikku vasikoita !!!
Kaikille maatalousyrittäjille toivon jaksamista ja uskoa tulevaisuuteen.
Minullakin on emoja.Monet itkut itketty lehmään nojaten. Ja ilot iloitu. Navetta on aika halpa hoidattaa korvienväliä. No jos on kallis,uusi navetta,on asia eri. Mutta onhan siitä tehty tutkimuksiakin,että eläimillä on ihmiselle terapeuttista apua. Vanhainkodeilla on kissoja.Olipa kissa saanut dementoituneeseen vanhaan akkaan kontaktin.Akka oli alannut silittää kissaa ja katteli sen menoa, ennen ei ollut mihinkään reagoinut.Minulla on kissaa,koiraa,hevosta,nautaa..että ei hädän päivää ;- )
Pääsettä kun että rakastu eläimiin.Entistä monttuun tai teurasautoon,ja uutta syntyy.Voin kuullostaa kovalta,mutta luonnon kierto kulkua ei voi vastustaa.
Lehmä ja vasikat on ihania,heille voi
kertoa surut ja murheet.Ne ei juorua
pitkin kyliä.Ja ne kuuntelee.
Olette varmaan lehmän nähnyt itkevän,minä
olen kun se on sairas tai menettänyt
vasikan.Joku voi ajatella,et hulluhan
tuo akka on,mutta seuratkaapa lehmää
kun sillä on paha olla.
Tuntevia eläimiähän nekin on ,samoin
kuin ihmisetkin.
Ihana tosiaan on painautua lehmän
kylkeä vasten,ja antaa hermojen
levätä.Se on navetalla siellä vasta
saa levätä,se on kuin kävis terapiassa.
Jos ahdistaa,ei tarvii kun navettaan
mennä,olo parantuu heti.
Joskus kun lomalla on ja menee muutaman
päivän päästä navettaan,eläimet toivottavat
tervetulleeksi heti.ääntelevät et missä
olet ollut.Ja ne vasikat,olen opettanut
sonnit ja lehmä vasikat hellyydellä
koska me joudutaan isojenkin sonnien
karsinat puhdistamaan aaamuin illoin.
Nytkin aamulla siivosin noin.600kg.
elopainoltaan olevan sonnin karsinan.
Ne vain nuolevat,kun ne on opetettu
vasikasta asti olemaan kilttejä.
Niitä on hellitty ja paijattu.
Silloin niistä tulee kilttejä.
Kaikilla on nimi ja ne tottelee sitä.
Eläimet on ihania,ja antavat kiitoksen
paljon paremmin kuin ihmiset.
Joskus tulee sellainen paha olo kun
joutuu laittamaan pois,mutta sen
ymmärtää jos on sairas.Mutta tervettä
eläintä on vaikea laittaa.
Mekin on kaikki lehmät kasvatettu
vasikasta asti,niihin kiintyy
ja ne kiintyy ihmisiin.
En voi syödä omaa kasvatettua eläintä.
Syön lihaa,mut en omaa.
Mulla on se peri aate et eläintä ei
lyödä.Olen joskus joutunut puuttumaan
asiaan,kun lomittajat on läpsineet
lehmiä.Olen opettanut ne uskomaan
sanaa.Ja ne tottelee.
Kerran yritin pelastaa vasikkaa,annoin
kaiken avun sille kun vain osasin,
ja pystyin.Mutta ei auttanut,silloin
tuli itku.Tekohengitystäkin annoin
ohjeiden mukaan,ukko vieressä yökkäili.
Eihän ihmistäkään jätetä,annetaanhan
ihmisillekin kaikki apu,mitä on saatavilla.
Sama koskee eläimiinkin.
Joku tosiaan voi sanoa,et tuo on
täysi kaheli.Mutta olen aivan järjissäni,
Eläin on terapeuttinen asia,olkoon
eläin mikä tahansa.Kaikki voi kokeilla
sitä asiaa.
Kyllä mä mieluimmin lähden vaikka kävelylle tai puhun mieheni kanssa, jos olen surullinen tai joku asia painaa. Helpompi se on ihmisen kanssa setviä asioita. Jos ei puhu kenellekkään voi pienetkin asiat paisua omassa päässä tosi isoiksi.
Vasikat on herttaisia ja olen pitänyt (en niitä kyllä rakasta) joistain tosi itsepäisistä ja änkyröistä lehmistä, tosin moni erityisen kilttikin on jäänyt mieleen.
Kyllä lehmästä sen heti näkee, jos sitä jokin vaivaa.
Itse en isojen sonnien karsinaan menisi. Ne on niin isoja, että jos ne vaan leikkiikin niin siinä voi käydä huonosti. Ihminen on aika kevyt kappale luontoa. Itseäni hieman nykäisi hereford hiasta, lensin (kuulemma) aika hienon kaaren. Ei mitään pahempaa sattunut onneksi, eikä se eläin todellakaan ollut mikään ilkiö tosi kiltti ja herttainen mutta se kokoero.
kävelylle raikkaaseen ilmaan (nyt tuiskuun) tarhassa olevien emojen luokse ja juttelen niitä näitä ja jopa itkenkin joskus.niille on helppo jutella,vastausta en kyllä saa vaikeaankaan kysymykseen, mutta sen lämpimän kyljen ja märän pusun kylläkin.
emon olemuksesta tietää, että työ mitä teen niin se on palkitsevaa, eläin kun kiittää hyvästä hoidosta tyytyväisellä olollaan.
Kaiken varalta.Ne saattavat joskus jopa tappaa.
Itse olen selvinnyt monesta,monesta elämänkolhusta lehmien ja vasikoitten turvin.
Nytkin on puoliksi maatiaislehmä(pikimusta)
10 kertaa tiineenä.Saas nähdä kestääkö sitkeä sissi vielä poikimisen.