LOPETTAKAA RAHAN PERÄSSÄ JUOKSEMINEN, ON NIIN HITSIN TYHMÄN NÄKÖSTÄ! hakeutukaa sellaseen kouluun, joka teitä oikeasti kiinnostaa. Todella monet hakeutuu vaan hyvien palkkanäkymien perässä alalle, josta eivät loppujenlopuksi ole kiinnostuneita. Monet täälläkin kirjottaa, että kannattaako hakee sellaseen kouluun, jossa tarvitaan matemaattista kyvykkyyttä,. ja sit vielä toteaa loppuun etä sellasta taitoa ei ole. NO EI TIETENKÄÄN! en halua olla pessimisti, mutta ajatelkaa muutakin kuin palkkaa. jos valmistutte esimerkiksi insinööriksi vain hyvän palkan perässä, ettekä osaa matikkaa ja fysiikkaa, ja kovan työpulan takia pääsette johonkin suunnittelemaan talon, niin siinäpähän ootte rahojenne kanssa kun se talo sortuu ja satoja ihmisiä voi kuolla. Koko yhteiskunnan hyväks, ihmisethoi, kouluttautukaa semmoselle alalle mistä tykkäätte, sillä alalla ootte varmasti hyviä. Huonoja työllisyysnäkymiä ei kannata niin kamalasti pelätä, hyvälle, ammattitaitoiselle osaajalle on aina töitä! Miettikää valintaanne!
IHMISET HOI
LUKEKAA JA KOMMENTOIKAA
7575
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kolmekymppisenä työttämänä aion kylläkin hakea nyt yhteishaussa opiskelemaan alalle, jossa työtä ja jonkinmoinen liksa tulevaisuudessa, toivon. Kotona neljän seinän sisällä istuminen ei ole herkkua ja lenkkeillä ei koko päivää voi. Lähemmäksi sata hakemusta eri puolille Suomea olen pistänyt ja yli puoli vuotta työttömänä ollut. Kun on neljä vuotta tähän ammattiin kouluttanut itseään hikihatussa (ennen sitä myös muita opintoja) ja suoraan sanottuna melkoisen köyhänä elänyt, ei sitä loputtomiin jaksa. Olin jopa ainoa luokaltani, joka sai opinnot aikataulussa hoidettua ja silti en saa mistään koulutustani vastaavia tehtäviä. Kyllä monelta murheelta olisin välttynyt, jos saisin nyt paiskia töitä enkä miettiä, mihin tästä oikein joutuu. Ideaali työn saaminen on kuitenkin monen asian summa ja aina ei pelkkä halu taikka osaminen riitä. Haussa edes jotain hommaa, jossa saisi nuppiaan käyttää eikä vain harjanvartta heilutella nimittäin sekin on tullut tutuksi opintojani rahoittaessa.
Juu, senpä takia media- ja taidealoille onkin tunkua, kun ne aika montaa kiinnostaa. Ennemmin suosittelen toteuttamaan sitä taiteellista puoltaan harrastusten parissa kuin suin päin siitä ryhtyisi itselleen ammattia rakentamaan.
niinpä niin, mutta olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Toki voi kouluttautua sellaiseenkin ammattiin joka ei kiinnosta, jos vaan osaa hommansa. Mutta ei pidä kouluttautua alalle josta ei mitään ymmärrä tai kuten aloittaja sanoi, mennä matemaattiselle alalle, jos ei matematiikasta mitään ymmärrä. Jättäkää ne työt viisaammille. on sitä muutakin työtä. Menkää vaikka sairanhoitajaksi. Varmasti on töitä.
"Menkää vaikka sairanhoitajaksi. Varmasti on töitä."
Opetele sinä "viisas" kirjotama, vai mikä on "sairanhoitaja". Ei liity aiheeseen mutta huolestuttavaa on se, että nykyään voi todellakin "mennä sairaanhoitajaksi" vaikka ei soveltuisi alalle. Näissä "vähemmän suosituissa" amk:ssa opiskelemaan pääsevät kaikki, jotka joten kuten selviävät soveltuvuuskokeista.
"Mutta ei pidä kouluttautua alalle josta ei mitään ymmärrä..."
Ja kuitenkin käsket tyyppejä kouluttautumaan sairaanhoitajiksi, aivan kuin se työ ei muka vaatisi "viisautta"... xD Sairaanhoitajaksi (sekä lähihoitajaksi) pääsee nykyään miltei kuka tahansa pönttö. Epäpätevä sairaanhoitaja aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin joku amk-insinööri, joten älä aliarvioi sh-tutkintoa.
matemaattiselle alalle kovin helposti pääsee tai sieltä edes valmistuu, jos ei mitään siitä ymmärrä. Aika kärjistettyä. Sama pätee myös muihin aloihin, koulutuksen asteella voi tosin olla jonkin verran vaikutusta.
siinäpä se... kun ainakin insinööri opintoja pääsee suorittamaan aika helposti.. meidänkin luokalla on niin päätöntä porukkaa, että ei ei ei. ovat päässeet sisään vaan siks että kaikki paikat ei oo täyttyny kun hakujoita on ollu niin vähän. Että silleen...
Ei se mitään. 85% valmistuneista insinööreistä työllistyy koulutustaan vastaavaan työhön.
Sitten kun vielä jotenkin tietäisi sisäänottovaiheessa, ketkä ekaluokkalaisista tulevt vaihtavat alaa, meneveätkin yliopistoon seuraavana vuonna, jäävät kotiäidiksi, saavat työtarjouksen josta ei voi kieltäytyä, keskeyttävät muuten vaan, jotta näiltä voisi evätä opiskelupaikan heti kättelyssä, niin säästyttäisiin paljolta whinetykseltä. Paljon tietysti mahdollista, että mitään noista ei toteudu, koska jäivätkin sinne peräkammariin. Olisihan se elämä kieltämättä helpompaa, jos ihmisten käyttäytymisellekkin olisi jokin matemaattinen kaava, johon vain syöttäisi luvut, niin ei tarvitsisi päätään enempää rasittaa.