Mua kiusattiin koulussa yläasteella kolmen pojan toimesta. Sain niiltä koko ajan turpaan välitunneilla. Välituntivalvojina toimineet opettajat eivät tulleet koskaan keskeyttään tilannetta kun nää kiusaajat pyyhki mulla koulupihan asfalttia. Opettajat, luokanvalvoja ja rehtori tiesi väkivaltaisesta kiusaamisesta mutta kukaan heistä ei tehnyt mitään.
Mun arvosanat laski nopeesti ja aloin keksiä kaikenlaisia tekosyitä olla pois koulusta. Miks mennä kouluun jossa saa kokoajan turpiin? Poissaolot lisäänty ja lopulta yhdellä lukukaudella tuli yli 400 tuntia poissaoloja. Opettajat, luokanvalvoja ja rehtorit kävi uhkailees mua kotona jotta ellet tuu kouluun niin et saa koskaan päästötodistusta ja jäät luokalles. Kukaan heistä ei muka näyttänyt olevan lainkaan tietoinen siitä että mua kiusattiin. Pieni paikkakunta, kiusaajat paremmasta yhteiskuntaluokasta, kukas köyhän kersaa olis puolustanut? Ei ainakaan opettajat!
Selvisin yläasteesta. Päästötodistuskin tuli vaikkakin heikoimmin mahdollisin arvosanoin.
Siitä on nyt pitkä aika, monen monen monia vuosia. Mutta en ole koskaan unohtanut kokemuksiani yläasteella.
Olen varma että tulen jonain päivänä kohtaamaan jokaisen noista kolmesta kiusaajasta. Saattaapa olla että kohtaan vielä vanhat opettajanikin jotka eivät välittäneet. Ja olen varma että näissä kohtaamisissa ilo tulee olemaan minun puolellani. Toivottavasti te (kiusaajat ja opettajat) olette viettäneet kaikki nämä vuodet samalla tavalla kuin minäkin: Rautaa kiskoen, tapellen, säkkiä hakaten ja potkien...
Mun arvosanat laski nopeesti ja aloin keksiä kaikenlaisia tekosyitä olla pois koulusta. Miks mennä kouluun jossa saa kokoajan turpiin? Poissaolot lisäänty ja lopulta yhdellä lukukaudella tuli yli 400 tuntia poissaoloja. Opettajat, luokanvalvoja ja rehtorit kävi uhkailees mua kotona jotta ellet tuu kouluun niin et saa koskaan päästötodistusta ja jäät luokalles. Kukaan heistä ei muka näyttänyt olevan lainkaan tietoinen siitä että mua kiusattiin. Pieni paikkakunta, kiusaajat paremmasta yhteiskuntaluokasta, kukas köyhän kersaa olis puolustanut? Ei ainakaan opettajat!
Selvisin yläasteesta. Päästötodistuskin tuli vaikkakin heikoimmin mahdollisin arvosanoin.
Siitä on nyt pitkä aika, monen monen monia vuosia. Mutta en ole koskaan unohtanut kokemuksiani yläasteella.
Olen varma että tulen jonain päivänä kohtaamaan jokaisen noista kolmesta kiusaajasta. Saattaapa olla että kohtaan vielä vanhat opettajanikin jotka eivät välittäneet. Ja olen varma että näissä kohtaamisissa ilo tulee olemaan minun puolellani. Toivottavasti te (kiusaajat ja opettajat) olette viettäneet kaikki nämä vuodet samalla tavalla kuin minäkin: Rautaa kiskoen, tapellen, säkkiä hakaten ja potkien...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen aina ajatellut,että opettajissa on monessa jotain tosi hämärää. Opettajilla on tietynlainen sairaspersoona. Vahinko että tämä yleistys on pilaamassa myos ihan ok opettajien maineen.
Olen osallistunut esim. opettajien kokouksessa oppilaita käsitteleviin pulma asioihin(koulukiusaus ym.). Silloin olin aivan puulla päähänlyöty kun kuulin erään erityisopettajan sanovan että tämä kiusattu oli itse omalla käyttäytymisellään aiheuttnut tämän kiusaamisensa. Tämän erityisopettajan mielestä kiusaus oli siis ihan suvaittavaa !! Muut opettajat tuntuivat yhtyvän mielipiteeseen, opettajathan ovat kaikki NIIN fiksua porukkaa.
Tästä tilaisuudesta on n.10 v. ja olin itse silloin opiskelija (en opettaja)ja en silloin puuttunut asiaan sanomalla kuinka alhainen ja väärä mielipide tuolla erityisopettajalla oli.Kyllä on jälkeenpäin harmittanut oma rohkeudenpuutteeni sanoa suorat sanat. Mutta en ole voinut uhohtaa tuota opettajan sairasta mielipidettä.
Minulla on myös muutama opettaja tuttavuus ja en myöskään ole heidän persoonaansa ihastunut.
Silti oma koulunkäyntini meni suht hyvin vaikka opettajista en ole koskaan suuremmin pitänyt.
En yhtään ihmettele kun jälkeenpäin tekisi mieli kostaa, mutta anna olla, miksi alistuisit tahraamaan kätesi moisten kiusaajien ja outojen opettajien vuoksi.
Oikea asenne! Itteä ei oo koskaa kiusattu tai mtn vastaavaa, mutta ittekki oon kehonrakentaja, nyrkkeilijä!
hyvä jos jaksat silti itse olla oikeudenmukainen, vaikka sua on kiusattu. Joistain voi tulla itse kiusaajia, jos tarpeeksi pienenä on kiusattu.
Ymmärrän että sä haluat kostaa, ja jotenkin sun pitää oikeutta saada itselles. Ehkei kuitenkaan heidän alhaisilla keinoillaan? voivat pelästyä jos siitä jos menet nykyolomuodossasi heitä puhuttelemaan uhkaavaan sävyyn ja sanot haluavas selvittää pari asiaa. Pyydä heitä kertomaan miks he teki sen sulle ja vaadi jotain korvausta, ainakin anteekspyyntöä? kulukorvausta haavojen paikkaamisesta? työpalvelua-juoksuta asioillasi, tai muuten ne ei saa rauhaa.
Ootko ite ollu kiusattu? Sellasta ei voi antaa anteeksi, jota ei ole anteeksi pyydetty. Olis pari sanaa sanottavana niille jotka mua on erehtynyt kiusaamaan.
...Opettajat auta!!!! Puuttuvat vaan johonkin poikien pikkupelleily-nujakointiin ja pihalla seisoo yksinäisiä niin ei ne niitäkää mee kattoo ja juttelee niitten kaa.. Musta tollanen touhu on niin typerää ja opettajien pitäis valvoo kaikkea välitunnilla.. Niitä on 2 valvomas mut ne ei saa kaikkee kurii..Kuhan vaan kävelee pihassa ympyrää.. Minä en ymmärrä tota touhua!!!!
minuakin kiusattiin koulussa 8 vuotta olen nyt 9:llä ja vaihdoin koulua 8 luokan lopussa voin nyt jo paljon paremmin
Vaan olivat sinun vanhempani avuttomia pulustamaan sinua opettajia vastaan. Ihmettelen vaan, vaikka kuinka olisi ollut pieni paikkakunta.
Olen kyllä sitä mieltä, että sinulla on oikeus näyttää kiusaajillesi, että mistä kana kusee.
....ala sättii sua, että älä vedä niitä turpaan jos näät. Mun puolesta saat vetää niin lujaa ku vaa jaksat, kuhan et vaan jäis kii... Mut mitä sä teet sen jälkeen ku oot hakannu ne? Ehkä niitten hakkaminen alottaa sun toipumisen. En siis selitä et olisit mielesairas vaan et pääsisit siitä sun sisällä patoutuneesta raivosta eroon. Mua kiusattiin ala-asteella henkisesti, ja oon nyt kasilla. Oon vasta nyt alkanu pääsemään kuorestani ja raivostani eroon. Enää ei tee mieli kaivaa näiltä mun ex-kiusaajilta silmiä ulos päästä. Enää en ees huomaa niitä käytävillä. Mä en tiedä miten mä pääsin mun raivosta eroon, mutta mä nään maailman paljon positiivisemmin. Siltikin mulla on vieläkin se ominaisuus, että osaan olla todella räjähtelevä, mutta oon jo oppinu pikku hiljaa kanavoimaan sitä.
Toivon sulle kaikkee hyvää.
Kokemuksesi on rankka, mutta haluaisin kertoa omani vaikka se onkin vähän erilainen;
Ala-asteella olin suosittu, hauskojen vitsien ja esiintymis halujeni takia. Yläaste tuli ja ajat vaihtui.
Luokalleni ei tullut yhtään "oikeeta" kaveria ja ne kaverit jotka tuli, kääntivät selkänsä ja alkoivat kertomaan vitsiä minusta uusille luokkalaisille.. No sitä kesti vaivaiset puoli vuotta.. Sitte alko syrjiminen.. Tiedättekö miltä tuntuu kun ihmiset tappelevat nenäsi edessä siitä, kenen VUORO on ottaa sinut ryhmään mukaan.
Ennen pidin esiintymisestä, yläasteella pelkäsin ja inhosin sitä. Koska aina kun olin ollut luokan edessä, sain kuulla kuinka surkea esitykseni oli..Ja kuinka joku olisi tehnyt siitä paljon paremman.. Mitä olisi pitänyt muuttaa jne..
En muuten tiennyt olleeni kiusauksen uhri ennenkuin luin lehdestä että syrjiminenkin on kiusausta.
Teille, kiusaajille, jotka saatatte tätä lukea:
Mietippä omalle kohalle...
Mua ei kiusattu ala-asteella väkivaltasesti... eikä ikinä oo kiusattu. Mut henkisesti mä oon ollu kyllä melko kuollu... Päiväkodissa mulla ei ollu oikeita ystäviä ja olin yhessä tyttöporukassa joskus, toisinaan yksin. En oikein tuntenu kuuluvani joukkoon. Mua kiusattiin jo sillon ja otin kaikki haukut vaa sisääni ja olin hiljaa ja itkin kotona, ku kukaan ei nähny. Ku pääsin ala-asteelle nii eipä paljon parantunu.. paheni vaa. Musta tuntuu, että mä tavallaan kuolin ala-asteella. Kyllä mä vielä tunnen - kipua, tuskaa, kaunaa yms. Ja hyviäki tunteita. Mut toisinaan taas ei tunnu miltään. Kuten nyt. Tekis mieli tappaa ne tyypit... ne sai mut itkemään lukemattomia kertoja, mut vaa kerran mä näytin kuinka paljon se sattu, ku en pystyny pitää itteeni kurissa. Kerran sanoin opelle - tyypin piti pyytää anteeks multa ja siinä se. Paljonpa autto. Nyt ku oon yläasteella nii kiusaaminen on vähentyny. Mut oon silti yhä yksin. Ei mulla oo kavereita. Oon outo, tai jotain. Mä oon jäykkis. Tai jotain... ... halveksin niitä jotka kiusas mua. Alkaa jo pänniä ku menossa 11vuosi ku ollaan samassa paikassa joka arkipäivä ku ei oo lomaa... ... mut mä kestän... perkele mä kestän enkä valita... kärsin hiljaa mitä tulee ja sit ku pääsen pois täältä alotan uuden elämän uudessa paikassa... vaikka kaikki ei unohdu, mut oon kuitenki enemmän uus. Vaikka en enää luota kehenkään, vaikka en osaa oikein rakastaa tai välittää ihmisistä lähemmin... mut kuitenki.. jos joku sen ymmärtää nii kiitos... mä vaan opin elää yksin, koska kasvoin siihen.
Kiitti vaan kaikille jotka vastasitte... Moni taisi käsittää asian nyt hieman väärin. Ei mulla ole aikomusta lyödä ketään. Ymmärsin sen jo muutama vuosi sitten että jos mä menisin lyömään niitä, ne eivät selviäisi siitä hengissä. Ei... Mä aattelin vaan astua niiden "henkilökohtaiseen tilaan" eli niin lähelle että ne tuntevat luontaisen halunsa juosta karkuun ja lujaa. Mä aattelin tuijottaa niitä siitä sentin päästä suoraan silmiin ja antaa niitten haistella mun kreatiinin ja proteiinin kyllästämää hengitystäni. Mä aattelin vaan tuijottaa niitä siinä niin kauan kunnes ne laskee housuihinsa...
Niin, no jos niistä joku päättää lyödä mua niin tottakai mulla on oikeus puolustaa itseäni.
Terveisiä vaan niille kolmelle kiusaajalle ja kyvyttömille opettajille. Ilo tulee olemaan mun puolellani KUN me jonain päivänä kohdataan...
Kannattaisi varmasti kaikkien koulukiusaajien lukee tämän tyypin sanomiset huolella sillä tämä on juuri se mihin koulukiusaaminen useimmiten johtaa. Kiusattu ei unohda sitä koskaan ja aivan varmasti monien koulukiusattujen sisällä piilee vuosikymmenet eteenpäin halu kostaa kiusaajilleen. Haluatteko te koulukiusaajat elää lopun elämänne siinä pelossa että jonain päivänä 20 tai 30 vuotta koulukiusaamisen jälkeen teidän ovenne taakse ilmestyy elämänsä bodannut kaveri jolla on rystyset kuin tiiliskivet ja jonka kyynärvarsia koristaa linnassa hakatut tatuoinnit? Ja se tyyppi on juuri se jonka te olette itse luoneet vuosikymmeniä sitten.
Sinä saatat olla unohtanut kiusaamisen jo vuosia sitten mutta kiusatut eivät unohda sitä koskaan joten miettikää etukäteen mihin kaikki saattaa johtaa. Kiusaaminen on peliä jolla voi olla kohtalokkaat seuraukset.
minua on kanssa kiusattu, mut siitä on jo aikaa. ja pienellä paikkakunnalla ei opettajat välitä yhtään oppilaista. tämä on se totuus. ei opettajat ollu huomaavinaankaan kun mua kiusattiin.
kiusattuna olemista ei unohda koskaan. muistan kaikki ne hetket kun pojat haukkuivat ja repivät vaatteista, kuin eilisen päivän.
kiusatusta ihmisestä tulee helposti hiljainen ja yksinäinen. näin minulle ainakin kävi.
Vetele vaan kunnolla lättyyn kun näet. Jos ne sut hakkas moneen kertaan niin kyllä sullakin täytyy olla oikeus pistää takasin. Niin minä ainakin tekisin jos tommonen tausta olis.