Haluaisin niin olla vierelläsi. Edes hetken, joskus... ihan hiljaa. Maata tai istua vierekkäin, lähekkäin. Nauttia kehosi lämmöstä, pehmeästä ihostasi. Nauttia hiljaisesta hetkestä. Tuntea sähkön ja lämmön välillämme.
Tiedän katseestasi, että rakastat minua. Tiedät katseestani, että rakastan sinua.
Rakastan sinussa jokaista kohtaa - vaaleita hiuksiasi, helliä silmiäsi, täydellistä nenääsi, söpöjä korviasi, ohuita sormiasi, sileää ihoasi...Tapaasi hymyillä, tapaasi kävellä, tapaasi tervehtiä. Tarkkailen sinua jatkuvasti tietämättäsi.
Katselisin sinua hetken. Katsoisimme toisiamme syvälle silmiin. Sieluun asti.
Silittäisin hiuksiasi. Antaisin sinulle pehmeän suudelman huulillesi. Sen ensimmäisemme, suuresti sähköllä latautuneen. Vastaisit vasta hetken ujosteltuasi... hellään suudelmaan.
Ehkä nukahtaisimme hetkeksi. Ihan lähekkäin. Käsi kädessä. Näin lähellä en ole sinua ollut edes ajatuksissani!
Kaipaan Nainen juuri sinun läheisyyttäsi. Tiedät nyt sen, mitä sinulta kaipaan.
Kiva että voimme olla edes työkavereita.
Tiedän katseestasi, että rakastat minua. Tiedät katseestani, että rakastan sinua.
Rakastan sinussa jokaista kohtaa - vaaleita hiuksiasi, helliä silmiäsi, täydellistä nenääsi, söpöjä korviasi, ohuita sormiasi, sileää ihoasi...Tapaasi hymyillä, tapaasi kävellä, tapaasi tervehtiä. Tarkkailen sinua jatkuvasti tietämättäsi.
Katselisin sinua hetken. Katsoisimme toisiamme syvälle silmiin. Sieluun asti.
Silittäisin hiuksiasi. Antaisin sinulle pehmeän suudelman huulillesi. Sen ensimmäisemme, suuresti sähköllä latautuneen. Vastaisit vasta hetken ujosteltuasi... hellään suudelmaan.
Ehkä nukahtaisimme hetkeksi. Ihan lähekkäin. Käsi kädessä. Näin lähellä en ole sinua ollut edes ajatuksissani!
Kaipaan Nainen juuri sinun läheisyyttäsi. Tiedät nyt sen, mitä sinulta kaipaan.
Kiva että voimme olla edes työkavereita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuulostaa taivaalliselta! Ajattelen melko paljon samoin toveri yököstäni, harmi kun emme ole aik. tavanneet/ vain muutaman kerran. Ehkä se oli rakkautta ensisilmäykseltä ainakin minun puoleltani. Olisi minullakin valintojen paikka mikäli tahtoisin jtn selvyyttä asiaan, but niin taitaa olla, ihan vähän, toisellakin osapuolella.
Voi kunpa tajuaisin kuinka harvoin voinkaan tavata yhtä noin aitoa elämänmakuista ihmistä, ei sinä olet kyllä niitä ensimmäisiä.
hei, yöllä väsyneenä ihmiset ovat rajattomampia.. siis helpommin lähestyttävämpiä ja avoimempia... kuin päivällä..
muistan yövuorossa höpöttäneeni väsyneenä ummet ja lammet työkaverilleni... vähän nolotti jälkikäteen. väsymys teki tehtävänsä
just noissa yövuoroissa onkin, jot kun olen väsy niin en jaksa höpistä niin hirmuisesti, tai ainakaan keskittyä tarttumaan puheenaiheisiin. Virkkuina öinä mun moottoriturpaa ei sammuta mikään. Tasan ei käy onnenlahjat jne...
Miten sinä ne tiedät?
Myönnetään, menin rakastumaan. Pahasti. Nyt se sitten lähtee pois, enkä varmaankaan näe sitä enää. En ehtinyt edes jutella. Tuskin se edes tiedostaa olemassaoloani. Ja nyt se lähtee pois!!! Sattuu!
luettavaa ja ihan kuin minun ja minun työtoverin jutusta, voi voi..*huokaus*
hmm... kenestäköhän mahtaa tämä olla..kaunista,niin kaunista.. en kai se ole minä..heh.. minä kun olen vaalea ja tuntuu,että yksi ihana nainen katsoisi mua salaa töissä,hmm.. tulipa vaan mieleen,mutta tuskimpa,voihan se olla kuka vaan.. pieni osviitta,sinä olet ainakin niin ihanan tumma ;)
Olin pakahtua lukiessani tekstiä yhä uudelleen.
Toivoisin niin että se olisi osoitettu juuri minulle.
Ja samalla pelkään sen olevan.
Olen jo pitkään tasapainoillut työkaverini ystävänä.
Kerta toisensa jälkeen olen päättänyt olla hyvä tässä roolissani ja olla ajattelematta mitään muuta.
Kuitenkin aina uudellen saan itseni kiinni uneksimasta ja toivomasta paljon enemmästä.
En uskalla rikkoa vallitsevaa tilannetta.
Pelkään loukkaavani ja satuttavani kaipaukseni kohdetta
ja hajottavani itseni.
Pelkään tehdä mitään. Ja samalla pelkään etten saa sitä tehtyä.
Pelkään etten pääse ylitse tästä tunteesta. Ja pelkään etten edes haluaisi päästä.
Miten saat pääni näin sekaisin?
Huomaan ailahtelevasta käytöksestäsi, että taistelet jatkuvasti tunteidesi kanssa. Voin uskoa, että teen elämästäsi vaikeaa ja olen siitä vilpittömästi pahoillani. En haluaisi aiheuttaa tuskaa sinulle, mutta en voi minäkään tunteilleni mitään.
Emmekö voisi vain nauttia tunteistamme ja lopettaa pelkäämästä sitä, että se rikkoisi jotain? Tuskin voimme tehdä mitään peruuttamatonta, joka hajottaa kumpaisenkaan pään tai elämän...Olen ainakin itse jo niin syvällä tunteissani, että en pahempaan tunneliin voi enää joutua.
Nautitaan toisistamme ja tunteistamme! Meille on sentään annettu tälläinen mahdollisuus!!
Kohta taas kohdataan...Pelottaa jo valmiiksi...