Hei, ollaan yritetty lasta n. 2 vuotta ja nyt kävin ekassa inseminaatiossa, tänään alko menkat eli mönkään meni. Ikää on 38 vuotta ja naimisissa. Ei selvää syytä lapsettomuuteen. Lapsettomuushoidoissa käyminen on haastavaa kohdallamme koska mieheni ja minä olemme viikot eri paikkakunnilla työn vuoksi, ja kun esim. inseminaatiota varten tarvitsi miehen spermaa, joutui hän tulemaan varta vasten n. 300 km päähän ja olemaan töistä päivän poissa ja "vetämään käteen", että pääsin inseminaatioon. Mies ei ollut oikein tyytyväinen.
Sanoisin että tämä hoitojen aloittaminen on kaikista haastavinta meille molemmille henkisesti
ja mietinkin kuinka kertoisin miehelleni että mönkään meni ja uusi yritys olisi edessä. Kauhulla ajattelen kuinka pitkälle pitää viellä mennä. Kysyisinkin kuinka teidän muiden miehenne suhtautuvat näihin "pakollisiin käteen vetoihin"?
Vaikka loppujen lopuksi hänhän pääsee tosi helpolla.
Sanoisin että tämä hoitojen aloittaminen on kaikista haastavinta meille molemmille henkisesti
ja mietinkin kuinka kertoisin miehelleni että mönkään meni ja uusi yritys olisi edessä. Kauhulla ajattelen kuinka pitkälle pitää viellä mennä. Kysyisinkin kuinka teidän muiden miehenne suhtautuvat näihin "pakollisiin käteen vetoihin"?
Vaikka loppujen lopuksi hänhän pääsee tosi helpolla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et taida ajatellakaan että "käteen veto" tuolla tavalla voi olla miehelle nöyryyttävää?
Olet jo sen ikäinen että raskaaksi tulo ja ylipäänsä terveen lapsen saaminen ei ole enää itsestäänselvyys, ts. voi olla mahdotonta. Kannattaa kyllä miettiä uhraako parisuhteensa toivottomiin yrityksiin.
Nimenomaan se ajatuttaa, että se on miehelleni nöyryyttävää, eli voinko sitä häneltä vaatia jos se on niin vaikeaa hänelle.
Meilläkin on ollut suhde melkoisen kovilla, tuntuu välillä että on "yksin" tämän asian kanssa..olisi kiva jos mieheni kysyisi vähän useammin.. jotain asiasta.mieheni sanoo olevansa 100% mukana, mut ehkä minä vaadin liikaa.. tai sitten..heh hormoonit on vähän sekaisin, ja reagoin asioihin liian voimakkaasti..Meillä lapsettomuutta takana jo 6vuotta, ja ivf hoidot menossa...
Mutta ehkä tämä vielä helpottaa,ennen kuin ero tulee vastaan...=) toivottavasti siihen pitkä matka ;)
Mutta voimia sinulle...
ajattele välillä mitä sanot tai kirjoitat..
kyllä nainen joutuu meilkoiseen pyörrytykseen, hoitojen aikana, ja minun mielestä "käteen veto" ei ole yhtä paha kuin sorkkiminen naiselle.
Onhan "käteen veto" ehkä nöyryyttävää, mutta eikö se ole sen arvoista??? jos saa vauvan sen vuoksi...
uhrauksia TÄYTYY valitettavasti tehdä...
Että kyllä nainen ehkä kovimmille joutuu.. Käyn melkein kuukauden välein avaamassa haarat jollekkin vanhalle miehelle joka on vielä kovakourainen. Syön hormooneja ja lääkkeitä lasken kiertopäiviä lääkkeitä ja ovulaatioo ja uutta ultraa varten. En ymmärrä kohtaa kun sanotaan että on nöyryyttävää antaa spermanäyte. Sen voi jossain tapauksissa tehdä kotona tai jos klinikalla niin suljettujen ovien takana..luonnollinen asia..ihan kuin virtsa- tai ulostenäyte. Ja jos haluaa lasta niin tekee sen eteen kaikkensa. EI työ saa aina mennä kaiken edelle. Mitä haluatte vanhana kiikkustuolissa muistella? ..Työpäiviä..Vai elettyä elämää täysillä.. Kunpa raha ei aina menisi kaiken edelle!
Kyllä mun mielestä rahaa ja työtä vaan täytyy ajatella jos hoidoissa meinaa käydä. On se sen verran kallista. Kun ei ole rahaa, milläs maksat hoidot?? Otatko lainaa sen takia?
Onko tuosta punktiosta saatava sairasloma palkatonta? Ihan kuin olisin kuullut jostain. Ja täytyyhän sitä töissä käydä että perheensä saa elätettyä. Kunpa olisikin syntynyt kultalusikka suussa että olisi rikasta perijäsukua:-)
ottaa pakasteeseen talteen, näin miehesi saa rauhassa keskittyä työhönsä.
Miehet yleensäkin käsittelevät lapsettomuutta eri tahdissa kuin naiset.
Ainakin oma mieheni alkoi kunnolla tunnetasolla reagoimaan koko asiaan, kun itse olin jo vuosien lapsettomuuden jälkeen hyväksymässä koko tilanteen.
Minua tosin suuresti auttoi,kun mies ei vellonut yhtäaikaa samoissa p...a fiiliksissä, kuin mitä itse olin.
Sitten kun mies alkoi kunnolla reagoimaan asiaan, kykenin häntä rohkaisemaan ja tukemaankin.
Noi käteenvedot meni mieheltäni kyllä ihan mallikkaasti, tosin aina valitti ettei töistä ehtisi ym...
En kyllä häneltä mitään erityistukea odottanut hoitoprosessin aikana, koska ei ole niitä kaikkein empaattisimpia ihmisiä, mutta omalla tavallaan erittäin hyvä tyyppi.
tiedän tunteen ja pahalta tuntuu kun toi tuntuu niin väärältä. rakkaus ei katso mitä tekee toisen puolesta. jos oikeasti toista rakastaa, ei näytteen otto ole ongelma eikä mikään. kuulostaa kauhealta tuo "käteen veto".. jutteles miehesi kanssa ja kerro että jos sen "joutuu" elämänsä aikana kaks kolme kertaa tekemään, ei se tuskin maailmaa kaada tai hänen miehuuttaan nujerra. koita jaksaa..toivon onnea teiän yitykselle
Eikö ne miehet muutenkin vedä käteen useita kertoja viikossa (tämä on ihan faktaa). Eihän miehen tarvitse kuin vetää yhden kerran yhtä hoitoa kohden, kun taas nainen joutuu esim. yhtä koeputkihoitoa kohden käymään läpi rankat vaiheet, piikittämiset, ultrat, punktiot, siirrot ym. Kyllä mies pääsee tosi helpolla kun ei tarvitse kuin vaan yhden kerran vetasta ja aikaa menee vaan muutama minuutti ja se on siinä. Tälle ketjun aloittajalle sanoisin sen verran että toivottavasti teillä pian onnistuu sillä jos teillä nyt on jo ongelmia asian kanssa niin miten jatkossa jos tärppiä ei heti tulekaan Meillä mies on joutunut vetämään 9 kertaa käteen, niin monta hoitoa ollaan tehty eikä vieläkään ole tärpännyt ja ihan selittämättömiä ollaan. Ja onneksi mieheni on niin ihana ettei ole koskaan edes sanallakaan sanonut että voi kun taaaas pitää antaa näyte tai että voi kun taaas pitää lintsata töistä tai matkustaa hoitopaikkaan, sillä hän ymmärtää sen kuinka rankkoja vaiheita nainen joutuu hoidoissa käymään ja mitä tällä kaikella voidaan saavuttaa, oma lapsi, kyllä sen verran voi uhrautua mieskin yhteisen asian puolesta.