Oletko itkenyt?

Olenhan mie, monasti:(((
Nytkin itkettää niin vietävästi kun en löydä "pystistä", janottaa niin,
että täytyy hörppiä omia kyyneleitään, tuli syötyä lintujen suolapähkinätkin, nyyh, nyyh, niish:((
Missäkö pystiksen väki piileskelee;-O

mua rikkaaksi mainita vois. Isäni kuoli kun olin
jotain kakskytkuus.
Lapseni isä kuoli kun lapsi oli just täyttänyt 14 vee, samalla kuoli myös mieheni ja lapseni isä, näin on menty kohta 15 vuotta. Kyllä itkua
on riittänyt ja enää en välitä.

valuvat nykyään useinkin ja helposti kaikenlaisista syistä.
Yhdessä elämänvaiheessa ehdin jo olla huolissani, että enkö enää ollenkaan kykene itkemään, eikö mikään enää koskettaisi sillä tavalla, että kyyneleeni virtaisivat. Olen myöhemmin nauranut, että olisinkohan toivonut kyvyn palautumista, jos olisin edes aavistanut, mihin se johtaisi.
Nykyään kyyneleet saattavat kostuttaa silmäni ja alkaa valua vuolaastikin melkein minkä tahansa vähän voimakkaamman tunteen vaikutuksesta. Varsinkin jos positiiviset tunteet heräävät odottamatta, kyyneleet voivat yllättää, kuten esim. auringonlasku harvinaisen kauniissa maisemassa, taide-elämys, rakkaan ihmisen menestys, liikuttava aito esitys, eroaminen pitemmäksi aikaa rakkaasta ihmisestä, toisten ihmisten herkän hetken katseleminen. Teatterissa ja elokuvissa saan tarvittaessa kyyneleet estyksi, aidossa elämässä en surusta enkä hyvästä mielestä johtuvia, vaikka kuinka yrittäisin. Toisaalta ihmetyttää, etten menetä toimintakykyäni tiukassakaan tilanteessa, mutten kykene hallitsemaan kyyneleitäni. Joskus se harmittaa, mutta useimmiten naurattaa.

miekin itkin???