Heip! Lueskeleeko tätä palstaa monikaan ihminen, joka mieltäisi itsensä sukupuolettomaksi transgenderiksi?
Itse olen nainen, joka ei tunne itseään naiseksi. Minulla on voimakas tarve olla piirteiltäni ja ruumiinrakenteeltani miehekkäämpi, mutta mieskään en suoranaisesti haluaisi olla. En osaa asettaa itseäni tuollaisiin lokeroihin kuin 'nainen' tai 'mies'.
Itse olen nainen, joka ei tunne itseään naiseksi. Minulla on voimakas tarve olla piirteiltäni ja ruumiinrakenteeltani miehekkäämpi, mutta mieskään en suoranaisesti haluaisi olla. En osaa asettaa itseäni tuollaisiin lokeroihin kuin 'nainen' tai 'mies'.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onpa erikoista! Kumpaa haluat siten? Miestä vai naista?
Kumpikin käy ;) Tykkään miehistä ja naisista yhtälailla. Ehkä vähän enemmän naisista.
Hei vaan,
täällä myös eräs joka silloin tällöin tätäkin palstaa silmäilee. Sukupuoleton olen omasta mielestäni, mutta muiden silmissä kai sitten nainen ja lepakko.
Onpa hauska kuulla että muitakin kaltaisiani löytyy ;)
Minäkin koen voimakkaasti olevani sukupuoleton, mutta muut
ihmiset näkevät minussa tietty vain naisen.
Koetko naisellisen vartalosi haittana, jota pitäisi muuttaa
miesmäisempään suuntaan? Vai riittääkö sinulle,
että olet sukupuoleton korviesi välissä ja olet tyytyväinen
vartaloosi sellaisena kuin se on?
Minäkään en ole koskaan kokenut olevani kumpaakaan sukupuolta (biologisesti olen nainen) En koe sitä varsinaisesti minään ongelmana, lähinnä vain omalaatuisena piirteenä. Tosin seurustelukumppanin löytäminen ei ole aina ollut ihan helppoa koska kiinnostun yleensä vain muista melko kategorisoimattomista ihmisistä (Olen seurustellut vain miesten kanssa mutta ihastunut myös naisiin)
Naisellinen ulkomuoto on kieltämättä vähän ristiriidassa sisäisen tunteeni kanssa. Eli muut mieltää mut usein varsin feminiiniseksi heteroksi. En haluaisi olla miesmäinenkään, eli lähinnä haluaisin olla androgyynimpi. (mutta muissa pidän naisellisista piirteistä, ja paradoksaalista kyllä, etenkin miehissä..voisikin sanoa, että etsin naista niin miehistä kuin naisistakin...)
En koe vartaloani haittana, mutta jos olisin kurvikkaampi ja rintavampi niin varmaan sitten ehkä voisin niin kokea. Olen olemukseltani muutenkin ehkä enemmän sellainen androgyyni poikatyttö, mutta mikään butch en kuitenkaan. Vaikka koenkin sukupuoliroolit ahdistavina, niin tietyllä tapaa haluan ja yritän korostaa olemuksessani molempien kauniita puolia ja androgyyniys on mielestäni juuri sitä. Eli koitan urheilla jotta vartaloni pysyisi sopivan jäntevänä olematta kuitenkaan lihaksikas, minulla on lyhyet hiukset (aikaisemmin irokeesi), meikkaan ja käytän koruja. Vaatteeni shoppailen milloin mistäkin ja miesten sekä naisten osastolta, mutta mitään mekkoja en käytä. Tällainen mä sitten oon.
No+joo,+eihän+tuosta+aloitusviestistä+olekaan+kuin+10+vuotta+:D+:D
Mulla vaikuttaa olosuhteet ja niiden tuoma pakko etten tunne olevani naisellinen nainen, sellainen kuin haluaisin, huolitellumpi, siistimpi ja naisellisempi ja se rajoittaa sosiaalistakin elämää. Helposti ajautuu turhaantumiselta elämäntapaan jota ei alunalkaen edes toivonut tai halunnut ja toteaa tällainen nyt sitten olen. Eli itse toivoisin olevani enemmän naisellinen nainen, hetero kun olen.