tyttöystäväni yrittää kaventaa mun elinpiiriä koko ajan. mun ei saisi pitää yhteyttä siihen ja siihen ihmiseen. tää on karseeta, mä kohta tukehdun.täytyykö mun luopua kaikesta hyvästä ja tärkeästä hänen vuoksi.mulle on pari kaukoystävää tosi tärkeitä.ei nää yhteydet mun rakkauttani häneen vähennä, mutta ovat mulle muuten tärkeitä. mä en kohta kestä tämmöstä tukahduttamista!!!!onko tää kullaltani jo sairalloista ?
ahistaa
ahistaaaa
272334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
ei todellakaan!!! sinulla täytyy olla todella hankala olla. jos lähdet tuohon mukaan, huomaat pian olevasi todella yksin. jollei puhuminen rakkaasi kanssa auta, taidat itsekin tietää, mitä sinun olisi hyvä tehdä... voimia!!!
monestikkin. kulta on kokenut aika rankan elämän, voi olla että kaikki edelliset jutut vaikuttaa siihen tosi paljon.ymmärrän häntä johoskin asti mutta rajansa kaikelle.olemme ensi viikolla menossa lomaileen ja aijon silellä puhua asiasta, ei muuten tule mitään tästä.
Kuulosti tosi tutulta tuo sun kirjoitus, nimit. olen elänyt myös sellaisen vaiheen, jossa tyttöystäväni kertoi sävelet missä mennään eli keneen sain olla yhteydessä ja kenen kanssa puhua. Useimmiten teinkin niin kuin hän pyysi, mutta kyllä se ahisti ja loppujen lopuks suhdekin loppui ja osa syynä katson olevan myös sen ettei voitu antaa toiselle myös omaa "elämää" ja kavereita. Tälläinen on ikävää ja henkinen voima loppuu eikä suhteesta tule mitään. Koittakaa puhua ennen kuin on myöhäistä.
Neuvoisin sua pitämään kiinni ystävistäsi, muuten tukehdut suhteeseesi. Tyttösi joko oppii luottamaan sinuun tai sitten ei. Jos hän on niin mustasukkainen, ettet saa kehenkään olla yhteydessä, voi ero tulla kuitenkin jossain vaiheessa ja silloin niille ystävillesi olisi käyttöä. Onks hänellä itsellään muuten ystäviä? Jos ei niin ei sekään ole ihan normaalia.
pitää kiinni.ystäviä ei ole koskaan liikaa ja sitäpaitsi nämä kaksi kaukoystävää on todella mun ystäviä,ne pitää mun mielen pirteenä ja välitää musta ystävänä.muuta meidän välillä ei todellakaan ole.
Onko sinulla puhtaat pussissa.. vai oletko kenties katala potentiaalisten seksikumppaneiden verkkobongaaja? Et kertonut itsestäsi mitään...
Minun neuvoni kaikille on pysyä suhteessa ja uskollisena. Anna partnerisi tavata kaikki kamusi ja lopeta yhteydenpito sellaisiin ihmisiin jotka eivät ole vilpittömästi kamuja.
Partnerisi tuskin nauttisi siitä että olet tekemisissä ihmisten kanssa jotka flirttailee kanssasi ja toivovat sinulta sellaista jota vain kumppanisi kuuluu sinulle antaa. Hävitä sellaiset tuttavuudet vaikket koskaan itse "tekisi mitään". Ei ole tervettä nauttia tällaisesta huomiosta jos oma suhde on aito ja tyydyttävä ;-)
on vain ystäviä vaikka välittääkin musta.mä en vonkaile ketään enkä missään netissä.kuullostat kovalta ja tunteetomalta kun tuut väittämään mulle tommosia.mun kulta on tavannut kaikki mun ystävät,siitä ei ole kysmys. mikä ihmeen flirtti ? olenko väittänyt semmosesta!!välittämisestä mä puhun.oikeat ystävät välittää !!!olet kova ihminen ?ja teet omia päätelmiä tumtematta tilannetta ollenkaan!
Mä kyllä ymmärrän edellisen kysymyksen ja kieltämättä sama tuli mieleen, vaikka ei näin suoraan voikkaan sanoa, miten sinä käyttäydyt ja onko edes syytä epäillä sinua!
Tyttöystäväsi on varmasti saanut paljon nenilleen aiheesta tyttöystävän ystävät joten sinun vain pitää olla sen arvoinen että hän voi sinuun luottaa! Kyllä se luottamus mulle ainakin tulee, JOS SIIHEN ON AIHETTA - vaikka minullekkin on pahasti käynyt..
Ei välttämättä tosiaan koske sinua mutta paljon esiintyy suhteissa juuri sellaista että pidetään flirttaavista kavereista kiinni, nautitaan heidän huomiosta ja kiinnostuksesta itseään kohtaan, ja kumppanilla ei ole siihen muka mitään sanomista kun toinen toitottaa et "en minä oo kiinnostunut heistä siinä mielessä".
Must sellasiten ihmisten kanssa tekemisissä oleminen on todella epäkunnioittavaa omaa kumppania kohtaan. Ollaan "kavereita" jopa sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat selkeästi ilmaisseet kiinnostuksensa, ja sillä kuitataan koko juttu ettei itseä kiinnosta.
Mut jos sulla puhdasta ystävyyttä näiden kavereiden kanssa niin ei sais rajoittaa.
Näin! :)
pääsi ja ystäväsi. tuollainen mustasukkainen vahtiminen ja manipulointi, jopa henkinen väkivalta ei ole tervettä. keskustelkaa, keskustelkaa ja keskustelkaa möröt pois.
Olen elänyt samanlaisessa suhteessa, jossa itse yritin hallita toista juuri noin. Kyse oli siitä etten luottanut. Ero ei ole ainoa ja oikea ratkaisu jos todella rakastatte toisianne. Kehottaisin sinua vielä puhumaan naisellesi. Yritä vakuuttaa hänet sillä että rakastat vain häntä ja se rakkauden määrä ei vähene, vaikka sulla on ystäviä. Myös hänellä tulisi olla ystäviä. Millä tavalla pidät yhteyttä noihin kaukoystäviin? Puhelimitse vai menetkö ihan heidän luokseen ilman naistasi? Jos menet, niin ymmärrän kyllä silloin vielä paremmin että se aiheuttaa epäilyjä, varsinkin jos naisesi ei tunne heitä.
Minäkin olen ollut tuossa osassa. Siinä tapauksessa tosiaan oli kyse sen toisen käyttäytymisestä, ei niinkään siitä, etten osaisi ihmiseen luottaa mikäli siihen on aihetta. Tässä tapauksessa ei sitten tosiaan ollut syytä luottaa..
mitenkään perustellut että miksi et saisi olla yhteydessä ystäviisi?
pari sanoi kokeevansa olevan ulkopuolinen mun ystävien seurassa,mikä tuntu kummalta kun musta näytti että olisi itekkin viihtyny .mä korostan vielä että mä rakastan kultaani, mutta en mä aijo alkaa jättämään ystäviäni.nekin on osa mun elämääni ja mä tunnen että ne toisissaan välittää musta, ihan aidosti.kultani asenne ahistaa vaan niin pirusti kun näen sen ilmeestä jo ettei tykkää. niin kullallani ei oikein ole kavereita,semmossia ystäviä.sekin varmaan vaikettaa tilannetta.
et tyttöystäväsi olis muuten rajoittanut elämääsi? kieltänyt sulta jotain ihan tavallista. onko jompikumpi teistä suhteenne aikana muuttunut tai muuttanut omia tottumuksiaan selvästi enemmän kuin toinen? veikkaan et sä:( sun tyttöystävän kontrollointi on tekstistäsi päätellen lisääntymään päin. jos susta tuntuu et keskustelut ei auta, ni musta sun kannattais vaan tehdä niinku itse parhaaksi näet. pitää kiinni omista tärkeistä asioistasi. ei totella tyttöystävän rajoituksia. muutenkin noilla keskusteluilla on tällasessa tilanteessa usein vain sellainen ikävä vaikutus, et sitä ikäänkuin menee mukaan toisen maailmaan ja selityksiin ja on taas valmis sietämään pikkuisen enemmän oman elämän kaventamista.
oltu yhessä kolmisen vuotta ja mä luulen että nämä tutemukset on vain lisääntynt ja voimistunut vuosi vuodelta. mä olen se kiltimpi osapuoli jolla olis ystäviä ja noin.mä olen mielestäni jaksanuktin tätä sirkusta kohtuu hyvin,mutta nyt alkaa olla mittari täynnä. mä olen miesvaltasessa duunissa, eikä kulta näytä tykkäävän siitäkään jos joskus kerron hauskoja juttuja töistä.joteskin sen ilme ei ole aito ja onnellinen mun ilosta. en tiiä. mä nyt lähen sinne duuniin.oon vuorotyöläinen.
kiitti kaikile kovasti keskustelusta mun kanssa.mä aijon keskustella viellä,sillä kulta on mulle tosi rakas.kaippa tästä selviitään.jatkakaa aiheesta vapaasti jos siltä tuntuu,mä sain jo apuja teiltä.moi kaikille! : )
Tunnut rakastavan naistasi oikeasti ja se kuulostaa hyvältä. Mutta sinun kandeis olla varmaan vähän itsekkäämpi. Naisellasi taitaa olla huono itsetunto ? Nyt jos menet toisen pillin mukaan niin huomaat roikkuvasi vain naisessasi. Sinulla ei ole ketään muita ympärilläsi ,eläisit vakuumipakkauksessa. Onko se elämää ? Ystäviä tarvitaan AINA. Hyvien ystävienkin välillä on aina rakkautta, se on kuitenkin pelkkää ystävyysrakkautta ja voipi olla hellääkin naisten välillä. Ei sen tarvi olla muuta ! Tsemiä suhteellenne !
Tilanne saattaa ajan myötä vaan vaikeutua. Voi olla etteivät mitkään selitykset auta, vaan tyttöystäväsi on epävarma itsestään niin paljon, että tukahduttaa suhteenne. Kannattaa laittaa omat rajat kuntoon ja jos tyttöystävä ei niitä suostu noudattamaan, se on hänen valintansa.
Omaa elämää ei voi uhrata, sillä siitä ei oikeasti mitään hyvää seuraa.
Vastaukseni lähtee nyt oletuksesta, ettei tyttöystävälläsi ole mitään todellista syytä mustasukkaisuuteen.
ihminen vaistomatta voi olla niin mustasukainen että ei haluu että ketään tulee väliin pilamaan hyvältä tuntuvaa suhdetta. ja pelkää että menetää sut jollekin exä:lle sen takia teidän pitäs puhua asiasta henkilö kohtaisesti ennen kun kä niin miten kisukin laulaa "anna mun mennä en henkeä saa mä oven avaan mun koti ei oo täälä"
puhuminen autaa aina eikä se että jos ahdistaa se toinen niin pitää oikeesti sanoo suoraan että sä nyt oot yli määräilevä eikä mun oo hyvä olla sen vuoksi että kiellät kaikki kaverit multa
OIKEESI PUHU SILLE ASIASTA MITÄ SÄ TUNNET ENNEN KUN TILANNE ON NOIN PAHA MITÄ KISU LAULAA
Siis että kultasi käyttäytyminen on sairaalloista.
Tohtori Filiuksen ajatusta lainatakseni suhteeseen ei kannata satsata yhtään enempää kuin mihin on varaa. Mieti tarkkaan, mistä sinulla on varaa luopua.
Älä varsinkaan hukkaa itseäsi (tai itseäsi määrittäviä asioita)! Kukas se silloin enää olisi paikalla niinkun rakastamassa sitä sun kultaakaas? Eikä sillä olis enää oikeasti sinua rakastettavanaan.
Kuulostaa vähän siltä, kuin hän yrittäisi muokata sinusta toista kuin olet - kenties oman mielikuvansa mukaiseksi? Jos on niin, hän ei rakasta sinua - sitä, joka oikeasti olet.
Sanoit sen itse: ystäväsi ovat sinulle tärkeitä. Älä hemmetissä luovu heistä! Jos se maksaa sinulle suhteesi, suhde ei ehkä ollutkaan sitä, mitä toivoit sen olleen.
Minulla soivat hälytyskellot silloin, kun kumppani alkaa eristää muusta maailmasta. Minulle on aikoinaan tehty niin. Minua oli niin paljon helpompi "käsitellä" kun minulla ei ollut ketään, jonka kanssa jakaa yhtään mitään. Myöhemmin tajusin tämän ihmisen toteuttavan varsin mallikkaasti kuvan psykopaatista. Olisi varmaan Haren testissä saanut hyvät bongot!
määräillä,se tuo vain katkeruutta,tiedän sen kokemuksesta,itselläni vuosien kihlaus päättyi koska katkeroiduin kun aloin jännittää kihlattuni aikana sanojani,tekojani,syystä koska en olisi saanut tavata tytärtäni milloin haluan enempää kuin sisartanikaan vaikka he ottivat hänet avosylin vastaan kotiinsa,olemme humoristinen suku jossa nauretaan paljon mutta siitäkin hän loukkaantui.lopulta en jaksanut häntä enään vaan annoin sormuksen pois vaikka rakastin vieläkiin kovasti.jälkeenpäin selvisi että hän itse oli peuhannut toisen naisen kanssa.voi että ottaa pannun vieläkin,mutta nyt olen silti päässyt tämän asian yli ja olen valmis uuteen rakkauteen kun se vaan osuisi kohdalle.
Tarkoititko kommentoida edellisen viestini viimeistä kappaletta, joka alkoi:
"Minulla soivat hälytyskellot silloin, kun kumppani alkaa eristää muusta maailmasta."
Tuosta suhteestani on jo aikaa: se päättyi vuoden 1991 keväällä. Paljon on virrannut vettä sillan ali sen jälkeen. Olen ehtinyt analysoida koko kuusivuotista suhdetta moneen kertaan ja monelta kannalta. Tuolla ihmisellä ei ole ollut minkäänlaista roolia elämässäni aikoihin. En ole pitkään aikaan tiennyt edes sitä, elääkö hän vai onko kuollut ...
Mutta ehkä tarkoititkin kommenttisi aloittajalle?
sama juttu. Naiseni on äärimmäisen mustis kavereille, harrastuksille.. Ihan mille tahansa mikä vie huomioni hänestä pois. Enimmäkseen se ilmenee vain mököttämisenä kotioloissa mutta toisinaan myös huonona käytöksenä sosiaalisissa tilanteissa ja humalassa jopa joskus väkivaltaisina räjähdyksinä. Olen sosiaalinen olento ja kärsin tilanteesta. Ystäväpiirini on kaventunut seurustelumme aikana, Ehkä hänen takiaan, tai sitten ei, en osaa sanoa. Nyt tilanne on kuitenkin jo siinä pisteessä että kuulen häneltä piikittelyä jopa hänen omista kavereistaan. Yritän parhaani mukaan olla hänen luottamuksensa arvoinen mutta kerta toisensa jälkeen huomaan ajautuvani kertomaan pieniä valkoisia valheita vain välttääkseni konfliktin. Vieraissa en ole käynyt, enkä aio käydäkään. Naiseni sanoo uskovansa sen ja luottavansa minuun mutta pelkäävänsä vain menettämistä liikaa. Olen kertonut että en ole lähdössä mihinkään. Vakuutteluni eivät auta ja pelkään pian päätyväni vangiksi omaan kotiini. Sairasta?
>> Olen kertonut että en ole lähdössä mihinkään. Vakuutteluni eivät auta ja pelkään pian päätyväni vangiksi omaan kotiini.
että molemmat ovat vastuussa omasta tilastaan. Toista ei voi syyllistää, jos ei itse ymmärrä kumpikin sitä, että suhde tarvitsee elääkseen myös oman elämän.
mutta minä lähtisin kirkuen tuollaisesta suhteesta pois.