suru

parhaiten kun ottaa uuden pennun. Ainahan se on varmasti raskasta, meillä sama pian edessä, vanhus on jo 15 vuotias.

Otan osaa. Itse jouduin viikko sitten tämän raskaan päätöksen tekemään. Koirani oli 13-vuotias. Suunnaton ikävä on ja koti tuntuu todella tyhjältä. Eihän tässä auta muu kuin aika..se poistaa tuskan, mutta ikävää tuskin koskaan. Minulla on koiranpentu..otin sen, koska tiesin, että pian on rakkaan koirani aika nukkua pois. Mutta eipä se ole paljon helpottanut. Tottakai tekemistä riittää, että saa vähäksi aikaa ajatukset muualle, mutta ei se poista sitä suurta aukkoa minkä vanhus jätti.
Voimia sinulle ja anna itsellesi aikaa. Katsele kuvia, muistele ja sure rauhassa..niin minäkin aion tehdä.

Tässä vähän lohdutuksen sanoja:

http://koti.mbnet.fi/neptunia/quotes/rainbbr2.htm

Aika haavoja parantaa,
myös surua haalentaa.

Kaunis muisto säilyy,
se sydämessäs häilyy.

Koirien taivas kultainen,
on hauvasi koti nykyinen.

Sieltä se tuikkii pilven takaa,
sinulle kiitosta,voimia jakaa.

Osanottoni suruusi, menetin oman koirani
reilu vuosi sitten, jäi auton alle.
Nyt on pentu tuossa kasvamassa, joka tarvitsee
huolehtimista ja hellyyttä.
Kaipaus on edelleen olemassa, mutta muistot säilyvät aina,
ne ei katoa minnekkään.

Itse jouduin päästämään 14,5 vuotiaan koirani viimeiselle matkalle tammikuussa. Surun ja ikävän keskellä minua lohdutti jostakin kerran löytämäni runot:
"Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna sydämesi turhaan itkeä."

Harmaa pää vaipui käsivarsilleni, silmät raukeat
taisivat tähytä jo muille rannoille.
Vielä viiksi värähti, vahva on sydän.
Liekki sammui vanhuksen. Peittelin, maan syliin
laskin kyynelin ja suudelmin matkaan lähetin.
Tuli aurinko kurkistamaan harmauden keskeltä.
Tiesin, hän perillä oli. Kello raksuttaa aikaa tyhjää,
tyhjää aikaa, minun ikävääni.
Ystävänui poissa, puolet minusta! "

"Tummuessa illan,
luona sateenkaarisillan, kun auringon viimesäteet taipuu,
niin moni koira uneen vaipuu.
On päivän leikit jäänet taa,
ne onnellisna nukahtaa.
Nähden unta ystävistä,
perheistä ja hetkistä yhteisistä."

vielä lopun hetkellä ja koirasi katsoi sinuun luottavaisena ja rauhallisena; kyllä se ymmärsi silloin, että olet tehnyt valintasi sen parhaaksi. Sinulle jäi näin hyvä muisto itsellesi tuosta tapahtumasta. Se oli hyvä koiran kuolema.