Usein kun luen täältä tekstejä, joista pyydetään arviota, mietin miksi kyseinen juttu on kirjoitettu. Samaa mietin kyllä julkaistunkin kirjallisuuden suhteen.
Esimerkiksi novellikokokelmia on rutkasti aika mitäänsanomattomia ja sellaisia, joita ei jaksa lukea. Mikä hiton hinku ihmisillä on sellaisia tekstejä kirjoittaa?
Mielestäni tekstissä pitää olla jokin juju. Jujua ei ole, jos kuvataan ankeaa elämää betonilähiössä arkiläheisesti, nuorten pussaamista puskassa taikka miten pipomies varasti pätkän sinistä lenkkiä Jakomäen Siwasta.
Miksi siis, oi miksi?
Esimerkiksi novellikokokelmia on rutkasti aika mitäänsanomattomia ja sellaisia, joita ei jaksa lukea. Mikä hiton hinku ihmisillä on sellaisia tekstejä kirjoittaa?
Mielestäni tekstissä pitää olla jokin juju. Jujua ei ole, jos kuvataan ankeaa elämää betonilähiössä arkiläheisesti, nuorten pussaamista puskassa taikka miten pipomies varasti pätkän sinistä lenkkiä Jakomäen Siwasta.
Miksi siis, oi miksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
eihän kukaan tahallaan huonoa kirjoita. ja että voisi syntyä hyvää kirjallisuutta, pitää olla rohkeutta ottaa riski että tuleekin huonoa.
...erilaisia eri ihmisille. Joku toinen voi vaikka jujun sieltä löytää. Jonkun toisen ihmisen voi pipomiehen makkara sytyttää.
Toiset kirjat liikuttaa koko maailmaa. Toisten jutut ehkä vaan yhtä lukijaa. Vähintäänkin itse kirjoittajaa, luulisin, ja silloinkin tekstillä minun mielestäni on paikkansa tässä sanojen maailmassa.
Mikä lie se juju, jolla sinun kenties hiukan kyynisen sydämesi saa sykkimään kiivaammin, mitkä sanat sisälläsi läikähtelisivät lämpimästi ja vaatisivat lisää ja lisää... Etsi niitä, nauti niistä, kerro muillekin. Ehkä kirjoitat niitä itsekin.
Kyllä minusta on masentavaa kirjoittaa, jos kukaan ei mitenkään reagoi siihen. Ei siitä mitään euforioita tule jos pelkästään itselleen kirjoittaa.
sinusta on vaikeaa kirjoittaa ilman kritiikkiä. Koeta joskus olla ja elää ilman kritiikiä.
merkitsee minulle yhteyttä itseeni ja muihin ihmisiin. On mukava saada kritiikkiäkin, jos se on asiallista. Itse asiassa kaikenlaista palautetta on mukava lukea ja se innostaa myös kirjoittamaan.
kysymys. Minä kirjoitan ilman mitään sen syvällisempää tarkoitusta tai miettimistä suoraan tänne. Yleensä se johtuu siitä, että yritän vältellä jonkin asian tekemistä. Ainoa teksti, jonka olen kirjoittanut ajan kanssa ja sydämellä, on arvioinut satujose ja jossain vaiheessa sillä arvostelijoita yksityisesti s-postiini pyysinkin. Sen kirjoitin, koska halusin kirjoittaa jotain hienoa. Onko se todella sitä on sitten eri asia...
mutta jonkun muun mielestä ehkä on. Aihetta enemmän ratkaisee käsittelytapa.
Ja makuasioista ei voi kiistellä. Esim. minusta tylsintä maailmassa on kirjat jotka kertoo varakkaista 20-30 vuotiaista, jotka löytää suuren rakkauden ja perustaa perheen ja etenee uraputkessa...
että se on minun harrastukseni. Ei minulla ole muuta syytä kuin ehkä, että saan siitä jotain endorfiinia kuten juoksijat kuulemma saa "juoksijan pilven" niin myös minulle on välttämätöntä kirjoittaminen.
Jos joskus kirjoitan tänne niin saatan kirjoittaa suoraan tänne tai kirjoitan jonkun lyhyen jutun muuten vaan ja laitan tänne. Yleensä kirjoitan tänne ihan ilman mitään syytä. Lisäksi minusta on mukava lukea muiden kirjoituksia.
hämmästelen sinua.
Oletko ymmärtänyt Oriveden opiston opiskeluaineistossa olleen kehotuksen miettiä, miksi jokin teksti on kirjoitettu, - siten, että sillä automaattisesti tarkoitetaan kirjoituksen tyhjänpäiväisyyttä ja sen turhaksi toteamista, jos se ei sulle aukene.
Muistutan, että on monia syitä kirjoittaa, ja jos lukija ei kaikkea ymmärrä, voisi suhtautua kunnioittavammin kirjoittajaa kohtaan, koska joskus lukijan omien korvien välinen pururatakin voi olla tukossa ja ymmärrys olla eksyksissä.
Sitähän minäkin ihmettelen, että...
¤
Jääkaapin valo himertelee vain tosi himmeästi ruokaröykkiöiden tiukkaan tupattujen pakettien väleistä. Arska paiskaa oven kiinni voimallisesti, sillä kuntosalilla on tullut viime aikoina ravattua aika kiivaaseen tahtiin. Käsivarsiin on tullut jokseenkin kovia patteja. Karttunutta lihasmassaa.
Niin kaarevan sininen taivas, nämä leppeät tuulet. Föhn. Arska leijailee yhä jokseenkin raskaansarjan hippuna yhä voimallisemmaksi muuttuvan musiikinjytkeen ja kirjavan sataman näytelmässään, yrittäen etsiä silmiensä iloksi jotakin piristävää, mutta korvien välit alkavat täyttyä yhä enemmän musiikista... bailabailabaila... sambakarnevaalikulkueet etenevät Rion yössä... Rio de Janeiro... ooh, tämä valtameren kohina korvissaan, ooh, Atlantti, tuo kelluva amme... ooh, Etelä-Amerikka ja Rio de Janeiro. Sinä ”tammikuun joki”, ja Copacabana, sinä puolikuu, ja Ipanema ”tiidittiidiitiiditdidiidii... muistathan tytöt tuliset ja nuo kuumat hiekkarannat... ” nuo alastoman julkeat rannat taskuvarkaineen ja kerjäläisineen.
”Ooh, varo Arska, äläpä nyt vaan polta näppejäsi Arska! ... ja varo varo varo ottamasta liikaa aurinkoa Arska!”
Aurinko tosiaan paistaa lämpimästi ja parvi papukaijoja lentelee äänekkäästi häntä kohti keskenään puhua pulisten, ja yksi kovanokka lähes törmäten Arskan kipeään liikavarpaaseen, saaden kuitenkin siipensä viimetinkaiseen ojennukseen ja uuden kurssin kohti alhaalla törröttävää... alhaalla törröttäviä hiekkarantojen tissilaumoja, vai olisiko sittenkin sissi... miten siellä nyt näyttääkin sitä näppylää ja nappulaa olevan jokseenkin tiuhassa kropparivistössä. ”Mitä ne siellä oikein puuhastelevat keskellä kirkasta päivää.” Arska ihmettelee ja kääntyilee kuin kumipatjana, ilmavana massana.
”Ooh, varo Arska...”
... kuului taas kuin kaikuna korvissaan. "Kuka kumma siellä kailottaa?"
¤
NO sitä esimerkiksi ihmettelin, että miksi mä sitten laitoin tän tänään jatkoksi jatkonovellipuolelle kohtaan
Arskan seikkailut, osa 1.
vaikka mun teki mieli jatkaa yhtä toista juttua siellä, mutta sitten kuitenkin laitoin tän, kun tää pätkä tuli tosi nopeesti. Ja siinä se sitten oli.
BÖH.
Kommenttia saa laittaa tästä pätkästä. Kiitos! ja siitäkin, että miksi mä sitten kirjoitin tällaisen pätkän jatkoksi, kun nyt en oikein itsekään tiedä vastausta. (Muuta kuin sen, että inspiraato iski! Auh!)
Höh. Kyllä tää kirjoittajan kirjoittaminen on.