Tuossa 60- ja 70-luvuilla taisi monessa duunariperheessä kieliasia olla paremminkin sinne päin kallellaan. Lapsethan oppivat ruotsia kun tyhjää vaan, mutta aikusena maahan tulleelle duunarille se oli jo paljon pahempi paikka kun koulunkäyntikin jäi rippikouluun ja uimakouluun.
Niillä uimamaisterin papereilla ei juuri kannattanut akateemisesta urasta puhua. Ei ainakaan muitten kun erään tietyn kreivin. Sehän puhukin kyllä sitten niin paljon, että pääsi oikeen linnaan. Ei kylläkään aatelislinnaan, mutta Långholmenille täysihoitoon.
Mutta siitä kielenoppimisesta vielä. Systeemissähän kyllä pärjäsi, kun vain käveli vakaasti tasajalkaa tiskille ja sano että kosken. Jos siihen perään heläytti vielä -kele, niin kyllä siinä huonoälysempikin myyjä jo ymmärsi että mikä miehen mieltä painaa. Iltaisin ja pyhisin sen virvokkeitten myyntipuolen hoitikin sitten Slussenin sissit, ja nehän puhu suomea kaikki.
Ruokakauppa olikin sitten pahempi juttu. Siinä tuppasi joskus menemään puurot ja vellit sekasin, kun ei aina tienny mitä tököttiä mikäkin oli.
Kielikursseista ei vielä siihen aikaan oltu kuultukaan ja työmaalla oli muuan eestiläinen, jota pomo hädissään käytti tulkkina. Oli tullut aikoinaan vuotavalla soutuveneellä Tallinnasta Tukholmaan. Sisukas poika mutta ei se suomea osannut. Eikä me eestiä. Siinä sitä sitten seistiin ja ihmeteltiin maailman menoa. Pomo kolmantena. Meinaan jotta ihmettelemässä.
Että tällasta se oli duunarin alkutaival uudessa maassa.
Kyllähän sitä kielitaitoakin sitten vuosien mittaan tuli sentään, mutta se jo toinen juttu.
Niillä uimamaisterin papereilla ei juuri kannattanut akateemisesta urasta puhua. Ei ainakaan muitten kun erään tietyn kreivin. Sehän puhukin kyllä sitten niin paljon, että pääsi oikeen linnaan. Ei kylläkään aatelislinnaan, mutta Långholmenille täysihoitoon.
Mutta siitä kielenoppimisesta vielä. Systeemissähän kyllä pärjäsi, kun vain käveli vakaasti tasajalkaa tiskille ja sano että kosken. Jos siihen perään heläytti vielä -kele, niin kyllä siinä huonoälysempikin myyjä jo ymmärsi että mikä miehen mieltä painaa. Iltaisin ja pyhisin sen virvokkeitten myyntipuolen hoitikin sitten Slussenin sissit, ja nehän puhu suomea kaikki.
Ruokakauppa olikin sitten pahempi juttu. Siinä tuppasi joskus menemään puurot ja vellit sekasin, kun ei aina tienny mitä tököttiä mikäkin oli.
Kielikursseista ei vielä siihen aikaan oltu kuultukaan ja työmaalla oli muuan eestiläinen, jota pomo hädissään käytti tulkkina. Oli tullut aikoinaan vuotavalla soutuveneellä Tallinnasta Tukholmaan. Sisukas poika mutta ei se suomea osannut. Eikä me eestiä. Siinä sitä sitten seistiin ja ihmeteltiin maailman menoa. Pomo kolmantena. Meinaan jotta ihmettelemässä.
Että tällasta se oli duunarin alkutaival uudessa maassa.
Kyllähän sitä kielitaitoakin sitten vuosien mittaan tuli sentään, mutta se jo toinen juttu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Torshällan rautatehtaalla oli 70-luvun alussa 95 % lattiatyöntekijöistä suomalaisia. Suurin osa ummikkoja, mutta onneksi oli joku 50-luvulla tullut joka pystyi tulkkaamaan. Ja sitten oli joku eestiläinen sielläkin ja muutamia tornionjokilaaksolaisia. Kyllä siellä pärjäsi vaikkei ruotsia osannutkaan.
Olen havainnut, että on hyvin tavallista, että ruotsinsuomalaisten lapset ovat luku- ja kirjoitustaidottomia analfabeetteja äidinkielessään suomen kielessä.
Ihmetten,sillä yleensä sivistyneessä maailmassa ihmiset osaavat lukea ja kirjoittaa äidinkieltään. Ruotsi on toista maata,mutta se ei olekaan sivistysvaltio.
Suomessa asiat ovat hyvin, maan suurimman vähemmistön kieltä opetetaan koulussa kaikille. Maksutta!
Kyllä siinä oltiin vähän ymmällä kun ruokalan listassa luki "isterband". Mietin jotta minkähänlainen "nauha" se on ennenkuin selvis että se on ryynimakkara. Toinen oli sitten "råkost" -niminen juusto. "Systembolaget" taas toi lähinnä mieleen veikkauksen sisäänjättötoimiston...
voisit ollakin Tallinnan poikia Niino-setä.