Tässä alkaa tulla minulle ajankohtaiseksi hormoonit ja sitä kautta myös pitäisi ruveta valmistautumaan kouluni luokkatovereille ja opettajille asiasta informoimaan. Asiaa ajateltuani, alkoi minua ärsyttämään.
Joudun kertomaan jotain todella henkilökohtaista useammalle ihmisille, jotka sitten tästä eteenpäin saavat joka päivä ns. "eturivistä" katsoa niitä muutoksia mitä tulen käymään lävitse. Se tuntuu todella ahdistavalta, että minun menneisyys tulee roikkumaan ylläni vielä seuraavat kaksi opiskeluvuotta samassa koulussa. En pääse eteenpäin elämään täyttä miehen elämää, niin kauan kuin olen tekemisissä ihmisten kanssa jotka tietävät taustani. Ja kyseessä on vielä ventovieraat ihmiset, eikä mikään estä sanaa leviämästä eteenpäin. Kenties joku opettaja mainitsee jollekin toiselle opettajalle, kenties kaverit keskenään sattuvat keskustelemaan asiasta.
Ehkä kuvittelen pahempaa ennen kuin selviää miten tuossa oikeasti tulee käymään.
Mutta miten muiden kohdalla on hoitunut tuollaiset tilanteet? Sujuiko hyvin vai pitikö vaihtaa maisemaa?
Joudun kertomaan jotain todella henkilökohtaista useammalle ihmisille, jotka sitten tästä eteenpäin saavat joka päivä ns. "eturivistä" katsoa niitä muutoksia mitä tulen käymään lävitse. Se tuntuu todella ahdistavalta, että minun menneisyys tulee roikkumaan ylläni vielä seuraavat kaksi opiskeluvuotta samassa koulussa. En pääse eteenpäin elämään täyttä miehen elämää, niin kauan kuin olen tekemisissä ihmisten kanssa jotka tietävät taustani. Ja kyseessä on vielä ventovieraat ihmiset, eikä mikään estä sanaa leviämästä eteenpäin. Kenties joku opettaja mainitsee jollekin toiselle opettajalle, kenties kaverit keskenään sattuvat keskustelemaan asiasta.
Ehkä kuvittelen pahempaa ennen kuin selviää miten tuossa oikeasti tulee käymään.
Mutta miten muiden kohdalla on hoitunut tuollaiset tilanteet? Sujuiko hyvin vai pitikö vaihtaa maisemaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minua pelotti samalla tavalla, mitä työtoverit, ystävät ym. ajattelee kun ulkonäköni alkaa muuttua. Mutta asiaan suhtauduttiin yllättävän positiivisesti, eikä siitä tullut ongelmaa. Nyt iso joukko ihmisiä tietää kyllä taustani, mutta siitä ei ole tullut vaikeuksia. Tämä on ilmeisesti niin rankka tilanne ulkopuolisen mielestä, että se sittenkin hyväksytään.
Suurimmaksi ongelmalliksi silloinkun joutuu ns. outtaantumaan saattaa muuten hyväksynnän sijaan koitua ymmärtämättömyys ja väärä suhtautuminen(esim. sinua kohdellaan edelleen väärän sukupuolen mukaisesti tai ns. transuna kaikesta huolimatta)... Hyväksyntää on helppo saada, muttei se takaa, että ihmiset ymmärtäväisivät ja kohtelisivat sinua oikein.
toi, et hyväksyntää voi saada, mutta eri asia miten ihmiset jatkossa sitten kohtelee....
että minua pidettäisiin "transuna" eikä miehenä. Olisin se "yksi tyyppi joka muuttui mieheksi", se outo, kun haluaisin vaan elää elämääni normaalisti. Kannattaisiko sitten pyytää ihmisiä suhtautumaan minuun kuten mieheen eikä kuten transsukupuoliseen? Kannattaisiko siitä erikseen mainita vai vaan toivoa että ihmiset suhtautuisivat hyvin?
Nykyään sentään minun isäni kutsuu minua pojaksi "henkilön" sijasta. Muuta en toivoisikaan ihmisiltä, etenkin vielä tässä vaiheessa kun en näytä erityisemmin mieheltä, joten minun itsetuntoni ei kestä kolhaisuja. Oletan että sitten kun näytän hormoonien ansiosta mieheltä, niin saattaisin kestää lipsahdukset ja jopa nauraakin niille, koska katsoi silloin minua kuka tahansa, niin näyttäisin 100% mieheltä, eikä kukaan voisi olettaa enää mitään muuta.
Sinulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa.
1) Aloitat hormonihoidon ja kohtaat ne ympärillä olevat luokkakaverit ja muut ihmiset joka päivä kaikkine muutoksinesi. Se vaatii rohkeutta. Mutta useimmiten käy niin, että ympäristö suhtautuu asiaan paljon mukavammin kuin osasit toivoakaan. Transihmisillä yleensä tuo pelko muiden reaktiosta on aika liioiteltua. Ihmiset eivät ole ihan niin tyhmiä ja ilkeitä, kuin pelkäät. Kyllä joukkoon niitä kuspäitäkin mahtuu, mutta muista, että se on heidän häpeänsä, ei sinun!
2) Toinen vaihtoehto on jäädä vaikka vuodeksi tauolle, ja aloittaa hormonihoidot vasta myöhemmin. Aloitat sitten opiskelujen jälkeen uuden elämän uudella identiteetillä jossakin muualla, uusien ihmisten parissa. He näkevät sinut miehenä, eikä sinun tarvitse kaikille jakaa henkilökohtaisia asioitasi. Kerrot taustastai vain niile, joille haluat kertoa.
Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa, sillä menneisyyden pakeneminen iskee silmille aina kuitenkin jossain vaiheessa myöhemmin. Vuosien päästä vielä välttelet tiettyjä paikkakuntia ja tiettyjä vanhoja tuttavia, jotta ei tarvitsisi selitellä.
Eipä tässä taida erityisemmin vaihtoehtoja ollakaan kuin kertoa vaan suoraan. Kieltämättä on hieman jännittynyt olo tuosta kertomis-puolesta.
Ehkä vittuilua enemmän pelkään entistä voimakkaampaa vieroksuntaa. Taidan jo nykyisin herättää ihmetystä ihmisissä, kun eivät ensin olleet varmoja kumpaa sukupuolta olen, ja sitten luultavasti pukeutumiseni ja käyttäytymiseni on ihmetyttänyt. En tosiaan toivoisi muuta kuin normaalia suhtautumista.
Mutta kiitos jälleen kerran :)
parempaan suuntaan. Niinhän minullekin kävi kun muutosvaiheessa ihmiset eivät oikein osanneet päätellä kumpaa sukupuolta olen. Kun sitten ulkonäkökin naisistui, suhtautuminen selkeni kun ihmiset havaitsivat omin silmin että nainenhan se on. Vieroksuntaa minäkin pelkäsin, mutta sitä ei tullutkaan.
""Muuta en toivoisikaan ihmisiltä, etenkin vielä tässä vaiheessa kun en näytä erityisemmin mieheltä, joten minun itsetuntoni ei kestä kolhaisuja.""
Anteeksi vain, olen hieman tahditon tarttuessani asiayhteydestä irroitettuun kommenttiin, mutta miehen roolissa joskus eläneenä sanoisin, että miesten maailmassa ei pitkälle moisella "prinsessamentaliteetilla" pötkitä.
Voisin myös mainita, että jokainen TS saa kakkaa niskaansa joskus; transitio ei ole mikään leikin asia eikä varmaankaan kukaan väitä sitä läpihuutojutuksi. FTM toivottavasti osaa kestää vastaantulevan kritiikin "kuin mies".
siita vaan. niin mina tein ja olen tullut ulos kaikille vaikkei hormoonista ole edes tietoa!
elan onnellisesti naisena jo kolmatta vuotta:)
odotan tietysti etta tulis edes tieto tutkimuksesta mutta helsingissa on 8kk odotus.
se on kylla sietamatonta mutta mita muuta voi tehda kuin odottaa?
se kirpaisee vain kerran... jotkut hyvaksyy sen ihanasti, muutama (lahinna miehet) ei sita tee...
mutta ovatkin tassa suhteessa tyhmempia ja suvaitsemattomampia kuin naiset.
FTM tuskin tule kokemaan ongelmia muiden taholta. "poikatytöt" ja semmoiset ovat nykyään sen verran hyväksytty ilmiö.
Ja taustat tietävillehän ei millään voi vetää stealthia joten sen voit unohtaa. Tarpeeksi testoa kun ottaa, niin sivullisille menee kyllä lopulta läpi.