heippa.minun on pakko kysyä asiasta kun olen kovin epätietoinen.. minkä painoinen norm.valk on 7 kk iässä? onko niiden perusluonteessa sellaista arkuutta että ei voi samassa huoneessa edes kävellä kun peruuttaa ja menee shokkiin.silmät seisoo päässä eikä edes varmasti hengitä. kun otan varoen syliin, sama jatkuu.on kauhusta aivan kankea. ja tarkoitan siät. olen kasvattanut itse monia rotuja, ja tiedän että pennut ovat erilaisia eri roduissa, tämä on minulla eka valkoinen pk,ja en ole edes kellään nähnyt ko.rotua että olisin voinut perehtyä.. koira on ollut minulla vasta muutaman pv, mutta kyllähän norm.pentu tutkii ja ihmettelee mualiman menoa ja on utelias.tämä vain on. ei liiku ollenkaan. harmittaa kun tämä eka valkkarini ja toivoin että saan siitä hyvän ystävän.ei lupaavalta näytä kun ei edes yritä sopeutua. onko peruuttaminen ja paniikki normia?kauan kannattaa aikaa antaa, ja sopeutuuko koskaan meihin.. onko liian myöhäistä ;(
valkkari nuorikko
pandoran lipas
111215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
valkkari, joka oli kadoksissa Imatralla? Jos on, on ymmärrettävää, että juuri uudelle omistajalle tulleena ja karkuteilläkin olleena, se on arka ja säikky. Siinä tapauksessa luottamuksen rakentuminen vie aikansa.
Kärsivällisyyttä ja yhdessä oloa, kontaktiharjoituksia sekä yhdessä leikkimistä. Älä tuputa itseäsi koiralle tykö, vaan anna sen lähestyä itseäsi.Makoile lattialla ja anna sen tulla viereesi, koskematta sitä.Pitkällään oleva ihminen ei ole niin pelottava kuin jos hän seisoisi. Älä tässä vaiheessa katso kohti, mutta ole heti valmiina konkreettisesti palkitsemaan, kun se ottaa sinuun katse tai muun kontaktin. Valkkareissa on valitettavsti myös aika paljon arkoja ja vetäytyviä yksilöitä.
mutta kun esim.ulosvienti on mielestäni aikas pakollinen toimenpide jo tuon ikäiselle koiralle. se paskantaa alleen kun maanittelen ja juoksee esim sängyn alle tai mihin tahansa mihin mahtuu tai ei mahdu... annan hänelle toki aikaa, mutta kiinnostaakin että onko mahdollista saada yhteiskunta kelpoinen otus hänestä??meillä on hyvin rauhallista.vain minä ja mieheni, ja emme huuda tai muutakaan. ei tarvitse edes häneen katsoa tai mennä sinnepäinkään kun ryömii pitkin lattioita.kertaakaan en ole nähnyt hänen kävelevän aivan normisti. ryntäilee ja ryömii kuin susi pitkin asuntoa. tämä on eka valkoinen minulla, ja olen ko.rodusta haaveillut vuosia.oliko tämä nyt sitten sen väärtiä.valkoinenpaimen...???
se on ollut teillä. Vaikuttaa kyllä aika aralta ja olet oikeassa, kyllähän se uloskäynti ym.pitäisi saada sujumaan. Harmi kyllä, on todella valkkareissa näitä hunohermoisia ja arkoja.Voisitko ehkä ottaa yhteyttä kasvattajaan, hän osaa ehkä paremmin sanoa, jo pennun vanhempien luonteen perusteella.
varsin kypsyneeltä ja ärtyneeltä pentuun. Ymmärrettävää, mutta pentu vaistoaa sen ja käy entistä aremmaksi ja pelokkaammaksi.relaa ja ota iisisti annan aikaa pennulle, onko se vasta hiljakkoin tullut sinulle. Miten tarpeiden tekemiset on tätä ennen onnistunut ulos.
kuten sanoin, olen kasvattanut paljon koiria,eri rotuja. en tod ole ärtynyt tai kyllästynyt.olen korvia myöten rakastunut tuohon ipanaan ja minua ei vaivaa potaskan siivoaminen. eniten minua säälittää se mitä vauveli ajattelee.. en osaa selittää oikein.minun pitäisi kuvata sitä videokameralla niin saisit selville mitä tarkoitan.haluan antaa sille aikaa ja rauhaa tietenkin, mutta en tiedä pahentaako vai parantaako tilannetta se etten ole huomaavinani sitä, vai että yritän leikkiä sen kanssa. mitä voin tehdä?? pyydän apua.apua. tahdon pitää vauvan itselläni, mutta tarvitsen ASIANTUNTIJOIDEN apua, onko tämä normaalia..??kun pelkään että lellimällä(syötän käsin yms) lietson sitä pelkäämään enemmän...
kasvattajalla mielettömän isolla aidatulla tontilla,ei ole sen takia ollut koskaan hihnassa. minun on pakko pitää kun karkasi pihasta.täällä autoja ja vilkasta liikennettä, vapaana olo ei onnistu tietenkään.eikä uudessa kodissa tietty muutenkaan vielä.
Ihan oikeasti, tuo ei todellakaan ole normaalia käytöstä koiralle. Ei, vaikka se on vaihtanut kotia, ei, vaikka se on karannut... Ennemminkin karkureissuunkin voi etsiä syytä siitä, että koiralla on palikat todella pahasti pielessä.
Erittäin todennäköisenä ennusteena valitettavasti voi pitää, että tuon kaltainen koira ei koskaan tule elämään normaalia elämää, vaan on todellakin poikkeuksellisen arka ja heikkohermoinen. Sitkeällä ja ylenmääräisellä työllä koiran luottamuksen voi ehkä voittaa kotioloissa ja normaalissa rutiininomaisessa arkielämässä, mutta uudet tilanteet luultavasti tuottavat sille aina ongelmia. Ja niitä uusia tilanteita tulee AINA.
Ikävä kyllä valkkareissa on paljon luonteellisia ongelmia. Mikä vielä pahempaa, moni kasvattaja väheksyy noita ongelmia, ja teettää pentuja koirilla, jotka jättävät tuon kaltaisia jälkeläisiä.
Paras asia, mitä voit tehdä, on kertoa koirastasi valkoinenpaimenkoirayhdistyksen keskustelufoorumilla. Kerro rehellisesti, mistä koirasi on kotoisin, ja miten se käyttäytyy. Tuo esiin koirasi ongelmat! Vain siten kasvattajiin, jotka tietoisesti tuhoavat monen uskon rotuun ja tuottavat maailmaan koiria, jotka ovat syyttömiä omaan loputtomaan kärsimykseensä, saadaan jotain aikaiseksi, ihmisten tietoisuuden lisäämisellä.
Kukaan ei tuomitse sinua siitä, että kerrot koirastasi. Sen sijaan noin vakavien asioiden salailu on ongelma, ja noiden tuottajalle annetaan vapaus jatkaa toimintaansa edelleenkin.
tarkoitus väheksyä ongelmiasi. Vieraana ihmisenä en voi kirjoituksesi perusteella muuta, kuin tarjota omia ajatuksia sinulle mietittäväksi.
Itsellänikin on kolmattakymmentä vuotta kokemusta koirista, tosin ei valkkareista, joten uskallan sanoa jotain tietäväni minäkin.Kirjoituksestasi sai kuitenkin, ilmeisesti virheellisesti, sellaisen käsityksen, että olet ärsyyntynyt pentuun.
Edelleen neuvon kääntymään kasvattajan puoleen ihan ensimmäiseksi.
Minun mielipiteeni on, että älä lelli sitä, kannattaa ainakin katsoa, meneekö se kupille syömään, jos annat sen vain olla jossain rauhallisella paikalla. Vai mikä on syy kädestä syöttämiseen- syömättömyys? Ei terve koira itseään nälkään näännytä, joten kyllä täydellisestä syömättömyydestä voi vetää johtopäätöksiä.Toimi muutenkin sen kanssa ihan normaalisti, liikuskele asunnossa normaalisti, mutta rauhallisesti, älä yritä lelliä ja lähestyä sitä turhan aktiivisesti siksi, että haluat seurata sen reaktioita.
Tilanne on ikävä, eikä valkkareiden kohdalla ihan vieraskaan.Tietänet itsekin, ettei tuollainen käytös normaalia ole, mutta lähtökohtaisesti sen kanssa vaan on elettävä ja pyrittävä saamaan aikaan ratkaisuja, jos haluat kerran koiran pitää.
Onko sinulla tietoa siitä, minkälaisista oloista se on luoksesi tullut. Kasvattajalta suoraan vai onko sillä ollut välillä ollut toinen koti, kun ikää on kuitenkin tuo 7 kk, onko se siis palautunut kasvattajalle. Ja mikä oli palautuksen syy?
Onko kasvattajalla pitkään olon syy juuri tuo arkuus. Miten pentu käyttäytyi, kun menit hakemaan sen kasvattajan luota, oliko yhtä arka tutussa paikassa.
Onko mahdollisessa aiemmassa kodissa sitä kohdeltu huonosti, se selittäisi paljon.Minulla oli aikoinaan saksanpaimenkoiranpentu, jonka hain runsaan neljän kuukauden ikäisenä "kasvattajalta", joka piti niitä huonoissa oloissa ja epäilemättä juovuspäissään potkiskeli pois tietään. Hakiessa sen sai väkisin nostaa autoon, pyrki vaan juoksemaan karkuun. Koko elämänsä se oli vieraita kohtaan hiukan arka ja epäluuloinen, mutta omaa väkeään kohtaan mitä parhain ja tottelevaisin koira, joka ei mistään hinnasta väistynyt omiensa luota. Meni kuitenkin aikaa, ennen kuin luottamus saatiin syntymään.Aikaa tuosta on kulunut nyt jo niin kauan, etten muista luikkiko se alkuun sisällä pitkin seiniä.
Parhaan avun varmasti saisit, jos onnistuisit saamaan avuksesi jonkun kokeneen koiraihmisen, joka tulisi paikan päälle ja näkisi pennun ja pystyisi havannoimaan pennun käyttäytymisen ja kehonkielen ulkopuolisena.Netin kautta ei tosiaankaan pysty tilannetta hahmottamaan ja näkemään miten pentu käyttäytyy kussakin tilanteessa ja mitkä sen reaktiot ovat.
koiran luottamuksen voittaminen on tärkein asia, konstilla millä hyvänsä. Kokeile mennä selälleen lattialle ja siitä pikku hiljaa koira rohkenee lähestyä. Koirasihan on juuri murrosiässä, sikäli huono ajankohta vaihtaaa kotia, siksikin sen käytös voi olla liioitellun arkaa. Arka koira tarvitsee koko elämän ja kasvun ajan kaikenlaista siedätystä ja rohkaisua että edes jonkilainen tasapaino kehittyy.
Toinen juttu voisit käydä eläinhomeopaatin luona, sieltä saat apua henkisiinkin ongelmiin.
ok siitä tulee, sitkeyttä!
homeopaattisista, tuon käytöksen perusteella sille voi antaa Aconitumia pari annosta kahtena päivänä, mutta kysäse homeopaatiltakin.
joudun nyt pikkasen ottamaan takaspäin..jotenkin ehkä hätiköin..nyt sen paniikki on jotenkin rauhottunut ja meillä ollut tosi ihanaa tämä ja eilinen pv. hihnassa se meni hienosti, ja nyt tultt syömäänkin ilman alle sontimista. oli kai vaan järkyttävä kulttuurishokki koiralle muuttaa maalta tänne ihmisten ilmoille. kaikki tapahtui niin nopeasti...kiitos teille neuvoista.kyllä on siiri ihana epeli :)