elämässä

Siinä tuli niin tyhjentävä vastaus että ei ole mitään lisättävää eikä pois ottamista.
Terve itsensä rakastaminen on juuri tätä, tätä hain ja siinä se sitten tuli.

Näin sitä ajatellaan useasti mutta onko se ihan oikein ?
Minuus rakentuu lähes muiden kautta, lähes on kyllä totta, mutta mihin asti otamme minäkuvamme muilta vastaan. Annammeko muiden määrätä minkälainen sinä olet, omalla käytöksellään, viesteillään , reagoimisillaan ja sanoillaan.
Jos annamme kaiken ulkopuoplisen muokata itsemme emme ole enään minä vaan tuote.

Sama on suhteessa siihen mitä meistä ajatellaan.
Hyvä itsetunto kärsii kyllä sanomiset ja meistä ajattelemiset, se ei kaadu siihen.
Ja terve itsetunto ja itsetuntemuksen omaava ihminen jaksaa kyllä hyväksyä ja jopa rakastaakkin sitä joka ei ajattele meistä niinkuin haluamme.

Joskus on niin että on hyvä jos joku ulkopuolinen ihminen sanoo mitä meistä ajattelee.
Se on terveellistä ja palauttaa maanpinnalle, ja tuo jopa terveempää kuvaa esille meistä itsestämme ja totuuden mukaista kuvaa.

Helpommalla pääsee jos sulautuu joukkoon, siitä en ole samaa mieltä että pitäis sulautua joukkoon, mutta helpommalla kyllä pääsee.
Täytyy maksaa hinta siitä että uskaltaa olla sitä mitä on.
Ja se hinta kyllä kannattaa maksaa jo mahdollisimman nuorena.
Aina voi olla erimieltäkin asioista mutta asiat voi esittää niin ettei loukkaa toisen mielipidettä.
Ei synny keskustelua eikä mitään muutakaan jos kaikki on vain kokoajan samaa mieltä.
Ja kaikkein surkeinta on jos on kokoajan samaa mieltä vaikka ei todellisuudessa olekkaan.
Siinä vain pettää oman sydämensä ja syntyy sellainen joo joo persoona.

Siis kannattaa maksaa hinta ja olla oma persoona vaikka se maksais hylkäämistäkin.
Onhan kysymys omasta elämästä ja minuudesta jota me itse elämme todeksi.

Lapsena elimme siitä mitäme saimme ja nuorena me elimme siitä mitä me saavutimme ja nyt vanhempana elämme siitä mitä me sisimmässämmme olemme.
Ei auta mikään ulkopuolinen asia tai esine jos olemme pirstaleina, siksi pysytään omina persoonina liikenteessä ja vahvistutaan kaikesta niistäkin mikä ei niin mukavalta aina tunnu.

vesapekka11 kirjoitti:

Näin sitä ajatellaan useasti mutta onko se ihan oikein ?
Minuus rakentuu lähes muiden kautta, lähes on kyllä totta, mutta mihin asti otamme minäkuvamme muilta vastaan. Annammeko muiden määrätä minkälainen sinä olet, omalla käytöksellään, viesteillään , reagoimisillaan ja sanoillaan.
Jos annamme kaiken ulkopuoplisen muokata itsemme emme ole enään minä vaan tuote.

Sama on suhteessa siihen mitä meistä ajatellaan.
Hyvä itsetunto kärsii kyllä sanomiset ja meistä ajattelemiset, se ei kaadu siihen.
Ja terve itsetunto ja itsetuntemuksen omaava ihminen jaksaa kyllä hyväksyä ja jopa rakastaakkin sitä joka ei ajattele meistä niinkuin haluamme.

Joskus on niin että on hyvä jos joku ulkopuolinen ihminen sanoo mitä meistä ajattelee.
Se on terveellistä ja palauttaa maanpinnalle, ja tuo jopa terveempää kuvaa esille meistä itsestämme ja totuuden mukaista kuvaa.

Helpommalla pääsee jos sulautuu joukkoon, siitä en ole samaa mieltä että pitäis sulautua joukkoon, mutta helpommalla kyllä pääsee.
Täytyy maksaa hinta siitä että uskaltaa olla sitä mitä on.
Ja se hinta kyllä kannattaa maksaa jo mahdollisimman nuorena.
Aina voi olla erimieltäkin asioista mutta asiat voi esittää niin ettei loukkaa toisen mielipidettä.
Ei synny keskustelua eikä mitään muutakaan jos kaikki on vain kokoajan samaa mieltä.
Ja kaikkein surkeinta on jos on kokoajan samaa mieltä vaikka ei todellisuudessa olekkaan.
Siinä vain pettää oman sydämensä ja syntyy sellainen joo joo persoona.

Siis kannattaa maksaa hinta ja olla oma persoona vaikka se maksais hylkäämistäkin.
Onhan kysymys omasta elämästä ja minuudesta jota me itse elämme todeksi.

Lapsena elimme siitä mitäme saimme ja nuorena me elimme siitä mitä me saavutimme ja nyt vanhempana elämme siitä mitä me sisimmässämmme olemme.
Ei auta mikään ulkopuolinen asia tai esine jos olemme pirstaleina, siksi pysytään omina persoonina liikenteessä ja vahvistutaan kaikesta niistäkin mikä ei niin mukavalta aina tunnu.

Ihminen voi menestyä monella tavalla ja jokaisen elämänalueen ollessa tasapainoisia ja kyllin hyvinvoivia ihminen voi saavuttaa onnellisuuden, joka on merkki hyvätasoisesta elämästä. Menestys ja onnellisuus, onnellisuus on menestyksen taso, joka riittää itselle, eivät vaadi paljon. Viisaat ihmiset ovat tyytyväisiä vähään, heidän rikkautensa on sisäistä laatua. Ulkoinen vauraus on yhtä työlästä saavuttaa kuin sisäinenkin, mutta sisäinen on laadultaan pysyvämpää ja onnellisuuden vaatimus.

Ydinhyveitä on myös URHOOLLISUUS

Urhoollisuus on se, joka kannattaa, sillä kolkuttavalle avataan. Se on myös varsin velvoittava hyve, sillä urhoollinen kykenee vastustamaan haluaan tehdä pahojaan. Urhoollisuus on keskeinen tekijä oikeamielisen luonteessa, se tekee ihmisestä vakaan, turvallisen ja lujan. Itsehillintä kuuluu nöyryyden ja urhoollisuuden sisäistäneen ihmisen kykyihin.


Rohkeutta ei ole toimia kovin ottein silloin, kun se on turvallista ja helppoa. Rohkeutta on toimia vastuuntuntoisesti silloin kun pelottaa. Toisinaan vastuuntuntoinen ja rohkea asenne johtaa siihen, että ei toimi, kun olisi pakottavaa toimia. Pelottomuus on ehkä rohkeutta sekin, mutta luokittelisin sen lähinnä tunnekylmyydeksi. Päättäväinen toiminta vaatii sitkeyttä, älyä ja rohkeutta. Varmaankin jokaisella on mukavuudenhalua, lyhytjännitteisyyttä ja ajattelemattomuutta. Silloin tulee ehkä tehneeksi jotain typerää. Tosiasiassa, jos rohkeasti ja avoimesti tarkastelee asioita, monet asiat eivät ole niin tavattoman suuria, vaan ne koetaan isompien asioiden puutteessa järisyttävinä. Luja luonne hyödyntää tietojaan ja kokemuksiaan ja siten osaa suhteuttaa asiat todellisuuteen. Rohkeus urhoollisuuden osatekijänä on sitä, että on vakaa ja luja.


Ollakseen urhoollinen on hallittava tunteensa, kuten viha, pelko ja kateus. Keskittymiskyky on tässä tärkeä osatekijä siksi, että se auttaa keskittymään olennaiseen, omaan tehtäväänsä. Jos ajattelee liikaa kaikkea, niin se kuluttaa voimia. Tyyneys ja keskittyminen kirkastavat mieleen ne asiat, jotka ovat tärkeitä ja sillä hetkellä ajankohtaisia. Tosiaankin liika vellominen ja murehtiminen tuhoavat urhoollisuuden. Keskittyminen oikeaan asiaan, sen ajatteleminen tekevät lujan ja sitä kautta ruokkivat urhoollisuutta. En tiedä voiko keskittymiskykyä harjoitella, mutta joka tapauksessa se vaatii henkisiä ponnisteluja. Joillekin keskittyminen ja asiaan tarttuminen ovat mutkattomia asioita.


Ollakseen urhoollinen on oltava muiden kykyjen lisäksi tahtoa. Päämäärä tietoinen tahtominen on se, joka vie tosissaan eteenpäin. Tahtomiseen liittyvät tosiaan vastuuntunto, tavoitteet ja keinot. Kova tahto itsessään voi tehdä ihmisestä typerän. Tahto on energianlähde, kun tietää, mitä haluaa. Pitää harkinnalla valita, onko jotain järkeä haluta ja onko se muutenkin vastuuntuntoista. Keinot ovat tavoittelemisessa tietenkin se työkalu ja tahto auttaa käyttämään niitä. Ilman riittävää tahtotilaa ei ole motivaatiota. Toiminta ja sen onnistunut päätökseenvieminen edellyttävät voimaa eli tahtoa, motivaatiota. Tahtokaan ei ole vakaa, vaan se vaihtelee. Erikoinen ilmiö on se, että ihminen tekee kaiken mallikkaasti ja juuri kun on onnistumassa, hylkää koko projektin. Hankkeiden eri vaiheissa tarvitaan erilaisia kykyjä ja ominaisuuksia. Tahtominen ilmenee eri tavalla aloittamisessa ja hankkeiden päätösvaiheessa. Halu ja tahto onnistua ruokkii onnistumista, mutta alkuvaiheessa se on liian kaukainen motivaattori. Ehkä se on unelmointi, mikä saa asiat alkuun, pikkutarkkuus, mikä saa sen luonnistumaan ja hankkeen valmistumisen lähetessä loppuaan tarvitaan sisäistä hehkua, tahtoa paahtaa, kunnes korjaa potin. Uskon, että eri ihmiset kokevat nämä vaiheet omalla tavallaan. Tilanne on usein se, että hankkeen loppuunsaattaminen on vaikeaa puurtamista. Tässä vaiheessa tarvitaan tahtoa eli sisäistä voimaa ja lujuutta.


Vastuun kantaminen on tahtoa täydentävää ja sitä myös ruokkivaa henkistä toimintaa. Vastuuttomuus ja huono johtaminen on monien ongelmien taustalla. Lisäksi ongelmia aiheuttaa edellisiin liittyvä seikka, jossa ratkaistaan ja toimeenpannaan ratkaisu, erinomainen ratkaisu, joka on vastaus väärin asetettuun kysymykseen, väärään ongelmaan. Vastuuseen liittyy järjenkäyttö, toimiva tunne-elämä ja pikkutarkkuus. Vastuu on kokonaisuuden täysipainoista ymmärtämistä ja sen edun ajamista. Vastuuta ei ole mielletty oikein, jos joku joutuu kärsimään. Vastuu toisesta ihmisestä on aivan yhtä tärkeää kuin vastuun ottaminen projektin loppuunsaattamisesta. Vastuuta on monentyyppistä siis. On vastuuta ihmisistä ja asioista. Tosiasiassa vastuunottokykyinen tajuaa kokonaisuuden ja sovittaa toimintansa järkevällä tavalla. Myönnän, että vastuunkanto ei ole pelkästään hillitsevä arvo, vaan joskus tarvitaan rajujakin tempauksia, jotta asiat tulisivat kuntoon ja sujuisivat. Lähimmäisenrakkaus perustuu aika pitkälti vastuuntunteeseen.

vesapekka11 kirjoitti:

Näin sitä ajatellaan useasti mutta onko se ihan oikein ?
Minuus rakentuu lähes muiden kautta, lähes on kyllä totta, mutta mihin asti otamme minäkuvamme muilta vastaan. Annammeko muiden määrätä minkälainen sinä olet, omalla käytöksellään, viesteillään , reagoimisillaan ja sanoillaan.
Jos annamme kaiken ulkopuoplisen muokata itsemme emme ole enään minä vaan tuote.

Sama on suhteessa siihen mitä meistä ajatellaan.
Hyvä itsetunto kärsii kyllä sanomiset ja meistä ajattelemiset, se ei kaadu siihen.
Ja terve itsetunto ja itsetuntemuksen omaava ihminen jaksaa kyllä hyväksyä ja jopa rakastaakkin sitä joka ei ajattele meistä niinkuin haluamme.

Joskus on niin että on hyvä jos joku ulkopuolinen ihminen sanoo mitä meistä ajattelee.
Se on terveellistä ja palauttaa maanpinnalle, ja tuo jopa terveempää kuvaa esille meistä itsestämme ja totuuden mukaista kuvaa.

Helpommalla pääsee jos sulautuu joukkoon, siitä en ole samaa mieltä että pitäis sulautua joukkoon, mutta helpommalla kyllä pääsee.
Täytyy maksaa hinta siitä että uskaltaa olla sitä mitä on.
Ja se hinta kyllä kannattaa maksaa jo mahdollisimman nuorena.
Aina voi olla erimieltäkin asioista mutta asiat voi esittää niin ettei loukkaa toisen mielipidettä.
Ei synny keskustelua eikä mitään muutakaan jos kaikki on vain kokoajan samaa mieltä.
Ja kaikkein surkeinta on jos on kokoajan samaa mieltä vaikka ei todellisuudessa olekkaan.
Siinä vain pettää oman sydämensä ja syntyy sellainen joo joo persoona.

Siis kannattaa maksaa hinta ja olla oma persoona vaikka se maksais hylkäämistäkin.
Onhan kysymys omasta elämästä ja minuudesta jota me itse elämme todeksi.

Lapsena elimme siitä mitäme saimme ja nuorena me elimme siitä mitä me saavutimme ja nyt vanhempana elämme siitä mitä me sisimmässämmme olemme.
Ei auta mikään ulkopuolinen asia tai esine jos olemme pirstaleina, siksi pysytään omina persoonina liikenteessä ja vahvistutaan kaikesta niistäkin mikä ei niin mukavalta aina tunnu.

>> Annammeko muiden määrätä minkälainen sinä olet, omalla käytöksellään, viesteillään , reagoimisillaan ja sanoillaan.

Se on oikeastaan ainoa vaikutin. Tosin kukin tekee näistä viesteistä omat päätelmät ja toimii sen mukaan. Mietippä jos olisit ainoa ihminen maailmassa. Mitä merkitystä olisi minuudella, voisiko sellaista käsitettä edes hahmottaa.

Itselle tärkeissä ja merkittävissä asioissa toki kannattaa pitää päänsä. Kannattaa kuitenkin huomioida myös se, milloin niitä kannattaa puolustaa. Turhan takia ei mielestäni kannata olla eri mieltä eikä turhan takia kannata välttämättä edes tuoda julki omia mielipiteitä. Kyllä maailmassa vastarannankiiskejä riittää muutenkin.

Kannattaa toki pyrkiä olemaan oma itsensä, mutta liiallisesta tai tarkoituksellisesta oman persoonan korostamisesta on arkielämän tilanteissa harvoin mitään hyötyä. Jos itse alkaa tietoisesti muokkaamaan persoonallisuuttaan ei se kohta enään olekaan todellista minuutta. Parempi olla oma itsensä ja jättää arviointi muille.

järkeä. kirjoitti:

>> Annammeko muiden määrätä minkälainen sinä olet, omalla käytöksellään, viesteillään , reagoimisillaan ja sanoillaan.

Se on oikeastaan ainoa vaikutin. Tosin kukin tekee näistä viesteistä omat päätelmät ja toimii sen mukaan. Mietippä jos olisit ainoa ihminen maailmassa. Mitä merkitystä olisi minuudella, voisiko sellaista käsitettä edes hahmottaa.

Itselle tärkeissä ja merkittävissä asioissa toki kannattaa pitää päänsä. Kannattaa kuitenkin huomioida myös se, milloin niitä kannattaa puolustaa. Turhan takia ei mielestäni kannata olla eri mieltä eikä turhan takia kannata välttämättä edes tuoda julki omia mielipiteitä. Kyllä maailmassa vastarannankiiskejä riittää muutenkin.

Kannattaa toki pyrkiä olemaan oma itsensä, mutta liiallisesta tai tarkoituksellisesta oman persoonan korostamisesta on arkielämän tilanteissa harvoin mitään hyötyä. Jos itse alkaa tietoisesti muokkaamaan persoonallisuuttaan ei se kohta enään olekaan todellista minuutta. Parempi olla oma itsensä ja jättää arviointi muille.

Niin puhumme aikalailla samasta asiasta mutta eri sanoin tai emme ymmärrä että asia on lähes sama.

Ehkä oli väärä sana, määrätä, oikea sana olis muokata meitä.
Eli emme saa antaa minkään huonon asian ja rakentajan vaikuttaa meidän persoonaan sellaisella tavalla joka ei sitä rakenna.

Jos olisin ainut ihminen mailmassa. Se on vaikea asia nyt kun jo tiedämme muiden olemassa olon.
Mutta meidän täytyy hypätä ajassa taakseppäin sen verran että mitä ensimmäisellä ihmisellä Aadamilla oli merkitystä.

Ensimmäisellä ihmisellä Aadamilla oli isokin meritys ja persoona voitiin hahmottaa ja käsitellä.
Millä se persoona hahmotettiin ja käsiteltiin, näitä sanoja käytit kirjoituksessasi.

Merkitys ja käsitys omasta minästä tulee siitä että olemme Jumalan kuvaksi luotuja, ja Jumala loi ihmisen yhteyteensä.

Nyt asia riippuu siitä minkälaisen kuvan sinä sait minusta kun sanot että, milloin kannattaa puolustaa ja pitää päänsä.
Enhän puolusta tai pidä päätäni vaan keskustelemme.
Puhumme tässäkin samoista asioista, vaikkakin eri kielellä.

Mitä tulee oman persoonan muokkaamiseen, en usko kovinkaan paljon sellaiseen ja sen kestävyyteen.
Ulkonaista sivistyneisyyttä voi opetella ja siitä voi tulla elämäntapa mikä on ihan normaalia.
Mutta on eri asia olla sitä mitä on, luonnetta ei niin vaan muuteta, vaaan opitaan hallitsemaan ja hillitsemään sitä, mikäli asiat niin vaatii.

Jättää arviointi muille, kukahan sen arvioisi?
Olisikohan joku arvollinen siihen, vai mitähän sillä tarkoitit.
Täytyy siis olla jokin mikä on täydellistä ja täydellinen, ja totuus joka on ehdoton totuus ihmisestä ja asioista.
Jonkun täytyy tietää kaikista kaikki ja olla tuomari.
No onneksi on semmoinen.

vesapekka11 kirjoitti:

Niin puhumme aikalailla samasta asiasta mutta eri sanoin tai emme ymmärrä että asia on lähes sama.

Ehkä oli väärä sana, määrätä, oikea sana olis muokata meitä.
Eli emme saa antaa minkään huonon asian ja rakentajan vaikuttaa meidän persoonaan sellaisella tavalla joka ei sitä rakenna.

Jos olisin ainut ihminen mailmassa. Se on vaikea asia nyt kun jo tiedämme muiden olemassa olon.
Mutta meidän täytyy hypätä ajassa taakseppäin sen verran että mitä ensimmäisellä ihmisellä Aadamilla oli merkitystä.

Ensimmäisellä ihmisellä Aadamilla oli isokin meritys ja persoona voitiin hahmottaa ja käsitellä.
Millä se persoona hahmotettiin ja käsiteltiin, näitä sanoja käytit kirjoituksessasi.

Merkitys ja käsitys omasta minästä tulee siitä että olemme Jumalan kuvaksi luotuja, ja Jumala loi ihmisen yhteyteensä.

Nyt asia riippuu siitä minkälaisen kuvan sinä sait minusta kun sanot että, milloin kannattaa puolustaa ja pitää päänsä.
Enhän puolusta tai pidä päätäni vaan keskustelemme.
Puhumme tässäkin samoista asioista, vaikkakin eri kielellä.

Mitä tulee oman persoonan muokkaamiseen, en usko kovinkaan paljon sellaiseen ja sen kestävyyteen.
Ulkonaista sivistyneisyyttä voi opetella ja siitä voi tulla elämäntapa mikä on ihan normaalia.
Mutta on eri asia olla sitä mitä on, luonnetta ei niin vaan muuteta, vaaan opitaan hallitsemaan ja hillitsemään sitä, mikäli asiat niin vaatii.

Jättää arviointi muille, kukahan sen arvioisi?
Olisikohan joku arvollinen siihen, vai mitähän sillä tarkoitit.
Täytyy siis olla jokin mikä on täydellistä ja täydellinen, ja totuus joka on ehdoton totuus ihmisestä ja asioista.
Jonkun täytyy tietää kaikista kaikki ja olla tuomari.
No onneksi on semmoinen.

Varmaan olemme pääosin samoilla linjoilla. Jotain nyt kuitenkin.

>> Eli emme saa antaa minkään huonon asian ja rakentajan vaikuttaa meidän persoonaan sellaisella tavalla joka ei sitä rakenna.

Ihminen voi toki pyrkiä vaikuttamaan vaikutteisiin, mutta sekin perustuu toisaalta tulleisiin vaikutteisiin. Ihmisen persoonaan vaikuttaa pääosin kaksi asiaa: Biologia/Geenit ja ulkoiset vaikutteet mm. kasvatus, läheiset, kaverit, kulttuuri, uskonto, media jne. Uskon valtaosaan ihmisistä jälkimmäisen vaikuttavan vahvemmin. Tästä voisi olla todisteena vaikkapa se, että on löydetty ihmisiä jotka ovat kasvaneet eläinten parissa, vailla ihmiskontakteja. He ovat käyttäytyneet ja samaistuneet lähes täysin eläimeen.

>> Jättää arviointi muille, kukahan sen arvioisi?
Olisikohan joku arvollinen siihen, vai mitähän sillä tarkoitit.

En tarkoita mitään tuomarointia vaan sitä, että on vain oma itsenäinen persoona eikä lähde teennäisesti muuttamaan itseään. Olitpa sitten kiinnostunut ihmisten arvioinneista tai et, kuitenkin vain he osaavat (et itse) arvioida ja tulevat arvioimaan persoonaasi. Koska merkittävin persoonaan tavalla tai toisella vaikuttava tekijä on toiset ihmiset, ehkä sitä arviointia on hyvä joskus kuunnella. Muiden arvioiden kuunteleminen ei kuitenkaan missään muodoin tarkoita sitä, että itseä tarvitsisi muuttaa sen mukaan. Usein negatiivinen arviointi koskee juuri niitä persoonan piirteitä, joita ihminen on keinotekoisesti pyrkinyt luomaan/muuttamaan. Myös muiden kokemista negatiivisista piirteistä kannattaa pyrkiä eroon, koska ne harvoin ovat ihmistä itseään.

Toisaalta voidaan ajatella, että lähes kaikkia persoonallisia ominaisuuksia voidaan muuttaa koska ne ovat pääosin opittuja. Jos kuitenkin itsellä on hyvä olo ja tulee jotakuinkin toimeen ihmisten kanssa, mitään kovin radikaalia muuttumisleikkiä ei ole syytä yrittää. Jos kuitenkin minuus on hukassa, sitä kannattaa etsiä.

on on on.. kirjoitti:

Varmaan olemme pääosin samoilla linjoilla. Jotain nyt kuitenkin.

>> Eli emme saa antaa minkään huonon asian ja rakentajan vaikuttaa meidän persoonaan sellaisella tavalla joka ei sitä rakenna.

Ihminen voi toki pyrkiä vaikuttamaan vaikutteisiin, mutta sekin perustuu toisaalta tulleisiin vaikutteisiin. Ihmisen persoonaan vaikuttaa pääosin kaksi asiaa: Biologia/Geenit ja ulkoiset vaikutteet mm. kasvatus, läheiset, kaverit, kulttuuri, uskonto, media jne. Uskon valtaosaan ihmisistä jälkimmäisen vaikuttavan vahvemmin. Tästä voisi olla todisteena vaikkapa se, että on löydetty ihmisiä jotka ovat kasvaneet eläinten parissa, vailla ihmiskontakteja. He ovat käyttäytyneet ja samaistuneet lähes täysin eläimeen.

>> Jättää arviointi muille, kukahan sen arvioisi?
Olisikohan joku arvollinen siihen, vai mitähän sillä tarkoitit.

En tarkoita mitään tuomarointia vaan sitä, että on vain oma itsenäinen persoona eikä lähde teennäisesti muuttamaan itseään. Olitpa sitten kiinnostunut ihmisten arvioinneista tai et, kuitenkin vain he osaavat (et itse) arvioida ja tulevat arvioimaan persoonaasi. Koska merkittävin persoonaan tavalla tai toisella vaikuttava tekijä on toiset ihmiset, ehkä sitä arviointia on hyvä joskus kuunnella. Muiden arvioiden kuunteleminen ei kuitenkaan missään muodoin tarkoita sitä, että itseä tarvitsisi muuttaa sen mukaan. Usein negatiivinen arviointi koskee juuri niitä persoonan piirteitä, joita ihminen on keinotekoisesti pyrkinyt luomaan/muuttamaan. Myös muiden kokemista negatiivisista piirteistä kannattaa pyrkiä eroon, koska ne harvoin ovat ihmistä itseään.

Toisaalta voidaan ajatella, että lähes kaikkia persoonallisia ominaisuuksia voidaan muuttaa koska ne ovat pääosin opittuja. Jos kuitenkin itsellä on hyvä olo ja tulee jotakuinkin toimeen ihmisten kanssa, mitään kovin radikaalia muuttumisleikkiä ei ole syytä yrittää. Jos kuitenkin minuus on hukassa, sitä kannattaa etsiä.

Olen edelleen samaa mieltä, ei mitään erikoista erillaisuutta meidän näkökulmissa.
Tätä vois laajentaa paljonkin laajemmalle ja syvemmälle, tarkoitan keskustelua mutta annetaan olla.
Tärkeintä on varmaan että laitamme oman persoonamme likoon ja oman elämämme niitä varten jotka sitä tarvitsevat.
On olemassa sairaita, vammautuneita ja muuten vain syrjäytyneitä jotka tarvitsevat itsetunnon vahvistusta ja hyvää palautetta.
Elämmehän niin kovassa mailmassa jossa on puute hyväksynnästä ja rakkaudesta. Ja jos meillä olis sitä hippunen niin laitetaan sekin likoon se on paljon ja riittävästi.
Elämme mailmassa jossa ihminen ja ihmisen arvo mitataan sillä mitä se voi tehdä ja minkä näköinen ja kuinka terve hän on.