Meidän herra 2v alkaa olla ihan mahdoton! Aina on ollut ns. "vaativa vauva", ja omaa tahtoa löytyy, mutta nyt tuntuu että en enää kohta pärjää hänen kanssaan. Asiaa ei yhtään helpota, että minulta on leikattu selkä, enkä voi nostella häntä, tai pitää kovaa kiinni kun rimpuilee.
Hampaita ei anna pestä, puree ja heittää harjalla. Potalle ei suostu, ei vaan kertakaikkiaan istu siinä. Syö tosi huonosti, ja kun päättää että ei enää syö, heittää lautasen kaaressa. Kirkuu, itkee ja huutaa kovaa ja jokapaikassa. Jos yritetään mennä johonkin missä on muita lapsia, heittelee näitä leluilla, lyö ja puree, ja vie lelut käsistä. Pukeminen ei kohta onnistu ollenkaan, sillä rimpuilee niin paljon, heittäytyy lattialle ja lyö ja puree. Olen melko epätoivoinen, enkä kohta uskalla lähteä kotoa hänen kanssaan!
Rangaistuksena meillä on käytössä jäähy, eli komennan (tai raahaan) omaan huoneeseensa ja laitan oven kiinni. Saa miettiä siellä asioita, kunnes rauhoittuu ja/tai pyytää anteeksi. Jäähylle joutuu aina jos on väkivaltainen. Muusta kiukuttelusta takavarikoin lelun tai nuhtelen tiukasti. Ja tietysti sanan tiukasti "EI", kun käyttäytyy huonosti. Yritän myös aina selittää, mitä poika on tehnyt väärin, ja miksi olen vihainen. Mutta kun tämä ei tuota mitään tulosta! Tuntuu että käytös vaan pahenee, ja muut lapsetkin alkavat karttaa häntä, kun hän aina lyö tms.
Voiko tässä olla kyseessä joku neurologinen sairaus tai jotain? Mitä ihmettä minä tämän lapsen kanssa teen? Neuvolassa olen puhunut asiasta, mutta siellä vaan kohautetaan olkia ja kehotetaan olemaan johdonmukainen. Mutta niinhän minä olen! Neuvolassakin heitteli leluja ympäriinsä ja puri minua, mutta neuvolatäti vaan hymisteli, että "no elähän nyt, ollaanpas nyt kiltisti", eikä sanonut mitään kun kerroin että meillä on kotona KOKO AJAN tuollaista.
Väkivaltaa emme käytä, joten tukkapöllöä tai luunappia on turha ehdottaa...
Hampaita ei anna pestä, puree ja heittää harjalla. Potalle ei suostu, ei vaan kertakaikkiaan istu siinä. Syö tosi huonosti, ja kun päättää että ei enää syö, heittää lautasen kaaressa. Kirkuu, itkee ja huutaa kovaa ja jokapaikassa. Jos yritetään mennä johonkin missä on muita lapsia, heittelee näitä leluilla, lyö ja puree, ja vie lelut käsistä. Pukeminen ei kohta onnistu ollenkaan, sillä rimpuilee niin paljon, heittäytyy lattialle ja lyö ja puree. Olen melko epätoivoinen, enkä kohta uskalla lähteä kotoa hänen kanssaan!
Rangaistuksena meillä on käytössä jäähy, eli komennan (tai raahaan) omaan huoneeseensa ja laitan oven kiinni. Saa miettiä siellä asioita, kunnes rauhoittuu ja/tai pyytää anteeksi. Jäähylle joutuu aina jos on väkivaltainen. Muusta kiukuttelusta takavarikoin lelun tai nuhtelen tiukasti. Ja tietysti sanan tiukasti "EI", kun käyttäytyy huonosti. Yritän myös aina selittää, mitä poika on tehnyt väärin, ja miksi olen vihainen. Mutta kun tämä ei tuota mitään tulosta! Tuntuu että käytös vaan pahenee, ja muut lapsetkin alkavat karttaa häntä, kun hän aina lyö tms.
Voiko tässä olla kyseessä joku neurologinen sairaus tai jotain? Mitä ihmettä minä tämän lapsen kanssa teen? Neuvolassa olen puhunut asiasta, mutta siellä vaan kohautetaan olkia ja kehotetaan olemaan johdonmukainen. Mutta niinhän minä olen! Neuvolassakin heitteli leluja ympäriinsä ja puri minua, mutta neuvolatäti vaan hymisteli, että "no elähän nyt, ollaanpas nyt kiltisti", eikä sanonut mitään kun kerroin että meillä on kotona KOKO AJAN tuollaista.
Väkivaltaa emme käytä, joten tukkapöllöä tai luunappia on turha ehdottaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meille on aikas samanlaiset pikkuhitlerit luoja suonut. Meillä pätee pojan suhteen nuo kaikki sanat asiat, paitsi että meillä taas potalla ravataan alvariinsa ja edes ulos ei vahinnossakaan saa vaippaa laittaa. No tosin pärjää kyllä alle 2 tunnin ulkoilut hyvin ilmankin vaippaa. Yö unille saan vaipan vielä toistaiseksi laitettua. Tuo lelujen jatkuva viskely on todella kuluttavaa ja vaarallista. Meillä isot ikkunat alakerrassa ja odotan vaan päivää ikkunat ovat entiset...
Ruoka menee milloin menee mutta aina saa tapella.
Neuvolassa ja päiväkodissa vaan hymistellaan että on poika voimakastahtoinen. Meillä ollut tilanne kaoottinen viime syksystä saakka ja jätkä taytti vasta 2 v. Olen päiväkodissa itse töissä siellä saan kyllä vastaavat tapaukset ruotuun, mutta tuo oma ah niin ihana 2 vuotias...
Armeijan alkua odotellessa. VOIMIA tiedän mistä puhut ihan tarkalleen
että, missä vaiheessa raivareita taikka pahanteon aikaan SELITÄT tai MOITIT.
Meillä pian 2-vuotta täyttävällä mahtimiehellä on samankaltaiset oireet olleet. Mutta....
Tulosta on tuottanut se, että tosiaan, missä vaihessa alan puhuttelemaan häntä. Eli annan hänen rauhassa raivota, huutaa taikka ms. Tosin kiellän jo melko aikaisessa vaiheessa. Mutta selvitys alkaa vasta silloin, kun poikakulta on täysin rauhoittunut, muttei kuitenkaan unohtanut asiaa.
Jos alat selittelemään hänelle, itkun aikana, hän saa vääriä viestejä.
Toivon, että sait tästä jotain tolkkua...ja onhan se johdonmukaisuus, unohtamatta kärsivällisyyttä, ainoa ja oikea keino, kasvattaa vastuuntuntoinen ja ehjä yksilö :)
Tsemppiä teille ja kaikkea hyvää!