Mietin tässä vain ennen nukkumaan menoa sitä, että mikähän siinäkin on, kun tuntuu, että kerään ympärilleni vain itsekkäitä "ystäviä".
Mulla on pari ihmistä, joita voin kutsua ystäviksi ja muutama kaveri. Hyvänpäiväntuttuja en edes kaipaa. Nämä ystävät, kaverit, tuntuvat jokainen olevan korostetun itsekkäitä.
Ite koitan kiinnittää huomiota siihen, että kyselen usein kaverien kuulumisia, oon kiinnostunut heidän asioistaan ja vaikka nyt ei niin kamalan paljon oikeasti kiinnosta kuunnella jotain 30minuutin valitusta jostakin asiasta, olen kuitenkin kiinnostuneen näköinen, kommentoin toisen puhetta ja yritän olla ystävällinen.
Oon aina ollut lojaali ystäviäni kohtaan enkä koskaan puhu heistä pahaa selän takana. Luokittelisin itseni aika kiltiksi ihmiseksi, mutta en kuitenkaan ole semmosta tyyppiä, joka antaa muiden jyrätä itsensä yli. Osaan siis pitää puolenikin.
En silti saa sellaista vastakaikua näiltä ystäviltäni ja kavereiltani. He eivät tunnu olevan kiinnostuneita mun elämästä, mun kuulumisista jne. Mä olen aina se, joka ehdottaa tapaamisia, kyselee ensin kuulumiset, muistaa merkkipäivinä jne. Itse en saa kuin murto-osan tästä takaisin.
Mun mielestä ystävyyden ja kaveruuden kuuluisi olla molemminpuolista huomioimista. Jos heitän pallon kaverille, toivon myös saavani sen takaisin, että peli toimii.
Itse en tykkää juoda alkoholia tai kamalasti käydä baareissa, mutta menen niihin kavereideni vuoksi, että näkisin heitä enemmän. Sitten, kun siellä baarissa ollaan, minä jään yksin istumaan pöytään, kun kaverit menee iskemään miehiä ja hömpöttämään omia juttujaan ja unohtavat tyystin mut. En ymmärrä, miksi joku kaveri edes ruinaamalla ruinaa seurakseen baariin ja sitten kun sinne päästään, hän jättää yksin istumaan ja menee omia teitään.
Nyt mulle riitti tämmönen itsekäs ystävä ja kerroinkin tämän hänelle - tekstiviestillä saapuessani yksin kotiin yhteisestä baari-illasta. Noh, onneksi ei tarvinnut matkalla kiertää tän kaverin kautta heittämässä tätä kotiin... En vain ymmärrä, miten tälläset itsekkäästi käyttäytyvät ihmiset luulee säilyttävänsä kaverinsa. Ei kukaan jaksa olla kaltoinkohdeltu. Ja kun mitään teinejäkään ei enää olla vaan ihan yli parikymppisiä nuoria aikuisia, joilla luulisi jo olevan jotain tajua siitä, miten ihmissuhteita hoidetaan.
Itsekkäät "ystävät"
11
4691
Vastaukset
- Per Saukko
Politiikka, kaupankäynti, parisuhteet, työelämä ja mitä niitä onkaan. Jokaisessa asiassa ihmiset ovat petollisia. Asian kanssa on opittava elämään. Kehenkään ei saa luottaa, silloin ei niin petykään.
- käytöstä
Hyvä että laitoit kaverillesi tekstiviestiä! Lapsellisesti käyttäytyvät todella.
Olen sinua vanhempi ja kuvaamasi itsekäs käytös kuulostaa oudolta. Ovatkohan kaverisi jotain hemmoteltuja pikku prinsessoja, jotka ovat aina saaneet vanhempiensa huomion ilman asianmukaista kasvausta ja ohjausta?
Mitä jos puhuisit asiasta kavereillesi? Ja itse voisit harrastaa vähän enemmän itsekunnioitusta ja viheltää pelin poikki kun koet että sinua laiminlyödään. Sinä itse laitat omat rajasi ja näytät muille, miten sinua saa kohdella. - Toonie
Vedän itsekkäitä ihmisiä puoleeni kuin magneetti.
- Anonyymi
Minulla on myös ystävä joka puhuu aina vain itsestään jos kerron hänelle jotain hän ohittaa sen kertomalla taas itsestään ja mitä hänelle on tapahtunut, ei ole mitenkään empaattinen vaikka menetin kaksi sisartani vuoden sisällä eli ei kommentoi, muutenkin tämä nykyaika ruokkii tätä itsekkyyttä eli minä ja minun jutut ja muu suorittaminen ja raha ovat keskeisiä asioita osalla ihmisistä
- Adelphi
Ystävyys on kahden kauppa. Oletko yrittänyt kertoa ystävillesi kaiken sen mitä kerrot viestissäsi? Jos et, tee se. Jos ei auta, niin lopeta heidän pillinsä mukaan tanssiminen.Kerro että tämä elämäntapa ei tuo nautintoa sinulle. Ehdota että tehtäiskö jotain välillä mistä MINÄ itse nauttisin mielelläni. Moni ihminen pitää ystäviään itseselvyytenä.He eivät välttämättä itsekään ymmärrä miten toimivat. Hyvä ystävyys kuitenkin vastaanottaa kritiikkiä, varsinkin jos se esitetään positiivisessa sävysssä. Kun asiaan puututaan homma alkaa toimia . Jos ei sekään auta. Koet että kaikkien keskusteluiden jälkeen syy on AINA sinun. Muusta ei ole puhe. Olet tekemisissä luonnehäiriöisen, jopa narsistin kanssa. Juokse karkuun, älä vastaa viesteihin. Ja etsi ystävä joka on arvoisesi. Heitäkin on. :D
- Johnis
Kokemusta on kuvailemasi kaltaisista ihmisistä. Sattumalta(ko?) samaa ikäluokkaakin, itse olen 25.
Onko sitä kilttinä ihmisenä sitten helppo kohde itsekkäille, pomottaville ihmisille? En ole muutakaan selitystä keksinyt. En itsekään koe olevani mikään tossukka, joka ei uskalla sanoa ystäville vastaan, mutta ei sitä yksinkään haluaisi olla. Niinpä on tullut aikaisemmin siedettyä sitä "varaventtiili"ystävänä oloa...
Jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyin diivailevien mimmien pomotteluun, ja lopetin yhteydenpidon. Asuinpaikkakuntaa vaihdettuani olen onneksi löytänyt muutaman hyvän ystävän, hieman yllättäen ovat kaikki minua parikymmentä vuotta vanhempia. En mä kyllä oikeastaan viihdykään omanikäisteni kanssa, kun en jaksa enää baareissa pyöriä ja ne kuviot tuntuvat muutenkin lapsellisilta... Ehkä siinä on syy, ollaan niin eri maailmoista? Varmasti sellaisetkin ystävyyssuhteet toimivat, siis erilaisuuteen perustuvat, mutta kyllä mun mielestäni pitää muustakin osata puhua, kuin viime viikonlopun bailauksesta ja kuka iski kenet; itse kun kävi läpi ne kuviot jo kohta 10 vuotta sitten. Kyllästyttää.
Mun mielestä yksi tai kaksi hyvää ystävää on paaaljon parempi vaihtoehto kuin kymmenen huonoa... Unohda ne, ketkä ei oikeasti tarvitse sinua etkä sinä niitä, uuden/uusia saat kyllä tilalle.- Sammal
mieltä olen. Ystävien laatu korvaa niiden määrän. Ja muutenkin tekstisi oli aivan kuin minun ajatusmaailmastasi!
Minullekin on ollut todella vaikeaa löytää ystäviä, jotka olisivat edes vähän samanhenkisiä. Yläasteen jälkeen (nyt olen kohta 24 vuotta)ei ole oikeastaan ollut ystäviä. Siihen aikaan aloin seurustelemaan itseäni muutaman vuoden vanhemman pojan kanssa niin lapsellisilta tuntuneet koulukaverit jäivät. Vieläkin olemme yhdessä, ja hän on oikeastaan paras ystävänikin..
Minuakaan ei todellakaan enää kiinnosta baarissa riekkumiset ja trendivaatteiden shoppailut ym. pinnallisuudet, vaan haen ystävyydestä muuta. Keskustelutaito, luotettavuus, fiksuus (en tarkoita ns. "koulukirja-älykkyyttä"), aitous ja omana itsenä olo on tärkeitä juttuja minulle. Tietysti samat kiinnostuksen kohteet auttaisivat myös.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia, kirjoita mailia: [email protected] :) - här
Sammal kirjoitti:
mieltä olen. Ystävien laatu korvaa niiden määrän. Ja muutenkin tekstisi oli aivan kuin minun ajatusmaailmastasi!
Minullekin on ollut todella vaikeaa löytää ystäviä, jotka olisivat edes vähän samanhenkisiä. Yläasteen jälkeen (nyt olen kohta 24 vuotta)ei ole oikeastaan ollut ystäviä. Siihen aikaan aloin seurustelemaan itseäni muutaman vuoden vanhemman pojan kanssa niin lapsellisilta tuntuneet koulukaverit jäivät. Vieläkin olemme yhdessä, ja hän on oikeastaan paras ystävänikin..
Minuakaan ei todellakaan enää kiinnosta baarissa riekkumiset ja trendivaatteiden shoppailut ym. pinnallisuudet, vaan haen ystävyydestä muuta. Keskustelutaito, luotettavuus, fiksuus (en tarkoita ns. "koulukirja-älykkyyttä"), aitous ja omana itsenä olo on tärkeitä juttuja minulle. Tietysti samat kiinnostuksen kohteet auttaisivat myös.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia, kirjoita mailia: [email protected] :)Itsekin koen olevani erilainen(ko?)kuin vanhat ystäväni. Pinnallisuus on se asia, johon olen kanssa törmännyt. Jos et ole äänessä ja tuo itseäsi esille joka käänteessä ja muistat mainita siitä, kuinka mainio ja tyytyväinen itseesi olet, olet auttamattomasti ulkona kuvioista (tai ainakin jäät sivustakatsojaksi eikä kukaan enää huomio). Enkä itsekään mikään vässykkä ole ollut, ylitse en ole antanut kävellä. Jotenkin siihen touhuun vain kyllästyi ja antoi vain kaverisuhteiden kuihtua, siis joidenkin suhteiden. Salaa kuitenkin olen miettinyt sitä, että henkinen kanttini ja ajatusmaailmani on "paremmalla" pohjalla kuin näiden pinnallisten. Joten omalla tavallaan sitä itsekin kokee paremmuutta joissakin asioissa, jos vertaa pinnallisempia vanhoja ystäviä eli ei sitä itselläkään sädekehä pään ympärillä ole.
- Sammal
här kirjoitti:
Itsekin koen olevani erilainen(ko?)kuin vanhat ystäväni. Pinnallisuus on se asia, johon olen kanssa törmännyt. Jos et ole äänessä ja tuo itseäsi esille joka käänteessä ja muistat mainita siitä, kuinka mainio ja tyytyväinen itseesi olet, olet auttamattomasti ulkona kuvioista (tai ainakin jäät sivustakatsojaksi eikä kukaan enää huomio). Enkä itsekään mikään vässykkä ole ollut, ylitse en ole antanut kävellä. Jotenkin siihen touhuun vain kyllästyi ja antoi vain kaverisuhteiden kuihtua, siis joidenkin suhteiden. Salaa kuitenkin olen miettinyt sitä, että henkinen kanttini ja ajatusmaailmani on "paremmalla" pohjalla kuin näiden pinnallisten. Joten omalla tavallaan sitä itsekin kokee paremmuutta joissakin asioissa, jos vertaa pinnallisempia vanhoja ystäviä eli ei sitä itselläkään sädekehä pään ympärillä ole.
ihan samoja asioita olen pohdiskellut kuin sinä. Vaikka ei niitä kavereita paljoa olekaan, en silti kelpuuta ketä tahansa ystäväkseni. Ehkä olen nirso, mutta tunnen arvoni.
Olen luonteeltani hieman ujo sivustaseuraaja ja tarkkailija, varsinkin vähänkin vieraammassa porukassa, joten ehkä olen joidenkin ihmisten mielestä luotaantyöntävän kylmä.. Saatan vaikuttaa heikolta ja persoonattomalta ulospäin, mutta itse tiedän mikä on tärkeintä. Se, että tietää itse kuka on. - ceesari
Sammal kirjoitti:
ihan samoja asioita olen pohdiskellut kuin sinä. Vaikka ei niitä kavereita paljoa olekaan, en silti kelpuuta ketä tahansa ystäväkseni. Ehkä olen nirso, mutta tunnen arvoni.
Olen luonteeltani hieman ujo sivustaseuraaja ja tarkkailija, varsinkin vähänkin vieraammassa porukassa, joten ehkä olen joidenkin ihmisten mielestä luotaantyöntävän kylmä.. Saatan vaikuttaa heikolta ja persoonattomalta ulospäin, mutta itse tiedän mikä on tärkeintä. Se, että tietää itse kuka on.Heips!
Jos tapaat samantyylisen kuin itse kuvailet olevasi, se saattaakin olla minä, ja minä en pidä ryhmän hiljaisempia heikkoina tai persoonattomina. Totta on kuitenkin se, että kun on hiljaisempi niin tutustuminen on paljon hitaampaa. Mutta jos pyörittäisiin samoissa ympyröissä kauemmin niin meistä voisi tulla ystäviä.
- ...
Mulla on kans kavereita jotka valittaa jostain aineesta tai tämmösestä jotain 30 min ja se on tosi ärsyttävää. Sit ku ne pyytää sua jonnekki ei kestä ku hetki nii sä oot yksin jossain. Pistää kyl ajattelemaan et välittääkö ne susta tippaakaa. Mut sekin on tosi ärsyttävää ku ne haastaa riitaa kaiket päivät, ja sitte ku ittellä palaa hermot niin ne lähtee suuttuneena jonnekkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1305245- 323277
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161857Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221830Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191675Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711521Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt111395Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111306Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161297Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191277