Kukaan ei tiedä että
minulla on oma tähti
en kyllästy sen katselemiseen
varmaan koskaan
Kun nostan katseeni
tiedän sen olevan siellä
tuikkivan ja vilkuttavan
antavan voimaa
En aina sitä näe
välillä en tahdo
toisinaan se menee piiloon
ei se silti katoa
Yö sen kirkastaa
aamu vaalentaa
ojentaa minulle toivoa
etten kulje väärään suuntaan
minulla on oma tähti
en kyllästy sen katselemiseen
varmaan koskaan
Kun nostan katseeni
tiedän sen olevan siellä
tuikkivan ja vilkuttavan
antavan voimaa
En aina sitä näe
välillä en tahdo
toisinaan se menee piiloon
ei se silti katoa
Yö sen kirkastaa
aamu vaalentaa
ojentaa minulle toivoa
etten kulje väärään suuntaan
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinähän voisit kutsua sitä tähteä toivontähdeksi.
Toivon tähti, se taas eilen
sammuili, vaikka siellä muka onkin!
Taidan vain luulla omiani?
Sinulle lausun kiitokseni,
kun luit runon:)
sanattomana luen tätä ystäväni.
Sinä kirjoitat nyt niin kauniisti, että liikutun
runoasi lukiessa.
Kiitos !
On mukava, että käyt tälläkin puolella
lukemassa ja kommentoimassa runoja.
Taisin minäkin liikuttua sanoistasi...
sain paikka-ainetta elämääni:(
.. Hopeakampa, pidän runoistasi, niissä on aivan omanlaatuinen tunnelmansa. Tämäkin on mukavasti pohdiskeleva runo.
kun pistäydyt tälläkin puolella.
Omatkin runosi on mainioita,
vaikken usien sanokaan niistä mitään:
Kiitos:)