Gerbiilien astuttaminen??

Siis ei nyt ihan ilmaseksi.. 5e..

Astutus ei välttämättä onnistu mainitsemallasi tavalla. Meidän perheessä (kokemusta gerbiileistä kolme vuotta) tehdään niin, että uros ja naaras ovat yhdessä, kunnes naaras on selvästi tiineenä. Ethän pidä samassa häkissä muita gerbiileitä! Sillä jos samassa häkissä yksi naaras ja monta urosta, tulee uroksilla herkästi tappelu. Ja jos monta naarasta, ei voi tietää, kuinka moni tulee tiineeksi. Uroksen ei tarvitse auttaa naarasta poikasten hoidossa, mutta huolehdithan, etteivät lemmikkisi ole yksin, koska gerbiilit ovat laumaeläimiä! Gerbiilien ei tarvitse tuntea ennestään, mutta vahditan niiden puuhastelua aluksi, ettei tule tappeluita. Jos eläimet pärjäävät useamman tunnin riidoitta, niin ei pitäisi tulla ongelmia!
Tässä vielä pari juttua: Gerbiilin tiineys kestä noin kaksi viikkoa, ja poikaset ovat luovutusikäisiä kuukauden iässä.
Toivottavasti tästä oli apua, tsemppiä poikasten hankintaan!

...ei ole leikin asia. Ovathan gerbiilin poikaset ihania, mutta muista, että ne ovat sinun vastuullasi! Kaikille pitäisi löytyä koti, niistä pitäisi saada mahdollisimman hyvän värisiä, kesyjä, sekä elinvoimaisia. Lisäksi ne voivat menehtyä kolmen viikon iässä naksutautiin, jota voi yrittää ennalta ehkäistä E-vitamiinikuurilla sekä syöttämällä poikasille kahden viikon iässä kostutettuja salaatinlehtiä sekä undulaatin siemeniä. Astutettava naaras ja uros eivät missään nimessä saa olla samasta poikueesta tai muuta sukua toisilleen.

On olemassa 2 astutus tapaa:

1. Uros ja naaras laitetaan asumaan keskenään samaan tilaan. Niitä pidetään siihen asti yhdessä, kunnes naaras on selvästi tiineenä. Uros pitää ottaa viimeistään ennen poikueen syntymistä pois naaraan seurasta, ettei naaras tule uudestaan tiineeksi! Tämä rasittaa naarasta kohtuuttomasti.

2. Uros ja naaras laitetaan aina yhteen, kun naaralla on kiima. Naaraalla kiima on noin 4-6 päivän välein,
ja se sijoittuu usein iltaan. Kun naaraalla on kiima, se rummuttelee urokselle ja nostelee takapäätään urokselle merkiksi siitä, että on valmis paritteluun. Usein nuori naaras, jolla ei ole ennen teetetty poikasia, pelkää urosta. Se juoksee karkuun ja menee piiloon jonnekkin, ja usein 'piippaa' kovaa.
Kannattaa olla kärsivällinen, ja yhdistää uros ja naaras aina kiima-aikaan. Lopulta naaras huomaa, että
uroksessa ei ole mitään pelättävää, uros pääsee astumaan naaraan.

Laita googleen hakusanaksi Sgy ry (Suomen GerbiiliYhdistys Ry) ja katso FAQ, sekä 'poikasten teettäminen'.

Toivottavasti tuosta oli apua! :-)
pelää

Voi kiitos näistä avuista! Vaikka onkin pari vuotta vanha, mut ei se haittaa (; Itellä on kaksi vuotta kokemusta gerbiileistä, ja nyt päätin vakavasti harkita astuttamista gerbiileilläni.

Oho hups, siis se uros jonka aioin asuttaa naaran kanssa oli siis kaksi vuotta! Ei se naaras nyt sentään niin vanhana, en tainnut ajatella oikein mitä kirjoittelin. Mutta joo, nyt on syntyneet poikaset jo seitsemän viikon ikäisiä, ja kaikki selvisivät :) Ja ,kuka on sanonut että aion kasvattajaksi? :D

En suosittele edes astuttamana gerbiileitä! Astutus ei ole leikinasia. Et selvästikään ole valmis, ja jos haluat vain söpöjä poikasia, jätä koko unelmasi unholaan. Astututtaminen on pitkä ja hankala vaihe, että sinulle ja gerbiileille. Ensin totutus, sitten astutus, erotus, synnytys, poikasvaiheet ja muut semmoiset! En siis suosittele astuttamaan gerbiileitäsi, koska et niistä astutusmenetelmistä taida tietää pätkänvertaa, joten jätä aikeesi unholaan..

... Kun ostin ensimmäiset gerbiilini, niin ei kulunut montaa päivää kun niillekkin tuli vahinkopoikaset, olimme ostaneet kaksi naarasta (ovat naaraita) mutta, kun ne olivat tulleet sinne eläinkauppaan niin oli vissiin vahingossa joku uros päässyt naaraiden kuljetuskoppaan.. Se oli sitten aika hurjaa, mutta kaikki 4 poikasta selvisi. Silloin niitä oli 3 naarasta ja vain 1 poika. Kenelläkään ei tullut mitään sairauksia. Ja senhän voi ehkäistä sillä että antaa kanamunaa gerbiilille ettei se syö poikastaan/poikasiaan? :/

Minkä ikäisenä naaras voi saada pentueen?

Mun sai tänään

Meillä on nyt pesästä tulleita ja juoksevia poikasia. Valkoisen värisiä olivat.
Ei ole naksutautia meillä ollut ikinä, vaikka poikasia olen elämäni aikana monia teettänytkin. Ensimmäinen poikue oli 1992.

Meille muutti eile kolme 6 viikkoista tyttöä, haettiin ne turusta.

Meillä on gerbiilin poikasia.

Ei niitä kannata teettää ilmaiseksi jaettaviksi.
Yleensä halutaan itselle ja kasvatukseen hyviä gerbiilejä ja parhaita saa kun itse kasvattaa.
Lopuille, jos jää niin sitten hyvät kodit.