Tunnen sympatiaa sinua kohtaan, joka olet kokenut kuinka kumppanisi "yrittää kaventaa elinpiiriäsi ja koet tukehtuvasi suhteessa." Tarinani koskettaa sinua, joskin aivan toisesta näkö- ja kokemuskulmasta. Itse elin useita vuosia parisuhteessa, jossa en kertaakaan saanut tavata rakastamani naisen ystäviä, sen enempää kuin muitakaan hänen elämänsä tärkeitä ihmisiä. Koskaan en saanut tietää miksi näin oli, koska se oli ns kielletty puheenaihe. Odotin ja koetin ymmärtää, hain hyväksyntää, kunnes mustasukkaisuus kasvoi, itsetunto aleni, jopa mielenterveys järkkyi, kunnes elin tyhjiössä jossa ei ollut enää mitään. Elimme kaukosuhteessa, hoidimme ns. suhdettamme puhelimessa, tapasimme ehkä kerran 3 kk:ssa, kunnes tapaamiset harvenivat, viimeisinä vuosina tuskin näimme. Hullua, mutta rakastimme toisiamme. Tukehduin ulkopuolisena olemiseen. Nyt kahden vuoden ja useiden analyysien jälkeen elämä hymyilee.
ahdistuksen toinen puoli
silmät avattu
1634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
zemppiä järkyttävän paljon sulle.Rakkaus on arvaamatonta!!!!!!!!!!!!!!