Olen saanut sen käsityksen että valkolaisnaisen on vaikeampi saada romaninaisten hyväksynnän jos on mennyt yhteen romani miehen kanssa. Tuntuu siltä että valkolaisnaista pidetään ensin vuosia toisarvoisena ennen kuin edes ajatellaan että se on mustalaismiehen oikea akka. Ja vasta lasten jälkeen perhettä pidetään oikeana.
valkolaisnainen
ihmettelen vain
81044
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Riippuu ihan siittä kuka sen "hyväksynnän" antaa. Mun serkulla on valkolaisnainen akkana ollut jonkin aikaa, eikä niillä lapsia vielä ole. Kyllä meillä on ihan normaali arvo annettu hänellekin alusta asti, mutta kyllä hän on sen ansainnutkin.
..nii ja kyllä romanmiehenkii on suhteellisen vaikee saaha hyväksyntää valkolaisilta jos naimisissa valkolaisen kanssa. että aika
samat molempiin suuntiin
tuossa oot muuten oikeessa. eräs ystäväni, valtaväestön naispuolinen edustaja, seurusteli monta vuotta romanimiehen kanssa. (nykyään ovat aviossa.) no kuitenkin, aluksi tämän ystäväni äidin oli vähän vaikea sulattaa tätä, mutta antoi kuitenkin "siunauksensa". mutta mites tytön isä, ei hyväksynyt sitten millään, eikä hyväksy vieläkään. tytön isä ei tänä päivänäkään lue tyttärensä lapsia omiksi lapsen lapsikseen "koska he ovat mustalaisia". tytön piti ikään kuin tehdä valinta että kumman valitsee, yhteydenpidon ja kontaktit isänsä kanssa, vaiko romanimiehen puolisokseen. ikävää ja ehkä vanhanaikaistakin, mutta totta. sääli, koska minusta on aina tärkeämpää se että kumppani on omalle lapselle hyvä ja tekee tämän onnelliseksi, on sitten kaaleita tai valtaväestöä tai vaikka mitä muuta vähemmistöä. minä vaikka olen mustalainen ja vanhanaikaisen kasvatuksen saanut, ja omalla tavallani joissain asioissa ehkä toivottoman vanhanaikainen, voin sanoa että kyllä minä hyväksyn oman lapseni kumppanin jos tämä on vain muuten hyvä ja kohtelee tätä hyvin. ei ole oikein laittaa valitsemaan. ja vaikka nyt joku luulee että kirjoitan ihan hölynpölyä, niin vaikka sitten oma lapseni huomaisi aikanaan että on seksuaalivähemmistön edustaja, niin kyllä minä antaisin heidän molempien kyläillä luonani... joo. eipäs sitten muuta.
yks parikymppinen valkolaistyttö meni naimisiin romanimiehen kanssa ja olivat tosi rakastuneita. tyttö alko oottaa lasta ja siittäkkös tytön suku meni sekasin, ahdistelivat tyttöö koko raskausajan, ensin ois pitäny abortti tehä ja kun tyttöparka viimesillään niin sanovat että anna se heti pois kun syntyy....laps synty ja oli kaunis kun mikä. pikkuhiljaa laps hurmas tyhmät aikuiset ja on upea nainen tänä päivänä ja pariskunta edelleen onnellisesti naimisissa, reilut 10v kesti ennekun mies ja lapsi hyväksyttiin tähän varakkaaseen valkolaissukuun ja voi olla ettei vieläkään oo ihan hundra prosent.
Se ei pidä paikkaansa minä olin naimisissa valkolais naisen kans 14 vuotta ja meillä on kaksi lastakin ja erottuammekin olemme hyviä ystäviä ja kyllä häntä minun ja hänenkin mielestään kohdeltiin tasavertaisena jäsenenä kaikissa asijoissa
mie olin kymmeniä vuosia miehen kanssa eikä hyväksytty.naaman edessä kyllä mutta seläntakana olin portto lupni ja vaikka mikä etevä suoli
tuohan on hienoa käytöstä teiltä molemmilta mutta valitettavasti harvinaista. teidän kohdalla noin mutta muilla toisin....
Samoin kävi minulle.Olin lähes 10 vuotta mustalaismiehen kanssa. Edessäpäin oltiin niin maireita ja mielinkielin mutta kun selkäsä käänsi niin aina kuuli haukkuja. Ja jos sattu olemaan jotai riitaa mieheni kanssa niin kyllä silloin nämä sukulaiset näyttivät oikean luontosa ja olivat kuin hyenat kimpussa varsinkin naiset. Ja mies sai tehä mitä vain eikä hänelle laitettu lakia.