Minulla on ollut pitkään jonkinnäköisiä itsetunto-ongelmia. En käsitä, minkä vuoksi joku haluaisi sitoutua juuri minuun. Sen takia välttelen seurustelusuhteita, koska en halua, että minuun sattuu. Nyt on alkanut kuitenkin tuntua, että tämän takia elämästäni puuttuu jokin olennainen osa. Se tuntuu pahalta. Yritän vain elää elämääni eteenpäin ja toivon, että tapahtuisi jotain, joka saisi minut näkemään asiat eri tavalla ts. tapaisin ihmisen, joka saisi minut luottamaan niin paljon, että voisin uskoa, että juuri minun kanssani tahtoo olla.
Aina yksin?
aina yksin?
6522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä kyllä uskon että sä löydät ihmisen, joka välittää sinusta paljon ja ei halua erota sinusta kohtaan.
Mutta sun on oltava pelkäämättä.
Eihän se kivaa oo että sattuu mutta mahdolliset kivut on vain kestettävä.
Kyllähän minäkin olen pelännyt että minuun sattuu mutta se vasta sattuukin kun ei ole ketään jonka luona olla.
Rohkeasti vaan seurustelu suhteeseen.
Muista kuitenkin että oikeassa seurustelusuhteessa molemmat osapuolet välittävät toisistaan ja haluavat toisilleen vain hyvää.
Kyllä sen oikean vielä löydät :)
Kaikkea hyvää sinulle ka katso nimimerkki :)
Eivät kaikki ihmiset tapaa unelmiensa prinssiä/prinsessaa. Jotkut elävät koko elämänsä yksin, surren omaa kurjuuttaan ja kadehtien muiden ihmisten parempaa elämää. Tekstisi perusteella voisin sanoa, että juuri sinä olet sellainen ihminen. Ei ihminen muutu tuostavain paremmaksi, ja vain harvat voivat muuttua edes kovalla työllä. Olet tuollainen nyt, ja aina; hyvin todennäköistä että elät surkean elämäsi yksin ja katkerana, en usko että koet yhtäkään seurustelusuhdetta. Mutta älä huoli, et ole yksin on paljon kaltaisiasi, ehkä voitte joskus kokoontua yhteen ja avautua toinen toisillenne kurjista elämistänne. :)
paska
Voin vain ihmetellä, pitäskö itkeä vai nauraa tuommosten muka-niin-tietäväisten ihmisten takia. Älä välitä tuosta viestistä, että muka olisit huono ihminen tai Sinulla olisi huono elämä. Kirjoittaja on ilmeisen katkera jostakin. PHh.
Elämä - eräs sen parhaita piirteitä lienee, ettei se ole tasaista pullamössöä, jos sen mukaan uskaltaa heittäytyä. Valitettavasti elämä satuttaa joskus, mutta sen kestää kyllä, kun hyväksyy, ettei elämä ole vain helppoja hetkiä. Jos tunnet kaipaavasi lähellesi ihmistä, niin ota riski, mutta älä kiirehdi, anna asioiden edetä ihan rauhassa.
Voimia Sinulle!
Juu... Ite en usko, enkä uskonu, että mussa on mitään mistä kukaan vois tykätä... hetken ehkä uskoin, ku seurustelin mut siihenpä loppu seki suhde ku kundi kerto, että rakkaus hiipu... ... just noi jutut mitä pelkäät oli ja on munki pelkoja... tuntu, että mut hylättiin ku se jätti mut... ja silti me ollaan kavereita... paitsi vähän yksipuolisemmin ku ennen. Ei siitä kauaa oo ku erottiin... se sattu mut kyl siitä selvii... aina jotenki... jos ei muuten nii siten ku minä - keskittyen siihen mitä on. Huoh.. yksinäisyys... tuttu tunne... 10vuotta olin ilman ystäviä... sit tuli tää poikakaveri... ja nyt mä oon yksin... .. ehkä vähemmän ku ennen, mut kuitenki. Jotain puuttuu. Eti ku vielä voit, mut ennen ku seurustelet, nii sovi kundin kaa, että katotte ensin kestääkö tunteet vaikka kaks kuukautta... jos kuitenki sitteki menee överiks nii elä uppoudu suruun. Jatka eteenpäin. Vaikka kuinka sattus. Jos ei jätä taakseen nii sattuu vielä enemmän...
Oon 16v poika. Oon hyvä koulussa, mukava kaikkia kohtaan, ihan hyvännäköinenkin ja kavereitakin on muutama, mutta yksi onkelma löytyy.
Joskus tuntuu, että kukaan tyttö ei välitä minusta ollenkaan, eikä kukaan tyttö tule puhumaan minulle (paitsi joskus ohimennen jotain) vaan kaikki kerääntyy parhaan kaverini luokse. Olemme kaverini kanssa hyvin samanlaisia. Tyyli on aika samaa, sama harrastus yms.
Tuntuu, että enää ei jaksa edes yrittää hankkia tyttökaveria, kun he kiinnostuvat kuitenkin vain kaveristani jossain vaiheessa. Joskus yritän hivuttautua mukaan juttuun kun tytöt ovat piirittäneet kaverini, mutta kukaan ei kuuntele minun juttujani vaan kaikki kuuntelevat mielenkiinnolla kaverini turhanpäiväisiä letkautuksia. Joskus olen vain kävellyt pois heidän luotaan ja kukaan ei ole huomannut.
Kaverilla on aina jotain juttua jonkun kanssa, mutta minulla ei ole ikinä ollut mitään vakavaa. Puhelimessani ei ole yhdenkään tytön numeroa eikä meseosoitteitakaan juuri löydy =(
Olemme kaverini kanssa kuin magneetteja: kaverini vetää muita ihmisiä puoleensa ja minä taas tahattomasti syrjin niitä. Olenkohan antanut itsestäni jotenkin väärän kuvan? Ennen olin hyvin sosiaalinen ja tyttöjäkin oli, mutta vuosi pari
sitten huomasin viettäväni aika paljon aikaa koneen ääressä.
Olen kuitenkin melko paljon tyttöjenkin kanssa jos kaverini sattuu olemaan vieressä, mutta tunnen oloni tavallaan syrjityksi kun tiedän, että tyttö ei ole kanssani minun takia vaan kaverini.
Haluaisin, että edes joku tyttö osoittaisi kiinnostusta minua kohtaan ja kunnioittaisi minua, rakastaisi. Haluaisin rakastaa, mutta ei niin ei.