Arvoisat vakkaripalstalaiset, minun on ihan pakko kertoa hieman omista asumisajatuksistani.
Olen sen ikäinen mummeli, että eläkepäivät lähestyvät kovaa vauhtia ja syksyllä tajusin, että nyt on tehtävä päätös siitä, miten ja varsinkin missä aion loppuelämäni asua.
Seurasin tämänkin palstan keskusteluja kun yritin kartoittaa eri vaihtoehtoja ja hämmästyin tätä kummallista vastakkainasettelua vuokralaiset-omistusasujat.
Kerronpa hieman omasta asumishistoriastani. Olen asunut Suomessa aika monella paikkakunnalla. Muuttanut työn perässä ja muutaman kerran miehenkin takia isosta kaupungista pikkukylään ja taas takaisin kaupunkin jne... Asunnotkin ovat ollee laidasta laitaan, tilanteesta riippuen omistus tai vuokra-asuntoja ja niiden laatuerotkin ovat olleet huikeita.
Upeasta merenranta omakotitalosta pieneen mökkiin metsän keskellä. OK, tunnustan, merenranta "palatsissa" olin vain yhden kesän talonvahtina omistajien ollessa maailmanympärimatkalla ja se metsämökki oli hetken mielijohteesta syntynyt extreme-kokeilu, kestin sitä kaksi kuukautta.
Useimmat asunnoistani ovat olleet niitä teidän neukkukuutioiksi kutsumianne kerrostaloasuntoja.
Mitä olen oppinut elämäni aikana asumisesta? Se luukku missä milloinkin asuu on KOTI. Vaikka se ei aina vastaisi omaa unelmaa hyvästä asumisesta. Kaikkia asumismuotoja tarvitaan, jossain elämäntilanteessa vuokra-asunto on hyvä vaihtoehto, jossain toisessa omistusasunto. Vuokra-asunnostakin voi ilman suuria kustannuksia
tehdä viihtyisän, jos vain viitsii vähän käyttää mielikuvitusta. Omistusasunnon saa pienituloinenkin hankittua kunhan osaa asettaa menot ja tulot balanssiin, vanha sanonta "suu säkkiä myöten". Ikävää, että aso-järjestelmä onnistuttiin Suomessa vesittämään, se on Ruotsissa suosittu ja toimiva asumismuoto.
Ai, miten sain ratkaistua omat asumisongelmani? Enpä kerro enempää kuin, että olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni ja siksipä hyvästelen tämän palstan ja toivotan teille kaikille oikein hyvää kevättä, tulipa se romahdus tai ei, oletpa vuokralainen tai omistaja. Ja muistakaa se tärkein, siellä teidän asunnon seinien ulkopuolella on ELÄMÄ. Käykääpä joskus tutustumassa siihenkin.
Olen sen ikäinen mummeli, että eläkepäivät lähestyvät kovaa vauhtia ja syksyllä tajusin, että nyt on tehtävä päätös siitä, miten ja varsinkin missä aion loppuelämäni asua.
Seurasin tämänkin palstan keskusteluja kun yritin kartoittaa eri vaihtoehtoja ja hämmästyin tätä kummallista vastakkainasettelua vuokralaiset-omistusasujat.
Kerronpa hieman omasta asumishistoriastani. Olen asunut Suomessa aika monella paikkakunnalla. Muuttanut työn perässä ja muutaman kerran miehenkin takia isosta kaupungista pikkukylään ja taas takaisin kaupunkin jne... Asunnotkin ovat ollee laidasta laitaan, tilanteesta riippuen omistus tai vuokra-asuntoja ja niiden laatuerotkin ovat olleet huikeita.
Upeasta merenranta omakotitalosta pieneen mökkiin metsän keskellä. OK, tunnustan, merenranta "palatsissa" olin vain yhden kesän talonvahtina omistajien ollessa maailmanympärimatkalla ja se metsämökki oli hetken mielijohteesta syntynyt extreme-kokeilu, kestin sitä kaksi kuukautta.
Useimmat asunnoistani ovat olleet niitä teidän neukkukuutioiksi kutsumianne kerrostaloasuntoja.
Mitä olen oppinut elämäni aikana asumisesta? Se luukku missä milloinkin asuu on KOTI. Vaikka se ei aina vastaisi omaa unelmaa hyvästä asumisesta. Kaikkia asumismuotoja tarvitaan, jossain elämäntilanteessa vuokra-asunto on hyvä vaihtoehto, jossain toisessa omistusasunto. Vuokra-asunnostakin voi ilman suuria kustannuksia
tehdä viihtyisän, jos vain viitsii vähän käyttää mielikuvitusta. Omistusasunnon saa pienituloinenkin hankittua kunhan osaa asettaa menot ja tulot balanssiin, vanha sanonta "suu säkkiä myöten". Ikävää, että aso-järjestelmä onnistuttiin Suomessa vesittämään, se on Ruotsissa suosittu ja toimiva asumismuoto.
Ai, miten sain ratkaistua omat asumisongelmani? Enpä kerro enempää kuin, että olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni ja siksipä hyvästelen tämän palstan ja toivotan teille kaikille oikein hyvää kevättä, tulipa se romahdus tai ei, oletpa vuokralainen tai omistaja. Ja muistakaa se tärkein, siellä teidän asunnon seinien ulkopuolella on ELÄMÄ. Käykääpä joskus tutustumassa siihenkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oikeassa ja kommenttisi oli kaikin puolin hieno.Jotain mitä useimmat tällä palstalla pitäisi miettiä.Hyvää kevättä sinulle ja mukavia tulevia eläkepäiviä.
Mitä kamaa käytät?
..vähäkin fiksumpi ihmisluonnetta, viestin asiasisältöä ja kirjoitustyyliä ymmärtävä hoksaa, ettei kyseessä ole vanha ihminen. Ja tämänkin vastauksen sinä varmasti luit, joten tuskin sitten hyvästelitkään palstaa!!
Oletko ikärasisti?
...olen suurella mielenkiinnolla seurannut synnyttääkö kirjoitukseni vastakaikua, niinhän sinäkin olisit tehnyt.
Olen imarreltu, peräti kahdessa kommentissa epäillään ikääni, mutta valitettavasti peili, passi ja työnantaja väittävät minun olevan eläkeiässä. En oikein itsekkään ymmärrä miten tässä näin kävi;)
En oikein tiedä miten minun pitäisi tätä rakasta äidinkieltä käyttää jotta se olisi sopusoinnussa ikäni kanssa? Tähänkin löytyy hyvä sanonta: "seura tekee kaltaisekseen". Saan kaiketi kiittää omasta kielenkäytöstäni niitä työpaikan nuoria leijonia (=esimies ja lähimmät työkaverit) jotka pakottavat roikkumaan kehityksessä mukana. Miten mahtaa parin kuukauden kuluttua käydä, kun saan hypätä siitä oravanpyörästä pois, tuleeko henkinen "rommaus"?
Nimimerkille "nimetön". osuit naulan kantaan. Asuinympäristö on ihan yhtä tärkeä, kuin itse asunto. Ympäristön täytyy vastata omaa mielikuvaa hyvästä asuinpaikasta ja vastata niihin tarpeisiin mitä yksilöllä ja/tai perheellä on.
että kukaan ei ole ostamassa kotia, vaan jotain minkä pitää tuottaa rahaa.
Kaiken pitää maksaa itsensä takaisin, oli se sitten asunto tai vaikkapa tapa jolla sitä lämmität.
Silti sitä rahaa kaadetaan ämpärillä kaikkeen turhaan, mutta asunnon ollessa kyseessä pitää ottaa kaikki mahdolliset koronkorot huomioon.
Taitais olla autokaupoissakin hiljaista jos alettais oikeasti laskemaan mitä se touhu maksaa kun ostaa sen mersun eikä jotain japsikinneriä.
Käärinliinoissa ei ole taskuja.
Ei ole yhdentekevää millaisen ympäristön katseesi kohtaa kun astut kotiovesta aamulla ulos.
Tässä mielessä ymmärrän mitä sisältää hokema SIJAINTI, SIJAINTI, SIJAINTI.