Eli olen koko ikäni (28-vuotta) halunnut sakemannia, ja nyt, kun elämä on sillä mallilla että sen voisi todella hankkia, pelottaa hirveästi, etten pärjäisi sille. Ja siitä tulisi tappajakoira.
Jos en osaa kouluttaa? Jos se vetää hihnassa?
Kun joskus tulee vastaan koulutus vaiheessa olevia sakemanneja, taluttajina miehiä, niin ne välillä repii kunnolla niitä miehiäkin. Kauhulla mietin, mitä tällainen 50-kiloinen nainen voisi siinä tilanteessa tehdä.
Luovutanko ja annan tälle pelolle periksi?
Jos en osaa kouluttaa? Jos se vetää hihnassa?
Kun joskus tulee vastaan koulutus vaiheessa olevia sakemanneja, taluttajina miehiä, niin ne välillä repii kunnolla niitä miehiäkin. Kauhulla mietin, mitä tällainen 50-kiloinen nainen voisi siinä tilanteessa tehdä.
Luovutanko ja annan tälle pelolle periksi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
vaikka soittaa jollekkin kasvattajalle ja kysyä voitko tulla tutustumaan sakemanneihin ja olla lenkitysapuna jonain päivänä vaikka!kannattaa rohkeasti ottaa vaan yhteyttä.ja jos eka kenneli ei halua auttaa niin soita seuraavaan,samalla voit löytää sen "omasi"sieltä,ja tutustua samalla kasvattajaan.hyvä kasvattaja neuvoo sinua eteenpäin koirasi kasvattamisessa.
olen itsekin ajatellut, ja että haluan kasvattajan olevan tukena vaikeinakin aikoina.
Ja tiedän, että se hihnassa vetäminen on kiinni koulutuksesta, lapsikin voi taluttaa hyvin koulutettua sakua. Mutta siinä vaiheessa kun koiran hihnakoulutus saattaa olla vielä kesken, voi se olla jo kasvanut isoksi ja vahvaksi, vaikka tyttöä olen ajatellut itselleni.
Välillä tosiaan vastaan tulevat sakut omistajineen pistää kuitenkin hirvittämään, varsinkin kun koiralla saattaa olla vedonestovalvaat tai kuonopanta, itse kun olen sitä mieltä, että ne ovat ihmisten keksimiä tyhmiä vekottimia, ja että koira pitää kouluttaa turvautumatta tuollaisiin laitteisiin.
Työtoverini muuten on onnellinen 17-viikkoisen poikasakun omistaja, se painoi jo 15-viikkoisena 16-kiloa, ja hihnakoulutus on alkanut. Pitää varmaan ruveta käymään siellä ja seurata sen koulutusta ja edistymistä.
lapsi ei todellakaan ilman aikuista ole sopiva koiran ulkoiluttaja, olipa koira pieni tai suuri!Kyllä _aikuinen_ pärjää sakemannin kanssa, kun viitsii sen kouluttaa.minulla kaksi spk ja painoa se 50 kg.
jos koira on hyvin koulutettu, se ei vedä, jolloin lapsikin voi taluttaa sitä, tietenkin aikuisen valvovan silmän alla:)
Kun joskus näkee tapauksia, joissa koira vetää, ja jos omistaja olisi pienempi, tai vastaavasti koira isompi, omistaja ei pärjäisi.
Se mun työkaverikin on sanonut, että sillä sen pennulla on jo nyt paljon voimaa, ja että jos se tällä hetkellä, kun koulutus on vielä alkuvaiheessa, olisi 10 kiloa painavampi, se ei voisi viedä sitä lenkille.
meneekin ohi aiheesta, että lapsena meillä oli saksanpaimenkoiran ja collien sekoitus, uros ja se on vieläkin mun mielestä maailman ihanin koira.
Äiti ja isä koulutti sen, ja se oli erittäin kiltti, älykäs ja kaunis koira. Ikinä ei hermostunut, vaikka varmaan leikkiessäni sen kanssa olisi jollain toisella koiralla mennyt hermot.
Ja vaikka äiti kuinka yritti valvoa mua ja koiraa, vahinkoja sattui, kerrankin rappusten yläpäässä koira tönäisi leikkisästi mua ja tulin kuperkeikkoja tehden alas. Koskaan en suuttunut koiralle, enkä ikinä ole niitä pelännyt.
Kiitos siitä kuuluu mun vanhemmille, jotka rakastaa eläimiä ja on antanut mun temmeltää niiden kanssa täysillä.
Joku hysteerinen äiti olisi varmaan sen rappukeikan jälkeen pistänyt kaiken koiran syyksi ja luopunut koirasta...
Äiti on muuten sanonut, (sillä on ollut nuorempana Rotikka) että se on jokaisen koiran kasvattanut johdonmukaisuudella ja hellyydellä. Ikinä ei ole tarvinnut läpsäistä tai lyödä, joskus korottanut vähän ääntänsä.
Mitä vitsin merkitystä on sillä paljonko ohjaaja painaa,itse alle 50 kg (nippa nappa),enkä ole huomannut kokoni aiheuttavan ongelmia:)Koirina kaksi käyttistä ,johtuneeko sitten siitä että olen saanut niin hyvät koirat ...
periksi. Koulutus pienestä asti on koiranpidon a ja o. Ota narttu, se on kuitenkin hiukan pienempi, että vaikka ei koiraa voimalla hallita, luultavasti tunnet itsesi sen kanssa varmemmaksi ja koirakin vaistoaa sen. Pyydä kasvattajaa valitsemaan sinulle pentueesta melko rauhallinen ja tasianen pentu, jolla ei ole suurta dominanssia luonteessa.
Mulla painoa 48 kg ja mulla on 34 kilonen uros noutaja, hyvin oon pärjännyt sen kanssa:).
Nyt toiseks koiraksi kovasti tekis mieli sakua, narttua olen ajatellut.
Tuosta kuonopannasta vielä, niin mun mielestä se on todella hyvä keksintö. Se on periaatteessa sama kun mitä hevosilla käytetään eli en laske sitä "tyhmäksi keksinnöksi". Tyhmiä keksintöjä ovat ulkomailla lailliset piikkipannat, eli piikit ovat pannan sisäpuolella ja kun koira vetää, ne uppoaa ihon läpi.
Tarkasta tietosi "piikkipannasta" ja piikkien terävyydestä.
Varmasti pärjäät kunhan poistat itse epäluulosi asiasta. Kasvattaja neuvoo varmasti sekä on erilaisia koulutuksia, joihin rohkeasti menemällä saat varmasti ohjeistusta. Ne koirat jotka tulevat vastaan vetäen,haukkuen yms ovat useinmiten jääneet vaille koulutusta.
Ei voimalla vaan taidolla
tietoa lukemalla koirista, saksanpaimenkoirista ja muista roduista. Ota aluksi jokin muu "helpompi" koirarotu, jos koira on eka oma koirasi ja epäilet, ettet pärjää. Voit hankkia koirakokemusta myös käymällä katsomassa koiria kasvattajilla, tutuilla ja näyttelyissä. Kun otat koiran, pyydä reilusti apua ja neuvoja koulutukseen ja ongelmiin. Lähde mukaan pentukouluun ja koirakouluun. Pärjäät hyvin, kunhan vain luotat itseesi, hankit tietoa ja olet koiran kanssa ahkera ja kärsivällinen:)
Ja tuosta painosta, ei koiraa painolla tai voimalla hallita. Koiran voi opettaa olemaan vetämättä hihnassa ja käyttäytymään muuten kauniisti. Jos ihminen lähtee painiin sakemannin kanssa, häviää hän varmasti, vaikka painaisi 100 kg. Katsokaas koirilla on hampaat ja puruvoimaa, eikä siinä haba eikä läski auta. Tahdonvoimaa ja varmuutta sakemannin omistaja tarvii sitäkin enemmän.
"helpompi" koirarotu sitten laitetaan, kun ensin on harjoiteltu sillä ja ollaan valmiita ottamaan saku. Kyllä se taitaa olla niin, että osasta ihmisiä on sakun omistajaksi vaikka se olisi ensimmäinen koira ja osasta ei koskaan vaikka olisi kymmenes. Eikä tämä tarkoita sitä, että se olis jotenkin hankala rotu.
totta, ettei kaikista ole saksanpaimenkoiran omistajaksi. Mutta on olemassa myös helpommin koulutettavia ja pehmeämpiä rotuja, kuten noutajat ja spanielit. Kovempaa ja vaativampaa koiraa on helpompi lähteä kouluttamaan, jos on edes jonkinlaista kokemusta koirista ja niiden koulutuksesta. Se että ottaa aluksi jonkin toisenlaisen koiran, ei tarkoita, että tuo muun rotuinen olisi vähemmän rakas. Voihan sakemannin ottaa sitten, kun toisesta koirasta aika jättää tai sitten sille toiselle kaveriksi. Voi myös olla, että hurahtaa siihen toiseen rotuun, eikä sakemannia haluakaan;)
Hienoa, että olet itsekriittinen etkä kuvittele itsestäsi liikoja.
Fyysisellä koolla ei ole mitään merkitystä koiranomistajuudessa. Koiraa hallitaan henkisellä yliotteella. Näillä kuvailemillasi miehillä sitä henkistä yliotetta koiraan ei ole, nämä herrat luulivat itsestään liikoja koiraa ottaessaan. Tällöin koira määrää tahdin niin kotona kuin lenkilläkin.
Jotkut ehkä suuttuvat tästä.. mutta oletko miettinyt mitä syitä on saksanpaimenkoiran suureen suosioon? Yksi niistä on se, että se on periaatteessa todella helppo koira. Naurettavan helppo kouluttaa, unohtaa epämiellyttävät kokemukset nopeasti (antaa virheitä anteeksi), muistaa hyvät kokemukset pitkään. Sakemanni tottelee sen kummempia miettimättä vain koska isäntä käskee.
Tärkeintä on saavuttaa sen koiran kunnioitus jo pentuna ja ansaita johtajuus, niin sitten on helppoa.
Mie painan 52 kg, ja kasvatin/koulutin tällä hetkellä n. 80 kg painavan leonbergiuroksen.
Kyllähän se joskus vie mukanaan ku litran mittaa, mutta ompahan itellä lihakset vahvonu, ja tätä nykyä pysyy koira hallussa ongelmitta.
Erilaisiahan leot ja sakut on luonteeltaan, mutta loppupeleissä ei ne sakut hirveesti isona paina, tosin voimaahan niistä löytyy.
Tällä hetkellä itellä sakemannin pentu =)
Hyvää harjotusta kyllä sain vanhempien leonbergin kanssa... =)