tahtoisin esittää suhteessa jo oleville kyyhkyläisille kysymyksen, miten kestätte toisianne?
olen kamppaillut kyseisen ongelman kanssa jo mielestäni liian kauan (suhteita on siis ollut, mutta niiden kesto on vain säälittävän lyhyt). yleensä ongelmaksi tulee yksinkertaisesti se, ettei itsellä tunnu rakkaus riittävän ja toisen osapuolen tekemiset ym. alkavat ärsyttää suunnattomasti. myönnän olevani melko itsenäinen persoona, mutta olen tiedostanut ongelmani ja nyt suht.pitkän tauon jälkeen uskaltauduin aloittamaan uuden suhteen, mikä tuntuu taas kariutuvan samaan vanhaan syyhyn vain muutaman kuukauden jälkeen.
mikä on ongelmani? miksi tämä teini-iän vaiva piinaa yhä, vaikka -teen -loppuisen numerot vetelevät kohdallani viimeisiään...?!
kommentteja?
olen kamppaillut kyseisen ongelman kanssa jo mielestäni liian kauan (suhteita on siis ollut, mutta niiden kesto on vain säälittävän lyhyt). yleensä ongelmaksi tulee yksinkertaisesti se, ettei itsellä tunnu rakkaus riittävän ja toisen osapuolen tekemiset ym. alkavat ärsyttää suunnattomasti. myönnän olevani melko itsenäinen persoona, mutta olen tiedostanut ongelmani ja nyt suht.pitkän tauon jälkeen uskaltauduin aloittamaan uuden suhteen, mikä tuntuu taas kariutuvan samaan vanhaan syyhyn vain muutaman kuukauden jälkeen.
mikä on ongelmani? miksi tämä teini-iän vaiva piinaa yhä, vaikka -teen -loppuisen numerot vetelevät kohdallani viimeisiään...?!
kommentteja?
Vastaukset 1
Vanhimmat
itsellänikin oli tuollainen vaihe joskus. suhteita oli vaikka kuinka paljon,mutta niiden pituus oli lyhyt. halusin koko ajan jtn uutta enkä jäädä siihen vanhaan kundiin vaan tavata uusia persoonia.
nyt olen löytänyt elämänkumppanini ja en ikinä ole ajatellut tämän seurustelusuhteen aikana,että haluaisin jtn uutta. olen onnellinen tämän kanssa.
älä siis huoli,jos haluat joskus pitemmän suhteen jonkun kanssa niin kyllä se aika tulee kun vain löydät sen oikean. jos löydät sellaisen ihmisen josta välität ja rakastat ja haluat elää tämän kanssa niin se suhde tulee kestämään,jos tietenkin tunne on molemminpuolinen.
mutta toiset ovat vain niin itsenäisiä persoonia,että on vaikea löytää sellaista. tai toisaalta voin olla väärässäkin.
mutta tuohon kysymykseen kuinka kestämme toisiamme,niin kovaa sisua siihen joskus täytyy käyttää.ei saa lannistua heti isommankin riidan alkaessa vaan pitää puhua asiat selviksi jne.sitten ollaan taas niin kuin vastarakastuneet.
toisaalta joskus tulee ikävä sitä sinkkuelämää kun sai tehdä mitä vain eikä tarvinnut ajatella että mitäköhän se mies siellä kotona nyt ajattelee kun teen näin tai saako hän koskaan tietää mitä olen tehnyt jne. ja rahaakin siinä säästyy kun ei omaa miestä ole,mutta se oli nyt tosi huono neuvo. :D
>>toivottavasti vielä löydät sen 'oikean' !