kumpaa haluan, miestä vai naista. Ystävänä vai enenmmän. Olen kuitenkin bi- seksuaali enkä toteuta sitä nyt enkä muutakaan sosiaalisuuttani. En tiiä tarvitsisinko kontakteja kaltaisteni kanssa? Yleensäkin uusia ihmisiä ja kuvioita, oon aika ulalla ite ja kuitenkin jo 30v. nainen.. Onko kellään vastaavaa "kriisiä"...
voi kirjoittaa myös suoraan s.posti: [email protected]
voi kirjoittaa myös suoraan s.posti: [email protected]
Vastaukset 4
Vanhimmat
samassa kriisissä, 30v lähestyy hurjaa vauhtia ja tuntuu että mitään ei tapahdu. Samaa paskaa työtä vaan ja ihmissuhteetkin kusee. Mietin että ottaisko kourallisen unipillereitä vai myiskö sitä tavarat ja pistäis talon vuokralle ja lähtis ulkomaille tai edes toiseen kaupunkiin kokeilemaan josko se elämä siitä muuttuis. Vai pitäisköhän hurahtaa johonkin uskontoon. Enpähän tiedä, vitun vaikeeta on.
Hauska lukea tekstiä joka voisi olla kuin omaani. :D
Tuttua on, mutta noista sun vaihtoehdoista a) unipillerit b)talo vuokralle ja myis tavarat ja muuttais ulkomaille/toiseen kaupunkiin c) hurahtais uskontoon, niin a:han loppuu sitten kaikki, ja ystävät jäävät itkemään; b:ssä on taas se huono puoli, että ulkomailla ja toisessa kaupungissa ei välttämättä ole ihanampaa kuin vanhassa paikassakaan, mutta maisemat muuttuu ja se on tietenkin positiivista; c:ssä on se hyväpuoli, että siitä saa voimaa kestää tuon kaiken ja saa uutta perspektiiviä kaikkeen. Se todellakaan ei ole mikään kaikkein huonoin vaihtoehto. Jos sitten löytyisi vaikka se ystäväkin.
Aivan kuin kirjoittamasi teksti olisi irronnut omasta näppäimistöstä! Sillä erolla tosin, etten ottaisi niitä unipillereitä, sillä maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa vielä, kuten esimerkiksi juuri se ihana Nainen ;) Oma seksuaalisuus alkaa nostaa päätään ylväämmin. Tiesin pitäväni naisista jo pienenä tyttönä, ja teini-iässä tunne vahvistui. Koskaan en ole naisen kanssa ollut. Katsellut kyllä koko elämäni, en vain ole saanut itsestäni irti tehdä sen enempää. Olen myös haavellut koko elämäni muualle (ulkomaille) muuttamisesta. Edes kokeilusta millaista olisi hetken asua ja työskennellä muualla kuin suomessa. Myydä kaiken omaisuuden tai edes laittaa varastoon, jättää kaiken taakseen ja "vielä kerran" aloittaa alusta... ehkä jopa tavata sen ihanan Naisen siellä jossain... Pohdintoja löytyy myös miesrintamalta: ovatko he koskaan tuoneet sitä kaiken täyttävää tunnetta josain puuttuvasta vai löytäisikö sen sittenkin toisen naisen kanssa. On tämä vaikeeta.