Kaikkea en ole sanonut
ja koskaan sanoa en voi.
Ihme kerran tapahtunut
sen kaiken eteen toi,
kun mennyttä ajattelin.
En surulla paljon, kuitenkin.
Oli monta pientä asiaa
tai suurta sittenkin.
Vain molempien tuntemaa,
se riittää paremmin
kuin pieni kuvaamaan
sitä varmuutta ja iloa,
mitä tuntee toisesta.
Sinä - olit toista;
ei koskaan, milloinkaan
niin kirkas valo loista,
ja kutsu katsomaan.
Sen mitä toivoit näkemään,
sen sinussa näin,
tarvetta ei ollut enempään.
Varmuuteni tähden jäin
ja sinä jäit,
olkoon siten kumminpäin.
Varmuus oli kaksinpuolin.
Syy toinen, yksinkertainen
ja helppo selittää -
olin kanssasi onnellinen,
en tarvinnut enempää.
Elämä päätti toisin,
sitä suremme molemmat.
Jos jotain vaihtaa voisin,
niin kortit paremmat.
ja koskaan sanoa en voi.
Ihme kerran tapahtunut
sen kaiken eteen toi,
kun mennyttä ajattelin.
En surulla paljon, kuitenkin.
Oli monta pientä asiaa
tai suurta sittenkin.
Vain molempien tuntemaa,
se riittää paremmin
kuin pieni kuvaamaan
sitä varmuutta ja iloa,
mitä tuntee toisesta.
Sinä - olit toista;
ei koskaan, milloinkaan
niin kirkas valo loista,
ja kutsu katsomaan.
Sen mitä toivoit näkemään,
sen sinussa näin,
tarvetta ei ollut enempään.
Varmuuteni tähden jäin
ja sinä jäit,
olkoon siten kumminpäin.
Varmuus oli kaksinpuolin.
Syy toinen, yksinkertainen
ja helppo selittää -
olin kanssasi onnellinen,
en tarvinnut enempää.
Elämä päätti toisin,
sitä suremme molemmat.
Jos jotain vaihtaa voisin,
niin kortit paremmat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Syy toinen, yksinkertainen
ja helppo selittää -
olin kanssasi onnellinen,
en tarvinnut enempää."
Koko runosi on upea mutta tuo kohta... huh, Lekart, Upeaa!
Vastauksesi oli upea!
Sitä olen aina ihaillut runoissasi,
ettet anna katkeruudelle valtaa,
vaan käsittelet suruasi valkoisin silkkihansikkain,
todella varovasti, ettei mikään enää vain särkyisi.
Se on todella ihailtavaa.
Toiveesi paremmista
korteista; voin yhtyä siihen toiveeseen.
Kun löydän hyvän haltijan, kerron, että piipahtaisi
meidän molempien luona ;)
Kiitos kauniista viestistäsi. Olet kyllä oikeassa siinä, mitä sanoit katkeruuden puuttumisesta.
Ei pidä olla katkera siitä, että on kokenut jotain kaunista vaikka onkin sen menettänyt.
- Vaikka aina en ole onnistunut, yritän silti olla rikkomatta enempää.
Tämä EI ole viimeinen rakkausrunosi, minä tiedän
sen vaikka muuta tuolla taaempana annoitkin ym-
märtää. Ja siinä totesit jotenkin, että lukijat
muka ovat huomanneet runossasi vain tyhjyyttä tai
jotakin siihen suuntaan, jättäneet huomiotta.
Unohdat tarkoituksellisesti sen, että moni sel-
lainen joka runojasi normaalisti kommentoi, oli
silloin palstalta pois eli kommentoimasta runoasi.
Tässä on kuin jäähyväiset rakkaudelle, enkä tiedä
mikä säkeistö raapaisee minua eniten. Onko se
tämä
" elämä päätti toisin,
sitä suremme molemmat.
Jos jotain vaihtaa voisin,
niin kortit paremmat "
vai tämä
" Syy toinen, yksinkertainen
ja helppo selittää -
olin kanssasi onnellinen,
en tarvinnut enempää "
Vai kokonaisuus, en osaa sanoa. Satuttaa tämä,
paljon syvemmältä kuin osaan edes sanoa.
En minäkään osaa sanoa oikein mitään kommenttiisi,
mutta olen iloinen siitä, että olet olemassa.