Täällä on noussut ihmeellinen äläkkä. Jo sen minä arvasin. Olen vaatimattomasti "vain neljännesromani", mutta sen minä sanon, että siinä minä nousen romaneja puolustamaan kuin savolaisiakin! Vaan niinhän sanotaan,että "KOIRAT HAUKKUVAT VAAN KARAVAANI KULKEE"
toteaa: Savonmuan Hilima ;D
toteaa: Savonmuan Hilima ;D
Vastaukset 65
Vanhimmat
tek mieleniii jo aekasemmiin kyssyy siult et oot sie kaaleita? No ite annoet vastaakseen tähän tähellissekseen kysymykssen.
Tiijätkö- tännään myö oltii kaalosiskoen kanssa italijalaessa pizzeirijasa kuuntelemasa oekeen kunnon eeroopplalaesta ja italijalaesta laaluvva.Ja kun laalaja ¨kysy, niiin minä pyysin flamennecoo. jA hää laalo ja soetti, ja minä tanssin...tansssin niin riemukkaasti kuin vaen mustalaenen voepi. Ja minun kaalosiskoen..hän tanssi tangoo. Kyllä meillä oli haasoo. Vuan kaekki suomalaeset...hyö lähti sanomatta laalajalle ees hyvästi..hemmetin talonpojat..ee mittään tapoja.
:aalaja kysy minuulta: signrina, will you kiss me tonight? No minähän oon rouvva, enkä mikkään signorna. Joten vastasin: not tonight but tomorrow...johon laalaja vastas: its´too late. johon minä sanoin: bad luck for you.
Joka tappaakksessa meellä oli hemmetin haaskoo siskoen kanssa. Tanssittin ja piettiin lystii.
t. Mirkku
PS. eläkä sinä Hilima ihmettele koeralaaman haakuntoo - ne haakkuu, vuan karavaani kulukee matkoonsa
ihan oot temperamentiltasi niinku minun taiteilijasisko! Aina tulee siskokulta mieleen kun juttujasi luen, toivotan Sulle kaikkea hyvää elämässäsi!
Lämpösin terveisin: Savonmuan Hilima!
tempperamenttija kyllä löötyy, ja aena kun tulloo mahollisuus tanssija, niin täätyy tanssija. Ukkoni vuan on niin huumorintajuton ja tärkeenä aena kuin p'''skariuvula, niin oon ajatellu rakentoo nuotiojokatoksen takapihalle, että saesin tanssii siellä vappaasti.
Nuapurit tietennii suattasivat ihmetellä, vuan mittee tuolla on välijä...piäasija että saes välillä piästee vähän hööryjä pihalle,
t.Mirkkiu
Voi sinua ressukka mirkkua, tansiko sie? vanha immeinen ? hyi häpiä savolainen.Buuri hin buuri.
Tanssinko mie`? Ja niin railakkasti, kun jalat vetivät. Ja täyskaalosiskoni, joka on minua 10 v vanhempi ja kantaa hameita, tanssi myös. Hyi häpijä itelles: jos et osaa nauttia elämästä, älä kalva niitä jotka osaa. Tuollainen ajattelutapa on just kaajeila, jotka on tärkiänä kuin p****ariu´ulla ja mulkoilevat eivätkä edes taputa kun laulaja antaa kaikkensa.
Vai ei viiskymppinen, joka ei edes ole "vanha" ei saisi tanssia? No jo on logiikka. Minä tanssin vaikka satavuotiaana, jos Herra niin pitkän elämän antaa.
Kuivu myrkyihis!
t. Mirkku
Tuleehan yheltä jos toiselta vaikka mitä nokkimista jos jaksaa vaan ottaa vastaan.
En oo jaksannu kirjottaa tänne kun on ollut vähän muita asioita kannettavana.
Oon mä lukenu näitä kirjotuksia ni ajattelinpa kirjottaa sinulle että nimettömistä huutelijoista ei kannata ottaa päänvaivaa, et kai sä otakkaa, mutta näkevät muutki ettet oo yksin, kiitos muuten kun Edvardille kirjotit,kun hänestäkin vaivaa näkivät, minäki olisin kirjottanut mutta olin sillo kipeenä.
Vointeja vaan Sinulle ja Perheellesi.
t.Julia
ja kiitos hyvistä sanoista. Unohdetaan se pieni nokkasavotta joka silloin kerran meidänkin välillä oli: kun me ihmiset ollaan sellaisia miksi on luotu, eikä päästä pahasta muuten kuin Jumalan avulla.
Meille tulee kaikille aikoja, jolloin emme jaksa ja tuntuu, että kannettavaa on liikaa. Silloin ei voi muuta kuin pyytää, että Herra ottaisi sen liian pois. Niin, ja turvata hyviin ystäviin. Eilen oli minullakin kovin raskas mieli. Vaan kun rakkaan ystävän kanssa sain illan jutella ja tosiaan käytiin syömässä ja tanssahtelemassa siellä ravintolassa, niin nyt on ihana olo. Enkä tosiaan näe siinä mitään pahaa, kun se ei ketään loukannut.
Voimia, jaksamista ja Siunausta!
t. Mirkku
siinä on jos meillä vanhoilla jalka vipattoo musiikin tahdissa.ei meillä ole onneksi sellaista sääntöä missä ois tanssahtelu kieletty tietyn ikäisillä.minä meen tanssimaan mankkaan mirkun kanssa nuotion ympärille niin hurjasti ett puutkin taipuu meitin rytmin mukaan eikä sitä voi estää kukaan.
kun saan sen nuotion pystyyn, kutsun Teidät tanssimaan. Me laitetaan kaiuttimet parvekkeen kaiteele ja venäläinen tai espanjalainen mustalaismusiikki soimaan..ja otetaan naukkua ja tanssitaan kaikki huolet ja murheet tiehensä.
Siitä tulee sellainen näky, että nuoremmat kattoo kateellisina ja minun ukkoni p****an tärkeänä pörssikurssiensa selailun lomassa.
Se on minun toivoni, että kun kerran elämässään pääsis nuotiolle tanssimaan.ja vielä niin, että sois kunnon mustalaismusiikki korvissa. Pidetään mielessä Örkki"
t. Mirkku
ja lavoilla voi myös käydä tanssimassa. On elävää musiikkia ja jalka saa vipattaa oikein kunnolla elävän musiikin tahdissa. Ei tarvi laittaa nuotiota takapihalle kyllä on tanssiminen hauskaa muutenkin.
vaan kun ukkoni on sen verran mustasukkainen, että mulkoilee tosi pahasti ja sanookin, jos tanssipaikalle lähtisin. Siksi pitää käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi, koska rakastan tanssimista ja hauskanpitoa. Ukko ei taas ymmärrä hauskan päälle mitään. Pitäisi kai salaa vaan käydä..vaan ei se valehtelukaan hyvä asia ole.
t. Mirkku
kun ihminen on vaan rehellinen, ja suora niin siitä minä tykkään, saa löytyä jopa vikojakin, kun en siedä valehtelemista, valehtelulla ei saa muuta aikaiseksi kuin harmia.
Tuommonen riita väittely mikä meillä oli ei ole vaarallista,
Nää jotkut on täällä ihan paska luontosia kun nokkivat nimettömänä ihmisiä.
Sen takia niillä on varaa loukkaakki muita ihmisiä kun eivät laita nimiään.
ja siinä juuri näkyy heidän oma paska luontosuus
mutta käyn nyt nukkumaan, piti vain tulla vastaamaan viestiisi.
Asiat voivat riidellä, mutta pysytään me ihmiset sovinnossa. Niinkuin sekin, mitä Edvardile jotkut nuoret rahnut ovat sanoneet - puuttuneet vanhemman miehen yksityisiin asioihin - mitä kenenkään asiat muille kuuluu? Vaan kuulepa: nyt olen ukkoni kanssa siinä pisteesä, että ero meille tulee. Sen takia on ollut raskas mieli, vaan rukoilen Jumalalta apua, että kestäisin tämän prosessin. Se on ollut jo kauan näkyvissä, mutta nyt tullut esiin ihan kunnolla.
Toisaalta on henkinen helpotus, toisaalta tulee nämä taloudelliset seikat ja lapset yms. esiin.
Pitää vaan ottaa jokainen päivä vastaan, niinkuin ne tulee. Kyllä Herra auttaa.
t.Mirkku
etten ole päässyt koneelle katsomaan näitä, Vaan toivotan Sinulle ja Läheisillesi Oikein Paljon Siunausta ja jaksamista,
Kirjottaisitko minulle tänne vaikka Tsaari Nikolaista ja hänen ajastaan, jos olet kiinnostunut tästä aiheesta,
Oletko ikinä lukenut Sonja Orbeliani sarjoja, Laila Hietamiehen skriivamia? oli kivaa luettavaa
voimia. t. Julia.
josta voisin kirjoittaa ja puhua vaikka vuorokauden ympäri. Olen nimittäin erityisen kiinnostunut juuri Nikolai II:sta ja hänen aikakaudestaan. Ja Rasputin henkilönä on sellainen, että hänestä voisi kertoa vaikka mitä. Kirjoitan Sinulle heistä tänään myöhemmin, kun on enemmän aikaa.
Mutta Sonja-kirjat olen lukenut kolmeen kertaan ja keskimmäinen tyttöni on saanut hänen mukaansa nimen. Kävi nimittäin niin oudosti, että kun luin ensimmäistä kirjaa, minulle tulla napsahteli koko ajan näitä dejá-vu -ilmiöitä: tunsin eläneeni siinä ympäristössä: kylmät väreet meni lävitseni, ja pystyin näkemään täysin koko ympäristön.
Sitten kerran tapasin Laila Hietamiehen yhdessä seminaarissa Valamon luostarissa, ja hän kiinnitti oudolla tavalla huomionsa minuun, vaikka en tietenkään mennyt tuputtamaan seuraani. Hän tuli kuitenkin viereeni istumaan ja koko päivän puhuime Romanoveista. Kun hän lähti, hän puristi kättäni, katsoi silmiin ja sanoi: me tapaamme vielä, sillä minä uskon kohtaloon.
Se oli ihmeellinen tapaaminen, tuntui kuin olisimme olleet vuosikausia tuttuja. En puhunut hänelle mitään niistä tuntemuksistani Sonjaa lukiessa, mutta joku ihmeellinen yhteys välillämme oli. Minulle on kerran eräs selvänäkijä - vaikken nyt ihan kritiikittä heihin uskokaan - sanonut, että olen edellisessä elämässäni ollut venäläinen aatelisnainen Pietarissa. Ja kaikki siihen ja Nikolai II:n liittyvä tuntuu uskomattoman läheiseltä.
Mutta palaan vielä Romanoveihin.
Siunausta ja voimia!
t. Mirkku
Joku kai vain heitti tuon kirjoituksen Teille, mutta kyllä se näin on mitä kirjoititte. Miksei saisi pitää hauskaa ja nauttia elämästä? Joka tykkää ja haluaa tanssia, ja OSAA, niin miksi ei? Ymmärrän kielteisen asenteen tanssimiseen tietyissä tapauksissa, ymmärrätte mitä tarkoitan. Mutta normaali tanssi, no hyvänen aika, eihän sitä ole missään kielletty. Jokainen tietysti asennoituu ja ajattelee omalla tavallaan, minusta on hienoa että ihmiset haluavat tanssia eivätkä pelkästään jököttää paikoillaan. Ja pakkoko sitä on edes osata tanssia, meneepä muitten mukana - pääasia kai on, että on hauskaa? Mirkku teillä on hyvä elämänasenne ja tykkään lukea teidän kirjoituksia. Pitäkää tuosta kiinni tulevaisuudessakin ja minäpä toivon teille sitä sadan ja useamman vuoden ikää. ;)
Kertoisitko minulle muutaman asian Venäjän kaaleista, jos vain tiedät ja viitsit. Nämä voivat olla sinun mielestäsi tyhmiä kysymyksiä, mutta toivon että vastaat. Itselläni kun ei ole paljoakaan tietoa, tietolähteitä niukasti, mutta tiedonhalua kyllä sitäkin enemmän. Eli tässä nämä asiat joista haluaisin tietää edes muutamilla sanoilla:
Ensinnäkin, millainen on Venäjän kaaleitten pukeutumiskoodi? Sulautuuko se valtaväestöön vai pitävätkö naiset pääosin hameita ja miehet housuja? Eihän he tietenkään samoin pukeudu kuin meillä täällä suomessa, mutta ehkäpä jotain värikkäitä hameita kuten "muut" ulkomaan kaaleet...
Entäs Venäjän kaaleitten kieli. Onko se lähelläkään Suomen kaaleitten puhumaa kieltä, vai poikkeaako vahvasti. Pitäisiköhän oikeastaan puhua murteista. Noh, tiedät kuitenkin varmaan mitä tarkoitan. Ja tästä Venäjän kaaleitten kielestä. Osataanko sitä puhua, käytetäänkö sitä jokapäiväisessä elämässä ikään kuin "venäjän sijaan" vai onko kaaleen kielen puhuminen monella samaa luokkaa kuin täällä suomessa "Tik tauva siiva tulee tuolta" - tyyliin tai "Ota siivalta pahipa" - tyyliin. Toivon että ymmärrät pointin, en osaa sitä hienoilla sanoilla sulle selittää enkä tiedä miten sen voisi sanoa.
Entäs Venäjän kaaleitten tavat sitten. Onko heillä samoja tapoja kuin meillä täällä Suomessa? Onko heillä samanlaisia häveliäisyys tai puhtaustapoja? Onko heidän tavoissa jotain sellaista, mitä meillä täällä Suomessa ei ole?
Kuinka Venäjän kaaleet tulee toimeen ja pärjää venäläisessä yhteiskunnassa? Onko heillä yhtäläiset oikeudet kuin Venäjän valtaväestöllä, millaiset olot heillä on?
Kysymyksesi olivat ihan asiallisia ja aiheellisia. Olen aika paljon tutkinut Venäjän kaaleitten historiaa - siitä on paljon viitteitä venäläisessä kirjallisuudessakin - ja tavannut kaaleita Venäjällä käydessäni.
Toisin kuin Euroopassa, Venäjällä ei ennen vallankumousta kaaleita vainottu, he kulkivat pitkin maata suurinakin karavaaneina ja 1800-luvun puolivälissä saapuivat suurkaupunkeihin Moskovaan ja Pietariin. Kaupungeissa heistä tuli hyvin suosittuja ravintolamuusikoita ja -tanssijoita, ja kalleimmat paikat, joissa ainoastaan aatelisto ja varakkaat ihmiset kävivät, olivat juuri mustalaisravintoloita. Niissä oli tavallisesti useita kuoroja ja solisteja - kun yksi lopetti, toinen tuli tilalle koska juhlat ja juomingit jatkuivat useita päiviä. Tästä on esim. ruhtinas Felix Jusupov, joka kuului Venäjän rikkaimpaan aatelissukuun, kirjoittanut hyvän kuvauksen kirjassaan "Ennen vallankumousta".
Juhlat olivat riehakkaita ja rahaa ja shamppanjaa kului pilvin pimein. Ei pidetty mitenkään epätavallisena tai sopimattomana, jos venäläinen aatelismies rakastui mustalaisnaiseen ja meni naimisiin tämän kanssa, mutta naista ei pakotettu siihen, vaan se edellytti tytön omaa tahtoa. Monissa venäläisissä vanhoissa aatelisuvuissa on mustalaisverta. Taisin jossain viestissä mainitakin, että esim. kirjailija, kreivi Leo Tolstoilla, joka kuului korkeimpaan aatelistoon, oli lapsia useankin kaaleen naisen kanssa.
Sitten pukeutuminen. Miehillä oli ja on vieläkin usein mustat suorat tai pussihousut, nahkasaappaat ja leveähihainen silkkipaita, musta tai kirjailtu liivi ja musta lierihattu. Talvisin on komeat turkit ja turkishatut. Naisilla on pitkä leveähelmainen hame, puuvillasta tai silkistä ja useita alushameita päällekkäin. Pusero voi muistuttaa Suomen kaaleitten röijyä, mutta siinä on leveät liehuvat hihat, se voi olla vyötäröltä sidottu ja aika rohkea kaula-aukko. Kankaista ei ole mitään sääntöjä, mutta puvut ovat monenvärisiä ja hyvin kirjavia. Mitään ikäsääntöjä puvun käyttöön ei ole.
Ei ole mitenkään sopimatonta, jos tanssiessa helmat nousevat korkealle. Muutenkin tapakulttuuri on huomattavasti vapaampaa. Esim. avioliitosta sovitaan avoimesti sukujen välillä. Usein vanhempi ulkopuolinen toimii "puhemiehenä". Aikaisemmin pojan perhe maksoi tytöstä ns. morsiusmaksun, mutta tämä ei ole enää tapana, tietääkseni. Häihin kokoonnutaan molempien sukujen voimalla ja ne voivat kestää kolmekin päivää. Joillain paikoilla on sellainen tapa, että vaikka kaikki on sovittu, ja hääpäivänä pojan suku tulee noutamaan tyttöä, niin tytön isävanhempi muka heittää pojan ulos ja tyttö osoittaa kunnioitusta vanhempiaan kohtaan muka kieltäytymällä, mutta se on vain eräänlainen seremonia.
Vanhempia kunnioitetaan samalla tavalla, mutta ei hävetä tietyissä asioissa, kuten meillä. Yleensä joka paikkakunnan kaaleilla on johtoryhmä (Kris Romano), joka ratkoo sukujen väliset riidat ja muut tärkeät asiat. Neuvosto koostuu vanhemmista miehistä ja sen puheenjohtajana ja koko alueen johtajana on yleisesti kunnioitettu varakas vanhempi mies: "vajda".
Osaan hyvin huonosti kaaleen kieltä, lähinnä vanhoja lauluja, mutta jotkut sanat ovat yhteisiä. Yleensä lauluja lauletaan kaaleen kielellä, mutta puhekielenä on venäjä. Nyt kun Venäjällä on ilmaantunut uusrikkaita, on myös mustalaisravintoloita ilmaantunut, tälläinen on Pietarissa esim korkeatasoinen Demidov ja Moskovassa perinteinen Jar, jossa jo Rasputin aikanaan juhli perusteellisesti. Venäläisethän rakastavat suuresti mustalaismusiikkia ja itsekin hoilaavat niitä aina juhliessaan.
Tässä nyt vähän perustietoa, kysy lisää jos jotain jäi puuttumaan tai epäselväksi. Vielä: selvää on, että suurin osa Venäjän kaaleista elää nykypäivänä tosi kurjissa oloissa, kuten muukin köyhä väestö.
Myös rasismi on tullut kuvaan mukaan uusfasistien ja venäläisen shovinismin nousun myötä.
t. Mirkku
selväähän on, että vaikka olen jo viiskymppinen ja paikalla olisi huomattavasti vanhempia kaaleita, ei tulisi mieleenkään tanssia esim. flamencoa, jossa helmat vähän heilahtavat joskus enemmänkin. Mutta tuolloin paikalla oli vain kaajeita, sitten horto kaalo -siskoni ja minä. Meitä oikein suututti, kun laulaja lauloi tunteella ja taidolla, heitti juttua väliin ja kaajeet vain olla möllöttivät, eivätkä tosiaan edes taputtaneet.
Siskon kanssa heitettiin koko ajan herjaa solistin kanssa, tanssittiin ja ai että oli hauskaa. Paikan omistajakin tuli sanomaan, että onpa mukava kun kerrankin on elämää. No mehän siihen kurillaan: ensi kerralla tuodaan koko suku ja tuttavat. Ja omistaja: tervetuloa! No, mä olen vakiasiakas siinä kuppilassa ja välit on jo ennestään lämpimät.
Ja satavuotiaaksi meinaan elää, tietysti Herran tahdon mukaan jos Hän suo, ja olla vielä 50 v täällä riesana. Siunausta ja hyvää jatkoa!
t. Mirkku
Kuten sanoin, Venäjän kaaleitten enemmistö elää melko lailla kurjaa ja repaleista elämää tänä päivänä, kaupunkien liepeillä. Muistuttaa aika tavalla Slovakian tai Romanian kaaleitten elämää. Joten puhtaussäännöt on vähän hakemisessa, käsien pesusta huolehditaan, mutta se talous ei aina ole ihan priimakunnossa, kun ei ole mahdollisuuksia.
Ja kaikki eivät koreile silkkipuseroissa ja -hameissa: ovat köyhiä, ei ole varaa prameiluun. Ne joilla on varaa, he kyllä näyttävät sen. Se on venäläinen ja jos uskallan sanoa: myös kaaleenmoinen piirre.
t. Mirkku
ja anteeksi, etten ole aikaisemmin ehtinyt vastaamaan kysymykseesi Nikolai II:sta. Tämä on asia, joka vaatii jonkin verran aikaa selvittää.
Nikolai II oli erittäin vahvan keisarin Aleksanteri III:n poika, ja eli koko lapsuutensa ja nuoruutensa vahvan isänsä varjossa. Hän oli luonteeltaan ja ulkomuodoltaan täydellisesti isänsä vastakohta: hyvää tarkoittava, mutta äärimmäisen heikkoluontoinen ja johdateltavissa oleva. Siis täysin mahdoton suurvallan johtajaksi.
Hänestä tuli keisari yllättäen: keisari Aleksanteri loukkaantui vakavasti junaonnettomuudessa ollessaan matkalla lomailemaan Krimille perheensä kanssa. Keisari joutui suunnattomilla ruumiinvoimillaan kannattelemaan junan kattoa, ettei se romahtaisi, ja tämä vaurioitti häntä sisäisesti niin, että hän ennenpitkää sairastui ja kuoli.
Nikolai II oli tuolloin kihloissa saksalaisen Hessen-Darmstadtin ruhtinaskunnan prinsessa Alixin kanssa, joka oli Englannin kuningatar Viktorian tyttärentytär. Alix oli saanut kasvatuksensa isoäitinsä luona Englannissa. Hänen ja Nikolain avioliitto oli sikäli harvinainen, että se oli puhdas rakkausavioliitto, ja tämä rakkaus säilyi heidän välillään aina kuolemaan saakka.
Nikolai II ja Alix menivät naimisiin heti Aleksanteri III:n hautajaisten jälkeen. Venäläiset sanoivatkin pahaenteisesti: hän tuli Venäjälle ruumisarkun jäljessä. Alix kääntyi ortodoksiseen uskoon ja muutti nimensä Aleksandraksi. Hänestä tuli kiihkomielinen ortodoksi, hyvin mystisyyteen ja uskonnolliseen äärimmäisyyteen taipuvainen. Tällä seikalla on suuri merkitys tulevaisuutta ajatellen.
Aleksandra oli hyvin ujo ja arka ja pidättyvä luonteeltaan. Venäläiset pitivät häntä ylpeänä ja kopeana, eikä hän koskaan sopeutunut Venäjän hovielämään. Sitävastoin Aleksanteri III:n leski, Nikolain äiti Maria (Tanskan prinsessa Dagmar) oli hyvin suosittu ja leskikeisarinna inhosi Aleksandraa. Nikolai taas yritti tasapainotella vahvatahtoisen äitinsä ja vahvatahtoisen Aleksandran välillä.
Nikolai ja Aleksandra viettivät mieluiten rauhallista ja hovin elämästä sivussa olevaa perhe-elämää. Tässä he tekivät suuren virheen, sillä se loitonsi heitä suvusta ja hovista entisestään. Heillä oli neljä tytärtä: Olga, Tatjana, Maria ja Anastasia. Venäjän kruununperimysjärjestyksen mukaan naispuolinen henkilö ei voinut periä kruunua, ja siksi Aleksandra hysteerisesti rukoili Jumalalta poikaa ja kruununperillistä.
Tuohon aikaan Pietarissa olivat muotia kaiken maailman spiritistit ja ihmeparantajat ja kaiken maailman huuhaa-henkilöt. Serbia-Montenegron prinsessat Anastasia ja Militza esittelivät keisarinnalle "Jumalan miehen" Rasputinin.
Rasputin oli yksinkertainen siperialainen talonpoika, jolla lapsuudesta saakka oli kaksi huomattavaa kykyä: hän kykeni seisauttamaan verenjuoksun ja kykeni hypnotisoimaan. Hänellä oli voimakkaan kirkkaansiniset silmät, joista puuttui mustuainen melkein kokonaan. Hän oli toisaalta armoton juoppo ja irstailija, toisaalta hyvinkin vakavasti Jumalaa etsivä askeetti.
Hän matkusteli lukuisten muiden pyhiinvaeltajien tavoin pitkin Venäjää, rukoili luostareissa ja kirkoissa ja päätyi viimein Pietariin. Keisarinna oli saanut viimein kauan kaivatun pojan, Aleksein, josta piti tulla kruununperillinen. Kun lapsi oli vasta vauva, kävi ilmi, että hänellä oli hemofilia - verenvuototauti, jota kantava geeni on peräisin kuningatar Viktorialta, mutta joka ilmenee pelkästään miespuolisissa jälkeläisissä.
Pienikin normaali haava tai naarmu saattoi aiheuttaa päiväkausia kestävän, tuskallisen verenvuodon, joka oli vaarassa johtaa kuolemaan. Rasputin oli ainoa henkilö, joka aivan todistettavasti aikakauden lääkärikertomusten mukaan kykeni läsnäolollaan lopettamaan verenvuodon. Tämä saattoi keisarinnan täysin riippuvaiseksi Rasputinista: keisarinna uskoi täysin, että Rasputin on Jumalan heille lähettämä apu ja Venäjän pelastaja.
Rasputin vieraili lähes päivittäin Tsarskoje Selon palatsissa ja hänellä oli sinne vapaa pääsy. Pietarissa hänellä oli huoneisto, jossa hän tapasi mitä korkeimmassa asemassa olevia henkilöitä, jotka pyysivät häneltä apua tai välittämään jonkin viestin keisarille tai keisarinnalle. Rasputin otti vastaan rahalahjuksia, mutta saattoi seuraavassa hetkessä antaa ne jollekin apua tarvitsevalle; hän nautti asemastaan, mutta ei koskaan tehnyt pahaa kenellekään.
Rasputinilla oli hypnoottinen valta naisiin ja tätä valtaa hän käytti häikäilemättä. Hän ei kuitenkaan ollut keisarinnan rakastaja, kuten joskus on väitetty: Rasputin ei ollut tyhmä, ja keisarinna piti häntä Jumalan miehenä, eikä koskaan uskonut mitään pahaa, mitä Rasputinista kerrottiin. Rasputin rakasti mustalaisravintoloita ja mustalaisia, ja hummaili ja ryyppäsi niissä päiväkausia.
Keisarin suku, leskikeisarinna Maria ja keisarinnan sisar Elisabeth, joka oli naimisissa Moskovan suuriruhtinaan, Nikolai II:n sedän Sergein kanssa, yrittivät kaikki vakuuttaa sekä keisarille että Aleksandralle, miten tuhoisa vaikutus Rasputinilla ja häneen ja keisarinna Aleksandraan kohdistuvilla juoruilla oli koko keisariperheen maineeseen. Ei tulosta. Keisarinna oli Rasputinin lumoissa, ja keisari heikkotahtoisena totteli Aleksandraa, oli "tossun alla".
Ainoastaan kerran keisari komensi Rasputinin takaisin Siperiaan. Syynä oli skandaali, jonka Rasputin oli aiheuttanut moskovalaisessa mustalaisravintola Jarissa. Rasputin oli hypännyt pöydälle, avannut housunsa, näyttänyt - tiedäthän minkä - ja huutanut: tämä hallitsee koko Venäjän maata.
Rasputinin karkoituksen aikana kruununprinssi Aleksei sai vakavan verenvuotitautikohtauksen. Se oli niin paha, että pappi kutsuttiin paikalle antamaan viimeinen voitelu. Tällöin keisarinna epätoivoissaan lähetti sähkeen Rasputinille, joka vastasi: "Älkää huolehtiko. Jumala on kuullut rukouksenne. Poika ei kuole. Älkää antako lääkärien vaivata häntä liikaa." Myöhemmin kävi ilmi, että verenvuoto lakkasi täsmälleen samalla hetkellä, kun Rasputin sai sähkeen.
Tämän jälkeen Rasputinin asemaa ei uhannut mikään. Hänen neuvostaan erotettiin ja nimitettiin ministereitä: I maailmasodan aikana hän välillisesti johti sotatoimia keisarinnan välityksellä; Nikolai II oli esikunnassa rintamalla.
Hovissa Venäjän rikkaimman ja mahtavimman ruhtinassuvun perillinen Felix Jusupov, keisarin serkku Dmitri Pavlovits ja keisarillisen duuman jäsen Paryskevitsh punoivat suunnitelman Rasputinin murhaamiseksi. Rasputin kutsuttiin illalliselle Jusupovin palatsiin. Hänelle tarjoiltiin myrkytettyjä leivoksia ja myrkytettyä madeiraviiniä, jotka eivät vaikuttaneet mitenkään. Lopulta Felix Jusupov menetti hermonsa ja ampui Rasputinia. Tämä kaatui, ja Jusupov meni kertomaan toisille, että Rasputin on kuollut. Kun he menivät katsomaan ruumista, Rasputin avasi silmänsä ja nousi pystyyn, hoippui kadulle. Häneen ammuttiin vielä kaksi laukausta, mutta hän käveli edelleen.
Lopulta salaliittolaiset nuijivat hänet viereisen Neva-joen avantoon. Kun poliisit myöhemmin onkivat hänet ylös, oli kuolinsyynä keuhkojen repeäminen eli hukkuminen.
Keisarinna Aleksandra oli täysin hysteerinen Rasputinin murhan johdosta. Felix Jusupovia juhlittiin kansansankarina, samoin muita salaliittolaisia. Jusupov karkoitettiin Krimille, mikä pelasti hänen henkensä vallankumouksen puhjettua.
Sota vaati uskomattomia kärsimyksiä. Miestappiot olivat valtavat, keisari ei kyennyt johtamaan sotaa, leipäjonot kasvoivat Pietarissa ja bolshevikit tekivät propagandaa. Lopulta puhkesi Helmikuun vallankumous, keisari luopui vallasta. Sitten tuli bolshevikkien Lokakuun vallankumous, keisariperhe vangittiin ja lähetettiin Jekaterinburgiin Siperiaan, sillä pelättiin, että lähestyvä Kornilovin valkoinen armeija ja länsivallat saattaisivat vapauttaa keisarin ja asettaa hänet uudelleen valtaan.
Leninin käskystä keisariperhe tyttärineen, 12-vuotias kruununprinssi Aleksei, perheen lääkäri ja kaksi hovineitiä ammuttiin Ipatjevin talon kellarissa Jekaterinburgissa heinäkuun 16-17 päivän välisenä yönä 1918. Ruumiit kätkettiin lähimetsikköön, josta ne löydettiin 1990-luvun lopulla, tunnistettiin ja haudattiin Pietariin muiden keisarillisten joukkoon.
Keisarinnan sisar suuriruhtinatar Elisabeth oli naimisissa suvun mustan lampaan, suuriruhtinas Sergein kanssa, joka oli homo ja sadisti. Elisabeth itse oli hyvin hurskas ja pyhimysmäinen. Suuriruhtinas Sergei murhattiin 1915 heittämällä pommi hänen vaunuihinsa. Elisabeth keräsi omin käsin ruumiin kappaleet, vihkiytyi nunnaksi ja perusti Martan ja Marian luostarin. Bolshevikit vangitsivat myös hänet ja heittivät Alapajevskissa elävänä vanhaan kaivoskuiluun yhdessä muiden keisarisuvun jäsenten kanssa. Monta vuorokautta kuultiin valitusta kaivoskuilusta. Myöhemmin huomattiin, että Elisabeth oli omien tuskiensa keskellä yrittänyt helpottaa muiden oloa sitomalla haavoja. Elisabeth on julistettu pyhimykseksi ortodoksisen kirkon toimesta.
Leskikeisarinna Maria onnistui pakenemaan Englannin laivaston avulla ja eli loppuelämänsä Tanskassa. Myös jotkut muut keisariperheen jäsenet, esim. suuriruhtinas Konstantin Vladimirovitsh, pakenivat Suomen kautta. Näin teki myös Mannerheim.
Sonja Orbeliani on todellinen henkilö - keisarinnan hovineiti, joka kuoli tuberkuloosiin juuri ennen helmikuun vallankumousta.
Tässä nyt tuli jonkin verran tietoa. Perusteellista tietoa varten suosittelen Staffan Skott -kirjailijan teosta "Romanovit" tai Virginia Cowlesin samannimistä kirjaa, ja Alex DeJongin kirjaa "Rasputin".
Hyvää viikonloppua!
t. Mirkku
Oli kivaa lukea, ja kiitti noista linkeistä.
Kaikkea voit kirjottaa, kun tykkään lukea, oikein harmitti kun se kirjasto paloi Belaja Rozassa..
Tiedätkö mitään muuta kiinnostavaa luettavaa?
Minä olin oikein yllättynyt kun luin ensimmäistä kertaa viime kesänä Hietamiehen kirjoja, että miten hyvin hän kirjoittaa ja selvästi, tosi terve ihminen psyykkeeltään. Katsos kun luin sitä ennen Tuula Saarron kirjaa ja hän kirjoitti tosi vaikeesti, liian pitkää jotakin yksittäistä asiaa,
Mutta toivotan hyvää päivää ja odottelen mielenkiintoista luettavaa,
Voi hyvin ja läheisesi myös
T.Julia
Minäkin olen ihan hulluna lukemiseen, olen aina ollut. Olen samaa mieltä Tuula Saarron kirjoista: ne ovat aika ufoja. Ainoa poikkeus on "Tulen lapset, auringon lapset I-II", se on hyvin kirjoitettu entisajan kaaleista. Hän on kirjannut siihen kaikki jutut, jotka kuuli aikanaan, kun oli naimisissa Allanin kanssa. Kallehan pyysi Tuulaa kirjoittamaan vanhan ajan kaaleista, ja hän toteutti tuon pyynnön.
Oletko lukenut Hietamiehen Laatokka-sarjaa. Se on myös valtavan hyvä. Ne kirjat ovat: 1)Maan kämmenellä; 2) Pilvissä taivaanlaiva; 3)Valamon yksinäinen; 4) Jäiden soitto; 5)Valkeat yöt; 6) Valoa kohti. Tämä kirjasarja paranee ja paranee loppua kohti. Siinä puhutaan myös hyvin paljon Venäjästä ja Pietarista, alkuosissa Karjalasta.
Noista Romanoveista on vielä muutama tosi hyvä kirja: Robert K. Massien kirjoittamat "Romanovit" ja "Nikolai ja Aleksandra". Sitten Anna Vyrybovan "Keisarinnan hovineiti". Anna Vyrybovahan oli keisarinnan läheisin ystävätär, häntä pidettiin melko tyhmänä ja tyhjänpäiväisenä, mutta hän suorastaan palvoi keisarinnaa ja tietysti myös Rasputinia. Sitten on Felix Jusupovin kirjoittama: "Ennen maanpakoa", jossa on tosi hyvin kuvailtu elämää Pietarissa, myös niitä kuuluisia mustalaisravintoloita. Felix Jusupov onnistui vaimonsa Irinan kanssa pakenemaan Ranskaan.
Itse rakastan myös Mika Waltarin kirjoja. "Sinuhe egyptiläinen" on mahtava, mutta kaikkein koskettavin on mielestäni "Valtakunnan salaisuus". Siinä roomalainen ylhäinen mies sattuu saapumaan Jerusalemiin juuri samana päivänä, kun Jeesus ristiinnaulitaan. Tapahtuma tekee häneen niin voimakkaan vaikutuksen, että hän päättää lähteä tutkimaan tämän opettajan sanomaa, ja kääntyy lopulta kristityksi. Se on uskomattoman elävä kertomus noista päivistä ja ajoista Jerusalemissa, kaikki Raamatusta tutut henkilöt Pontius Pilatuksesta Pietariin tulevat elävinä olentoina esille. Luen sen aina uudelleen ja uudelleen pääsiäisenä ja voin todella suositella!
Siihen on yhtä mielenkiintoinen jatko-osa "Ihmiskunnan viholliset", joka kertoo keisari Neron ajan Roomasta ja kristittyjen vainoista. Näistä kirjoista ei puutu myöskään huumoria.
Lukaisepa nämä nyt alkuun, ja pyydä sitten lisää vinkkejä.
Antoisia lukuhetkiä, hyvää viikonloppua ja siunausta Sinulle ja perheellesi!
terkuin
lukuhullu Mirkku
Joo pitää ottaa ylös kun käy kirjastossa, päivät menee niin hyvin, hyvän kirjan parissa,
ja Hyvän Ruuan, onkos sulla hyviä ruoka ohjeita kun tykkään kokeilla eri ruokia?
T:Julia
Voimia Sinulle ja perheellesi Taivaan Isän Suurta Varjelusta!
kun tykkään kokata. Tänään tein kreikkalaista lihamureketta ja kreikkalaisia perunoita.
Tarvitaan:
normaaleja ruokaperunoita n. 1 kg
5-6 tomaattia
5-6 sipulia
6-7 valkosipulinkynttä
ruokaöljyä
kanelia
sitruunamehua
juoksevaa hunajaa
suolaa
Nämä olivat siis perunatarvikkeet. Perunat kuoritaan ja lohkotaan, tomaatit lohkotaan ja sipulit kuoritaan ja esipaistetaan ruokaöljyssä. Valkosipulinkynnet kuoritaan ja pilkotaan.
Kaikki aineet ladotaan isoon uunivuokaan, laitetaan runsaasti kanelia ja sitruunamehua, suolaa ja valutetaan hunajaa n. 3 rkl. Sitten ruokaöljyä (oikeaoppisesti oliiviöljyä) ja sekoitetaan käsin niin, että kaikki ainekset sekoittuvat. Uunissa 200 astetta paistetaan, kunnes perunat ovat kypsiä.
Sitten mureke:
600 gr lammasjauhelihaa
pussi sipulikeittojauhetta
korppujauhoja
ruokakermaa
6-7 valkosipulinkynttä
fetajuustoa
1 kananmuna
Korppujauhot turvotetaan ruokakermassa. Lisätään jauheliha, sipulikeittojauhe, kuoritut ja puristetut valkosipulinkynnet ja kananmuna. Tehdään mureketaikina, joka jaetaan kahteen osaan, väliin fetajuustoviipaleita ja toinen osa mureketaikinaa kanneksi päälle. Kun perunat alkavat näyttää kypsymisen merkkejä, lykätään mureke joko suoraan siihen perunaseoksen päälle tai erillisessä vuoassa. Hyvää on!
Huomenna teen ranskalaista kanaa, pariisinperunoiden kanssa.
Hyvää ruokahalua!
t. Mirkku
ymmärrän kyllä haluas tanssia, ite oon kova laulamaan (minä se muuten tykkäsin Ahlgrenin Taiston Pettäjän tiestä vs. Taisto Tammi) Sillon jo aattelin, että taijetaan olla "sielunsiskot", puhuit niinku minun suulla, kun vertasit näitä kahta laulajaa siinä tilanteessa.
Mulla on ihan mukava savolaisukko, iso ja kommeekin kyllä, mutta ei aina taho minun perässä pysyä. Toisaalta ihan hyvä, kun toinen toppuuttelee välillä, kun taas toista on välillä persauksille potkittava... Kuitenki täydennetään kait toinen toisiamme.
Iloisin terveisin Hilima
ai miten tykkään hyvistä ruuista!!
tuosta murekkeesta vielä, tiesitkö että dippi pussinki kun laittaa mausteeksi lihaan niin se on hyvää, kokeile taziki nimistä dippiä joskus,
minunkin on tehnyt pitemmän aikaa mieli kanaa, mutta en tiedä uskaltaisko sitä syödä.
eikö olekkin totta kun syö hyvää ruokaa niin se on hermoillekkin niin hyvä asia,
mun tekee mieli täytettyjä lettuja, varmaan pitää mennä kohta syömään..
mutta palaillaan ja voimia Sinulle ja Rakkaillesi!
t.Julia
Voi kun ehtisit saada tämän viestin ajoissa! Kello 13 tulee Teema-kanavalta dokkari Nikolain ja Aleksandran tyttäristä: Valkeiden ruhtinattarien haaveet. Katso ihmeessä!
t. Mirkku
minulla ei ole Suomen kanavia täällä!
Voi kerro minulle kun olet katsonut tuon ohjelman.
Kiitoksia vain kun ilmoitit!
Voimia!
Kirjota jotakin kivaa kun tulet koneelle.
t.Julia
Se perustui kokonaan tsaariperheen ottamiin valokuviin ja kirjeisiin, joita perhe vaihtoi keskenään, ja kuvattuihin filmeihin. Voi että ne lapset olivat kauniita! Tytöt kuin enkeleitä valkoisissa mekoissaan, suuret valkoiset lierihatut, joissa oli ruusukiehkuroita.
Ja miten kauniita kirjeitä he kirjoittivat isälleen tsaarille: "Isäkulta, toivottavasti terveytesi on hyvä. Suutelen Sinua tuhannesti ja toivon näkeväni Sinut taas pian. Rakastava tyttäresi Tatjana.."
Siinä kuvattiin myös kruununprinssin sairauskohtauksia ja näytettiin häntä pyörätuolissa. Poika pyysi keisarinnalta polkupyörää ja kysyi, miksi hän ei saa pelata tennistä niin kuin siskonsa. Miksi hän ei ollut niinkuin muut pojat?
Kauheata ajatella, miten julmasti nuo nuoret tytöt ja pieni poika murhattiin!
Keisari Nikolai oli hyvin komea nuorena, vaikka lyhyt. Hänellä oli Romanovien kirkkaansiniset silmät. Keisarinnakin oli hyvin kaunis, mutta lihoi sairastuttuaan. En muista, oliko hänellä paha reumatismi vai mikä esti häntä liikkumasta kovin paljon. Myös Mannerheim vilahti yhdessä filmissä yhden tyttären saattajana. Hänellä oli chevalierkaartin univormu ja ne valkoiset housut, muistatko Hietamiehen kirjasta, jotka piti kastella ennen päällepukemista, että ne istuivat hyvin.
Tosi kaunis filmi. Pari kertaa näytettiin myös Rasputinia, perhe käytti hänestä kirjeenvaihdossa nimitystä "rakas ystävämme".
Kaiken kaikkiaan melkoinen aikamatka menneisyyteen tanssiaisineen, purjehduksineen, Krimin lomineen.
Tosi vahinko, kun et voinut katsoa.
t. Mirkku
voi harmillista etten nähnyt ohjelmaa! olen ajatellutkin että tytöt olivat erittäin kauniita, tosiaan pitää olla julma ihminen kun kykenee lapsia murhaamaan!
olen aina halunnut käydä Venäjällä, varmasti paljon nähtävyyksiä, mustalaisravintolassa haluaisin käydä kuuntelemassa musiikkia, ja talvipalatsissa,
mutta ajattele sitä rasputinia miten se ei kuollut vaikka myrkytettiin ja ammuttiin, olen nähnyt siitä yhden kuvan, tosi kammottavan näköinen olento, pitkine partoineen ja mustine kaapuineen.
Muuten mitä mieltä olet siitä asiasta jäikö Anastasia eloon?
t.Julia
sitä viestinnäej, jossa oli Federico Gar´cia Lorcan flamencosävellys mutta savolesmurteella tehyt sanat hirvenmetäksystestä? Laalun nimi olj "Haepakka piälle". Jos et nähnä, voen laettaa Sulle uuvestaan.
Se olj kyllä niin haaska laolu, että ihan pit pyyhkii kyynelleetä puseron hihhaan.
Vuan onhan meellään tämä kansantaetelija, elikkä Juice Leskinen. no Juice on siinä ja siinä rajalla, onko savolaenen vuan karjalaenen.mutta kyllä minä hänet isänmuallisista syistä lukisin savolaesiin, vae mitä mielipuolta sinä oot?
Joka tappaaksessa tämä Juankoski here I come puhuttelloo minuva jatkuvastiL
Niin usein olen matkoihini kävellyt
ja melkein usein takaisin tullut.
Taas tännepäin matkalla olen nyt:
tulkaa vastaan oi ystävät hullut.'
Taas Seppo teki kepposen ja käy tam-tam,
Juankoski here I come!
t.Mirkku
aina oon ollu ylypee siitä, että Juice Leskinen oli aito savolainen! Hänellä oli aivan ilmiömäinen taito ilmaista itseään sekä kirjallisesti että runollisesti. Surullista, että Hän poistui keskuudestamme näin varhain!
t. Hilima
Tosiaan surku, että hän lähti niin varhain, mutta itehän Juice aina sanoi, että parempi ellää tääsillä vaekka vähän lyhkäsempi elämä. Aeka hyvä filosofija, jota hän kyllä tunnollisesti nouvatti.
Siltä varalta, että et nähny sitä Haepakka-viestijä, laetan sen tähän. Sinun on pakko se nähä. Sävelmä on tosijaan aetoo andalusialaesta mustalaesflamencoo, ja sovitus on herkullisen mahtava.
Se löötyy bonuskappalleena Taljanka-yhtyvveen levyltä Tarara.
HAEPAKKA
Sävel: Federico García Lorca
Sanat: Ahti Taponen
Köntystäkkee pyssymiehet passipaekkaan
kontystäkkee passipaekkaan
- hirvet ravvoo!
Ajomiehet kiromenon piästää raekkaan
kiromenon piästää raekkaan
- selevee savvoo!
Haepakka, haepakka piälle!
Tammikossa rytisi ja koerat haakku,
lepikossa pyssyt paakku
- maestus naokku!
Haepakka, haepakka piälle!
Luoti sattu kylykeen mut väesti lappoo,
pirulaene väesti lappoo
- hirvi pakkoon!
Koeran kanssa kituvaenen pittää tappoo,
kituvaenen pittää tappoo
- tae suap sakkoo!
Haepakka, haepakka piälle!
Puijonsarven muastossa sen suatiin vaenu,
koerat verijäläkiin paenu,
- suatiin vaenu!
Haepakka, haepakka piälle!
Kuopijossa hirvi riähkäs Kaappahalliin,
hirvi riähkäs Kaappahalliin,
- sinne kuatu!
Lihat myytiin tiskiltä ja siihen malliin,
lihat myytiin siihen malliin,
- paestit suatu!
Haepakka, haepakka piälle!
Akat viänsi kanervista seppeleetä,
nenäliinaan kyyneleetä,
- vuan entäs poejat!
Haepakka, haepakka piälle!
Hyvvee viikonloppuu!
terveesin
Mirkku
jo on ihmeellinen vaekutus tekstillä, kun pistää jalan vippasemmaan omia aekojaan, tämän pistän etteenpäin siskoillen, eikös oo siskot elämän suola!Kyllä on semmonen vaahti piällä, että hengästyttää...haepakka, haepakka...en meenoo osata lopettoo...(meinas jiähä haepakka piälle!)
Riemullisin terveisin liähättää Hilima!
niin pistääpi jalan vielä enempi vipattammaan. Ja kun Timo Tyrväinen sen ossoo miäkiä niin aejolla nuotilla..
Jos et löyvä kaopasta, tillaa Taljankalta, niin lähettöövät:[email protected], katoppa myös Taljankan nettisivuilta. Se on niin riemullista kuultavvoo, että tosijaan kun lavalta sen ekan kerran kuulin, valu kyynelleet silimistä kun naaroin niin.
t. Mirkku
eikös ne oo ranskalaiset tutkineet, että nauru ihan tosissaan pidentää ikää!xD Pietään huumoria yllä etteenpäin. Savolaisethan sen jo taetaa, vuan kun muutkin meetä ymmärtäis, vae liekkö liikoo vuajittu...ihmettellöö Hilima
ei jäänyt henkiin, kaikki tytöt tunnistettiin DNA-tutkimusten avulla, kun haudat löydettiin. Sen sijaan Aleksein ruumista ei ole löydetty. Tosiaan tytöt olivat upeahiuksisia ja kaunispiirteisiä, oikein kaunottaria jo nuorina.
Jotain mystistähän Rasputinissa oli, olihan hänellä poikkeuksellsia kykyjä, kuten juuri tuo kyky seisauttaa veren tulo, joka on ihan todistettu, ja jota lääkärit eivät pystyneet selittämään. Ja kyky nähdä tulevaisuuteen: hän varoitti Nikolai II:sta ryhtymästä sotaan ja sanoi sen johtavan Venäjän turmioon. Samoin hän ennusti, että jos joku keisariperheen läheinen murhaa hänet, koko perhe tuhoutuu. Ja tämäkin kävi toteen.
Olen kerran käynyt Jusupovin palatsissa Pietarissa siinä huoneessa, jossa Rasputin yritettiin murhata. Olin täysin tyynellä mielellä, taatusti ihan kunnossa, mutta tuossa huoneessa minut valtasi yhtäkkiä selittämätön ja sanoinkuvaamaton ahdistus, oksetti ja pyörrytti, en pystynyt hengittämään. Oli pakko päästä ulos, ja vaikka olin taatusti selvin päin, hoipuin ulkonakin pitkin katua ja törmäilin ihmisiin. Se kesti pitkään. Enkä kuulemma ole ainoa, joka on kokenut saman tunteen.
Kerrotaan Rasputinin joskus öisin vaeltavan palatsissa. Vanhat ihmiset tekevät vieläkin ristinmerkin, kun ohittavat rakennuksen.
t. Mirkku
Raukat lapsipoloset, katselin heidän kuvia netistä.
Meinaan tiistaina mennä kirjastoon.
onko tuossa Laatokka sarjassa Ilona niminen tyttö?
kivaa päästä lukemaan kirjaa.
Mulla on jotaki vikaa tässä koneessa kun kokoajan väittää että on täynnä, vaikka olen koko päivän poistanut ohjelmia ettei niitä montaa enää koneessa ole.
Mutta alan kuuntelemaan tuota ohjelmaa, voi hyvin ja Siunausta Sinulle ja Läheisellesi,
Hyvää yötä!
T.Julia
Siinä on Palaka -niminen tyttö, joka myöhemmin muuttaa nimensä Annaksi. Se Valamon yksinäinen on kirja, josta Hietamies sai Valtion kirjallisuuspalkinnon. Se on tosi hieno kirja.
Hyvää yötä ja siunausta tulevalle viikolle!
t. Mirkku
Torille ostamaan hyvää makkaraa ja samalla meen käymään kirjastossa, jos Sinulla on jotakin kivaa kirjoteltavaa luen mielelläni.
Olin eilen pikkaisen kipeänä, niin en jaksanut kirjottaa. Tää on hyvä paikka kun voi vaihdella ajatuksia toisen elävän kanssa.
Siunausta ja Voimia.
t.Julia
sisareni Kristuksessa. Tänään minulla ei ole ollut mitään kivaa kirjoitettavaa. Olen ihan hermona, koska minulla huomisaamuna on kamala tentti, jota pelkään kauheasti. Olen lukenut ja lukenut, ja tuntuu, ettei päässäni ole mitään, vaan se on ihan tyhjä. Sitäpaitsi olen kiivaasti riidellyt netissä saamelaisista ja heidän luulotellusta työhaluttomuudestaan. Mikä minut saa aina raivoamaan joutavista asioista, vaikka puhelimessa saamelaisystäväni neuvoi, ettei sellaisista puheista kannata välittää, sen kun laskee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mutta aina tarraudun näihin asioihin. Toivon, että löysit hyvää luettavaa. Kirjoitan heti, kun on mukavaa kerrottavaa. Onneksi tentti on heti aamulla kello 9, sen jälkeen olen varmasti kuin mankelin läpi mennyt. Huomenna katson jonkun DVD:n ja relaan. Oletko muuten lukenut iki-ihanan Tuulen viemää? Olet varmasti katsonut ainakin leffan.
Aikanaan, kun olin noin 15-vuotias, kieltäydyin lukemasta Tuulen viemää, kun meillä oli sellainen tiiliskiven paksuinen teos, joka vielä oli pienellä präntillä painettu. Äitivanhimpani hymyili ja sanoi: lue minun mielikseni kaksi ekaa lukua ja lopeta sitten. No luin, ja päästin kirjan käsistäni kello 3 aamulla, kun oli pakko nukkua pari tuntia ennen kouluun menoa. Koko seuraavan päivän koulussa olin kuin kuumeessa, että pääsisin taas lukemaan. Taisi tulla aika huonosti läksyt tehtyä, kunnes sain kirjan loppuun. Se vain ei lähtenyt käsistä.
Siunausta, kirjoitan taas, nyt on kiire nukkumaan, että huomisaamuna olisi edes joku järjellinen ajatus päässä.
t. Mirkku
Niistä minun on pitänyt parina päivänä kysyäkkin,että milloin ne sinulla on, mutta en ole sitten kysynyt.
Joo ei pitäisi tarrata näihin idioottimaisiin viesteihin kun itse sitä vaan kiukustuu, tulee oikein pahaolo kun ottaa osaa,
mie en ole nyt lukenut sitä viestiketjua,
minäkin aina ajattelen että nyt en ala enää täällä tappelemaan, no nyt olen ollutkin sivussa, mutta saa oottaa vain kun joku viesti nostaa tunteet pintaan eikä voi olla vastaamatta.
oisi kuule järkevä kun osaisi antaa asioitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Juuh olen nyt lukemassa tuota Laatokan ensimmäistä kirjaa, harmittaa kun en ottanut heti sitä kakkos osaa, että pääsee heti lukemaan kun tuo kirja on loppu.
Olenhan mie tuulen viemää nähnyt ja sitä mie yleensä aina katonki,kun en saa kyllikseni siitä, mutta en ole kirjaa lukenut, oon ajatellut monta kertaa sen lukea, mutta aina joku muu kirja sitten tulee luettua.
Jos tuut vielä tänään koneelle niin voit kerrata tenttiäsi tähän miulle niin mie sitten lueskelen tässä, mutta hyvää tentti päivää vain ja Suurta Siunausta Miranda!
T.Julia
Olinpas typerä kun en katsonut että olit eilen tuon viestin kirjoittanut!! Nauraaaa!!!!
No tentit oli tänää, ilmeisesti nyt otat ihan rennosti, mutta kun koneelle tulet niin kerro miten meni!
Nauraaa!!
T.Julia
kun päivällä lähettämäni viesti ei ole tullut koneelle. Ei siinä minun mielestäni ollut mitään sopimatonta, ellei sitten se, että sanoin ukkoani huumorintajuttomaksi, joka ei tajua menoa eikä meininkiä.
Jumalalle kiitos, tentti on ohi. Voit uskoa, että hoipuin sieltä ulos ja päässä humisi. Mutta kyllä se läpi on! Ja se on pääasia. Jännitin niin, etten viime yönä juuri nukkunut ja menin ihan silmät ristissä tenttiin. Nähtyäni kysymykset tajusin, että voin saada paperille ihan järjelliset vastaukset.
Sitten tein jotain, jota normaalioloissa en tee: menin pizzeria/ravintolaan syömään, tilasin 2 lasia punaviiniä ja nautin oikein kunnolla. Tulin kotiin, nukuin 2 tuntia. Nyt tänään otan lisää punkkua, katson DVD:n ja menen ajoissa nukkumaan ja VASTA huomenna ryhdyn miettimään seuraavaa tenttiä, joka on vasta 23.4. eli aikaa on runsaasti.
ai että olen onnellinen kun tuo taakka on harteilta poissa. Onneksi Adolf (ukkoni, kutsun häntä Hitlerin nimellä, kun on semmoinen v-un kyylä) on poissa, niin voin vapaalla mielellä nautiskella viinipuun antimia, kuten Kristuskin teki. Olisinko viisaampi kuin Kristus?
Mutta lue hyvä ystävä se Tuulen viemää, kun olet selvinnyt tuosta Hietamiehen Laatokka-sarjasta. Siinä on kirja, joka liimautuu lukijansa hyppysiin, ettei voi päästää irti. Montakohan kertaa olen sen lukenut? Ei varmaan 20 kertaa riitä.
Siunausta, kirjoittelen taas.
terkuin
Mirkku (Mirjami, ei Miranda)
Ei pidä meidän Herraamme Moittia mitenkään, olen itsekkin siihen joskus pentuna syylistynyt ja välillä ikävä kyllä vieläkin, on jotenkin helpottavaa huomata että en ole ainoa ihminen joka ajattelee sopimattomasti, Mutta onneksi Herramme on Niin Suuri että Hän osaa Kuitenkin meijät täyttää RAkkauvellaan!!
Juu mieki oon ihan pikkuisen huppelissa, ikävä kyllä en voi niin hyvin, monta päivää olen murehtinut, syytä en voi tähän kirjoittaa, mutta asia koskee lapsia, ei minua niin henkilökohtaisesti, puolestani minut voisi vaikka heittää tuliseen järveen kun vain rakkaani saisi olla rauhassa, ja varattomana ei voi tehdä asialle mitään ja se suututtaaaaa niiiiin!!
Kyllä mua suututtaa, ja olen kipeenä asiasta!
En aikonut asiasta kirjoittaa ollenkaan, hävettää hieman jo, mutta mikä sitä ihmistä aina niin pitää hävettää muka, pyydän kuitenkin Mirjami anteeksi!Nauraaaa..
Joo olen tuota kirjaa lukenut ja huomenna haen uuden kirjan, olen aika loppu suoralla tässä kirjassa, suututtaa nuo kirjatkin kun ei voi itse olla paikan päällä!
Kuule mie kirotan myöhemmin, varmaan huomenna, voi hyvin!
muista Siunata ihtesi, mieki muistan sinnuu Suurella syvämmellä!
T.Julia
älä soimaa itseäsi misrään, minäkin olen tänä päivänö huppelissa, vaan Jeesus armahtaa meitä synrtisiä aina. Häneen voimeme luottaa, jos emme kenenkään ihniseen voimmekaan Hän on aina luonamme,olimmepa kuinka kurjossa kunnossa tahansa, HÄN YNnörtö
Olen itsekin nyt aika huppelissa, mutta ennen nukkumaan menoa rukoilen Jeesuksen armahdusta, ja samaa rukoilen 'sinun puolesta. Kyllä Herra meidän heikkoutemme tietää ja samaten sen, kuinka pelastumme siitä.
t.Mirkku
ootte hienoja ihmisiä
mie rakastan teitä
jos sallitte nuorelta ja vähän vanhemmalta naiselta näin sopimattoman huomautuksen.
Julian kanssa meillä on kovat kirjallisuuskeskustelut, olemme ihan samoilla linjoilla tämän suhteen. Lukeminen kannattaa aina, sanoo Jörn Donnerkin. Ja samalla kannamme toistemme taakkoja, joita meillä ihmisillä riittää. Minun taakkani on liiallinen mieltymys, varsinkin viikonloppuisin , tuohon viinipuun antimeen, ja sen takia käynkin tietyssä kerhossa.
Mutta eilen olin sen ansainnut: se tentti on painanut mieltäni tosiaan puoli vuotta ja nyt se on OHI.
t. Mirkku
Mitäs Sie? Onko parempi olo? Mulla on pahasti tuo kirja kesken ajattelin vain tulla koneelle tervehtimään.
Voi Hyvin ja Siunausta!!
T.Julia
vaikka luonnollisesti päätä vähän särki herätessä. No, se on itse aiheutettu ja täytyy vaan maksaa se huvivero. Joka tapauksessa olen kuin irti maasta, kun sain sen tentin suoritetuksi! Enää yksi tentti, ja sitten olen kunnianarvoisa hum.kand. Kukakohan olisi niin hullu että huolisi töihin? Koska jotain järkevää on tehtävä, haluan joka päivä päästä menemään johonkin. En halua kuitenkaan mitään 9-17 hommaa, olen liian levoton luonne säännönmukaiseen elämään. Katsotaan nyt, uskon että Jumala antaa vastauksen, ei pidä kiirehtiä.
Ainakin kesän pidän vapaata. Käydään lasten kanssa tosiaan pohjoisessa korvasieniä poimimassa, sitten ajetaan Kuusamon ja Taivalkosken kautta kotiin. Mä sitten tykkään laittaa hevosen puikkoihin, eli istahtaa ratin taakse ja mennä mihin tie vie.
Toivottavasti Sulla on myös parempi mieli. Eikä se ole sopimatonta ajattelua, jos sanoo, että Herramme arvosti viinipuun antimia, koska se on totta. Sehän on Jumalan lahja, kuten hyvä ruokakin, tietysti kohtuudella nautittuna. Sitä kohtuutta ei minusta aina löydy.
Luetko nyt sitä Maan kämmenellä? Itse aloitin sen Valtakunnan salaisuuden, kun pääsiäinen on lähellä. Se liikuttaa ihan kyyneliin saakka, tuntuu, kuin Kristus itse olisi lähelläni ja minun on rauhaisa ja hyvä olla. Voi kunpa me ihmiset emme tuomitsisi niin herkästi toisiamme, kun Hän ei tuominnut ketään. Eikä Hän mitään muuta tuomitse kuin sydämen paadutuksen. Ja kuinka helposti minultakin tulee kiukunpuuskassa lauottua typeryyksiä. Siunaan toki itseni ja lapset joka ilta, ja lapset koulumatkalle, ettei heille mitään tapahtuisi. Nykyään kun ihmiset ovat petoja ja täysin moraalittomia myös lasten suhteen, kuten olemme keskustelleet.
Ja siunaan myös ukkoni lasten isänä, vaikka välimme eivät aina ole hyvät. Se saattaa johtua siitä, että itse en ikääntyessä ole juuri muuttunut, mutta hän on yllättävän nopeasti "ukkoontunut", eli kadottanut huumorintajunsa ja letkeän otteen elämään. No, kaalosiskoni sanoo aina: Mirkku, sä olet hyvännäköinen, otat kunnon kaaleen miehen itsellesi,kun lapset vähän kasvaa..
Mutta eipä ole vielä vastaan tullut sellaista miestä,joka kiinnostaisi. Ja toisaalta: kun liikume kaaleitten parissa, siskoni vahtii minua ja hätistää kaikki miehet pois. Suojelee. Se on hyvä, itse olen niin hullu välistä, etten ehkä kykenisi varjelemaan itseäni ja siitä tulisi vain ikävyyksiä.
Jatka lukemista, siunausta Sulle ja raskaat ajatukset lentäkööt pois!
t. Mirkku
Luin justii maan kämmenellä loppuun, vieläki harmittaa kun en ottanut heti sitä kakkostaki kirjastosta, tää lukemisen odottaminen ei tunnu kivalta..
Eihän tuommonen välirikko mukavaa ole, mutta ei sitä pidä kyllä tuulispäänä ketään seuraavaksi ottaa, antaa Jumalan kaikessa rauhassa ohjata elämää, katsos nuo on semmosia asioita mitkä hyvin nopeesti pilaa ihmisen elämän! Se on niin monen naisen kohdalla nähty, sitten kun heillä on vielä ystävättäriä jotka kannustaa väärään,
Kuule minä voin kertoa omasta elämästäni että saan olla Taivaan Isälle niin Kiitollinen kun hän korjasi minut pois väärien ihmisten seurasta!
Kohta olisin ollut hukassa, niin pelottavan lähellä se oli ja vaikka olenki nuori, niin osaan arvostaa kun mitään ei ehtiny tapahtua enkä itseäni samaan vaaraan asetakkaan,
tämä ihminen ketä minulla on rinnalla, niin loppuun asti hänen kanssaan kuljen tämän elämän loppuun asti, ollaan yhdessä koettu niin vaikeita asioita että ollaan tultu erittäin läheiseksi, eli kestetty myrskyt, ja pienistäkin iloisista asioista osaa olla kiitollinen.Ja tiedän että en tämän ihmisen jälkeen toista pystyisi enää ottamaan, vaikka se tapahtuisi heti, Jumala Armahtakoon ja suokoon pitkiä vuosia meille.
En yleensä omista asioistani puhele, mutta en voi olla sanomatta ja kertomatta että itse ei kannata onneaan mennä etsimään, siinä on katsos aina se vaara että se ei olekkaan onnea, kyllähän sie varmaan itsekkin aikuisempana ihmisenä tiijät nämä asiat, oon aika paljon nähnyt tähän ikääni asioita ja oppinu nuo asiat. ja sen että valehdella ei saa.sen mie opin!
Mutta kaikkea Hyvää Sinulle Mirkku! Kyllä asioilla on tapana järjestyä kun ihminen ei ole ylimielinen, eikö! Tuli vähän purattua ihteeni, mutta rentoudu sie tenttien jäljiltä ja oikein paljon onnea kun selvisit niistä, kaikkea hyvää itsellesi ja läheisillesi!
T.Julia
Tuosta ajamisesta! Rakastan sitä kun saa ajaa hevosella lumimyrskyssä mettä teitä!!
Oli tapana ennen kisailla serkkuni kanssa, arvaa kerran tuli suuri lumi kinos vastaan ja arvaa ku mie lensin ilmaan niistä rattaista mutta tipahin kyllä takasi istumaan, mun serkku sano kun hän ajo takana että näytti ihan kuin leffasta!
En pysty enää ajella, jalkojeni takia, harmittaa se kyllä. Sitten oli tapana nuorempana käydä aamu yöstä laitumella laukkaamassa, kun vettä oli satanut ja ilma oli ihanan raikas, mutta nuo on jääny vain muistoihin..
Hyvää yötä Ystäväni!
T.Julia
eikä se minun kaalosiskoni vakavissaan puhu, kunhan puhuakseen, kun kerron hänelle, miten ukkoni vaikkap a suhtautuu kaaleisiin...hän aikanaan ihastui minuun juuri "eksoottisuuteni" ja "villeyteni" takia, vaan kun yhteen mentiin, niin yhtäkkiä ne ominaisuudet ei olleetkaan hyviä. En ole antanut hänen muuttaa minua, ja kaaleiden kanssa olen aina tullut toimeen.
tällä kaalosiskollani oli mies, jonka nimen tuntisit varmasti, jos sanoisin. Siinä oli viisas ja hyvä ihminen, vaan Jumala otti hänet pois muutama vuosi sitten. Hän oli ukkoni parhaita ystäviä, mutta ukkoni epäili, että meidän välillä muka oli jotain...vaikka tämä mies oli yli 10 v minua vanhempi, joten teitittelin ja häpesin häntä, kun esimerkiksi kävin heillä tietyssä tilassa, niin peittelin itseni huiveilla, ettei olisi näkynyt. Mutta tämä mies oli ystäväni, hän aina neuvoi ja auttoi minua, ja muistan häntä suurella lämmöllä.
Olen tosi onnellinen puolestasi, kun olet löytänyt rakkaan ihmisen rinnallesi. Ei todella kannata riskeerata mitään, jos sellainen siunaus on sattunut kohdalle. Minäkin siedän ukkoni ja elämäni on muulla tavalla rikasta, vaikka se syvin rakkaus ja kiintymys ehkä puuttuu. Vaikka luulen, että ukkoni ei enää tulisi toimeen kääjin kanssa, kun hän on luonteeltaan aika paljon mustalaismainen, vaikka on kaajo.
Mutta tärkeintä mulle on lapseni. Kolme tytärtä, siinä on työsarkaa yhdelle naiselle, että saa heidät kasvatettua kunnon ihmisiksi. Ja se täytyy sanoa, että ukkoni on hyvä isä! Sen vuoksi annan hänelle paljon anteeksi. Hän tosiaan omistautuu lapsilleen ja nyt kun on lopettanut ryyppäämisen, niin vielä enemmän.
Aloitin itsekin sen Maan kämmenellä, tuli hinku lukea se sarja uudelleen.Nyt on vähän enemmän aikaa, mutta huomenna aloitan taas tenttiin lukemisen..pitää lainata kirjastosta Oblomov venäjänkielisenä, luen sitä ja suomenkielistä käänöstä rinnakkain. Mutta sitä tenttiä en pelkää, olen siksi sinut klassisen kirjallisuuden kanssa.
Siunausta,kirjoitellaan. Jos niissä Hietamiehen kirjoissa on Sulle outoja nimityksiä, kysy minulta. Esimerkiksi "Tsuppu" tarkoittaa ovea vastapäätä olevaa nurkkausta, jossa on ikoni, jota tervehditään aina ristinmerkillä, kun tullaan sisälle.
t. Mirkku
Kyllä joitaki sanoja jää miettimään, mutta kun lukee enempi ni ne selviää itsestään, kun eläytyy niin kirjan tunnelmiin, oli kyllä semmoinen kirja etten ole ennen lukenut, pakko huomenissa käydä hakemassa jatko osa.
Öitä!
Toivottaapi:Julia
kirjota mitää...
mieki oisin eilen hakenu sen toisen osan mutta eipä tuota ollu kirjastossa..
voi hyvin ystäväni rakkain ja hyvä että selvisit tenteistä!!!
öitä! ja kirjota miulle
t.julia
älä ihmettele äläkä suutu, jos minusta joskus ei muutamaan päivään kuulu..on tämä elämä sellaista juoksemista ja haipakkaa, kuten tuossa Edvardille vastasin. Tämäkin viikonloppu on ikäänkuin luiskahtanut käsistä, ensin perjantaina juhlin sitä, että tutkinto on kasassa ja eilen yksi ystävätär kutsui juhlimaan Naistenpäivää.
No tulikin juhlittua aika perusteellisesti, ja Hänen Korkea-arvoinen Pyhyytensä, eli ukkoni haukkui minut siitä. Niinkun en olisi sitä miestä nähnyt viikkokausien kännissä lukemattomat kerrat! Vaan nyt kun on muutaman kuukauden ollut raittiina, niin käyttäytyy kuin paavi ja pyhimys. Sanoin, että Jeesuskin armahti syntistä, mutta hän ei. Eikä siellä juhlissa tosiaan ollut muita kuin ystävättäreni ja hänen poikansa, jonka kanssa keskusteltiin politiikasta. Fiksu poika kuin mikä, on tietysti vähän äärilaidan mielipiteet, mutta se kuuluu nuoruuteen.
Sitten olen väsännyt ruokaa..ai että oli hyvää, laitoin broilerin minuuttipihvejä haudutettuna kastikkeessa, jossa oli sipulia, valkosipulia, kanalientä, kanafondia, vähän valkoviiniä ja ripaus sokeria, mausteena timjamia ja rakuunaa. Annoin pari tuntia hautua padassa uunissa ja paistoin pariisinperunoita lisukkeeksi.
Meille on tullut ikäänkuin tavaksi syödä kanaa aina sunnuntaisin, kaikki tykkäävät siitä ja se on edullista, aina tarjouksessa. Pihvejä ja yleensä naudanlihaa syödään tosi harvoin, kesällä joskus grillaillaan hyvät pihvit. Meillä kun on noita saamelaisystäviä, niin poronlihan saanti on turvattu. Poropyörykät on ihania, mutta niihin pitää laittaa sekaan jauhettua sianlihaa, koska muuten ovat kuivia. Niiden kanssa laitan aina kanttarelli- tai korvasienikastikkeen. Olen ihan sienihullu ja painun aina metsään, kun saan tilaisuuden. Viime elokuun alussa keräilin Lapissa tunturin rinteeltä just maasta putkahtaneita punikkitatteja. Niistä saa ihanan kastikkeen, ainoa huono puoli on se, että kun ne muuttuvat mustiksi leikattaessa, niin kastike on ruman väristä, mutta maku on ihana.
Minä luen just sitä toista osaa, Pilvissä taivaanlaiva. Kait tilasit sen kirjastosta? Siinä tämä Masa on nelikymppinen leski, meni naimisiin sen vanhemman impilahtelaisen miehen kanssa, kun Mitja karkasi Valamoon. Mashasta tuli katkeroitunut ja vihaa täynnä oleva nainen, hänelle kun sattui käymään hassusti ennen Mitjan lähtöä, ja se pikku lapsi kuoli.
Enempää en kerro, että jännitys säilyisi. Toivottavasti saat sen kirjan äkkiä. Palaka ilmestyy mukaan kuvaan kolmannessa osassa, ja hänestä tulee sitten sarjan päähenkilö, sairaanhoitajatar sisar Anna. Tosiaan sarja vaan paranee loppua kohti. Luen ihan innoissani, vaikka ties kuinka monta kertaa olen jo kirjat lukenut. Hietamies on loistava kuvaaja ja kertoja. Ja kuinka hyvin hän tuntee ortodoksisen uskonnon ja karjalaisten tavat. No, hän on itse Karjalasta kotoisin. Ja silloin Valamossa kertoi minulle tutkineensa perinpohjin Venäjän historiaa, ja hänen miesystävänsä on Pietarin taidemuseon Eremitaasin tutkija.
Jos joskus ajattelet lähteä Pietariin, huoli minut mukaasi. Saat tulkin, ja tunnen kaupungin kuin omat taskuni, kun nuorempana olin siellä jatkuvasti kielikursseilla ja ravasin muutenkin. Mennään sitten mustalaisravintolaan ja katsotaan, tullaanko kaaleen kielellä toimeen vai riittääkö venäjä. Kaalosiskoni kanssa kun käytiin intialaisessa ravintolassa, niin perättiin sukulaisalennusta...eivät mokomat antaneet. Eivätkä ymmärtäneet kaaleen kieltä.
No nyt menen jatkamaan Hietamiestä. Kirjoittele, rakas ystävä, ja Suurinta Siunausta tulevalle viikolle.
t. Mirkku
juu mie oon kertonut miehelleni Sinusta, on se hyvä kun saa ystävän.! Tottakai otetaan siut mukaan kun mennään Venäjälle!! Oottelen noita rahoja että saa ajokortin.. saa vähän asioita kuntoon.Sitten meinaan töihin mennä.
Ai ku sie teet hyviä ruokia! osaatko tehdä valkosipuli keittoa? voi kun se on hyvää!! pitää mennä tänään kirjastoon hakemaan kirja! jos tuo toinen osa ei ole siellä niin otan kolmannen osan..
Voi hyvin rakas ystäväni tuun vielä illalla koneelle, lähen nyt kylälle oli kiva kuulla sinusta
Jumalan Siunausta!'
T.Julia
Viikon alku on taas ollut aikamoista haipakkaa, kun pitää käydä täällä ja siellä toimistossa rekisteröimässä noita opintosuorituksia, sama meno jatkuu huomenna, kun se yliopiston byrokratia on sama kuin muuallakin hallinnossa, paperia vaan paperin päälle..tuntuu, ettei loppua tulekaan. Vaan eiköhän se köyden pää tule vetävän käteen lopulta.
Hyvä kun saat ajokortin, se vapauttaa ihmeesti. Minulla oli monta vuotta ajokortti, mutta kun asuttiin Hesan keskustassa, jossa pelkäsin ajaa, niin se ajotaito ruostui..ja kun ukkoni on taitava ajaja, niin se meni itsestään sillä tavoin, että hän ajoi ja minä käytin julkista liikennettä, enkä edes tarvinnut ajokorttia. No sitten me muutettiin huitsin Nevadaan, eli Klaukkalaan, 20 km Hesaasta. Välimatka ei ollut pitkä, mutta henkinen etäisyys sitäkin suurempi. Olin aina tottunut asumaan keskellä menoa ja meininkiä ja ihmisiä, ja sitten jouduin peltojen keskelle maalaismaisemaan.
Olin niin masentunut, että pelkäsin musertuvani: minulla oli silloin kaksi pientä lasta, joissa olin aivan kiinni, ihan kuin pallo jalassa. Välimatka oli sen verran hankala, että vanhat kaveritkaan ei ehtineet käymään eikä tullut itse lähdetyksi, bussiyhteydet huonot eikä kahden pienen lapsen kanssa matkustaminen ollut helppoa. Silloin suutuin oikein kunnolla, ja kun sain vähän veronpalautusta, päätin: tämän käytän itseni hyväksi.
Ukkoni oli aina uhonnut, että ostaa mulle auton, kun vaan hankin takaisin ajotaidon. No marssin autokouluuun ja kysyin, että onko täällä sellaista opettajaa, joka ei piittaa hengestään? Sellainen löytyi, oikein mukava nuorimies, joka opasti minut ajamaan, ensin siellä Klaukkalan syrjäkujilla ja sitten vaan rohkeasti liikenteen sekaan. Ja jukra, että minä nautin siitä vapauden tunteesta!
Pistin ukon seinää vasten, ja sanoin, että missä se auto on, jonka lupasit. Ja sehän ilmestyi pihaan. Käytin joka tilaisuuden hyväksi istuttaa lapset autoon ja lähdin ajelemaan. Nyt ajelen ympäri Suomea, varsinkin kesäisin, se on ihanaa ja vaikka olen rutannut auton muutamia kertoja, niin on se ajotaitokin kasvanut. Se hyvä puoli siitä peltojen keskellä asumisesta oli. Ukkoni oli sitä muuttoa puuhannut, ja minä sanoin heti, että minä en siellä viihdy etkä tule sinäkään viihtymään.
Eipä mennyt kuin pari kuukautta (muutimme vielä synkimpään vuodenaikaan, eli marraskuun alussa), kun ukko myönsi erehtyneensä, ja niin aloimme etsiä uutta asuntoa ja se löytyi täältä Mankkaalta. Täällä olemme nyt asustelleet kohta yhdeksän vuotta ja täältä en pois lähde kuin pikku pakon edessä. Tapiola on ihan vieressä, kävelymatkan päässä, ja siellä on kaikki samat palvelut kuin Hesan keskustassa. Ja jos Hesaan haluaa, sinne menee joko bussilla 20 minuuttia, omalla autolla 10 minuuttia, mutta ne parkkipaikat..
Edelleen inhoan Hesassa ajamista ruuhkien ja parkkiongelmien takia. Ja aina on tietyö jossain. Kun menen yliopistolle tai muuten Hesaan, jätän auton Tapiolaan ja menen bussilla ja metrolla. Helppoa, nopeaa ja kätevää. Ja nythän just oli uutisissa, että metro rakennetaan tännekin.
Valkosipulikeittoa en ole tehnyt, se on mahtavaa, ja parasta sellaista saa Hesassa Casa Largo -nimisessä espanjalaisessa ravintolassa. Se on sakeaa ja täyteläistä, ihana ihana maku...
Muuten rakastan valkosipulia ja tungen sitä melkein joka ruokaan, en nyt ihan makaronilaatikkoon.
Kiva juttu: ostin Intiasta itselleni pitkän hameen, jossa on ruskea paljettikirjailu, kukkasia mustalla pohjalla. Tänään löysin kirpparilta röijyn (kenen lienee, voin käyttää kun en tiedä kenen se on), jossa on melkein sama ruskea paljettikirjailu, käy hyvin hameen kanssa. Olen oikea kirpparien suurkuluttaja, sieltä löytää ihania vaatteita tytöille ja itselleni, ostan paljon intialaisia leveitä hameita, niiden alla käytän alushameita. Seuraan siis venäläistä mustalaismuotia.
Oletko päässyt Valamon yksinäiseen? Itsekin luen sitä juuri. Kova kohtalo Mitjalla, mutta hän löytää vielä uuden rakkauden.. kyllä Jumala aina ihmistä johdattaa ja antaa, mitä tarvitsee, vaikka emme itse sitä huomaisikaan.
Kerro mitä tykkäät kirjasta ja mitä Sulle kuuluu.
Voi hyvin, ystäväni.
t. Mirkku
en ole päässyt vielä kirjastoon,mutta lähipäivinä käyn. mites minulla.. ihan hyvin,
tilasin parit setit lastenkotiin tuolta tyyneltä, tytölle vaaleen punaset ja pojalle siniset..
huomenna meen tuohon intialaiseen kauppaan siellä on kuulema hienoja juttuja!
mun pitää päästä ompelemaan jo.!
en ymmärrä, rahaa mennee niin ettei ymmärräkkään, heti kun saan tuon ajokortti rahan niin asiat menee parempaan suuntaan kun pääsee liikkeelle!
Kaikkee hyvää Ystäväni!!
Kirjoitan huomena lisää käyn nyt nukkumaa!
Siunausta ja Taivaan Isän Suurta Varjelusta!
T.Julia
oot ollu hiljaa monta päivää.
miten sulla menee?
t.Julia
Nyt vasta ehdin kunnolla koneelle ja Sulle kirjoittamaan. Olen ollut tuolla netissäkin kiinni, kun joku törkyturpa eilen lähetti minulle niin härskin viestin, etten viitsi sitä edes toistaa. Laitoin sheriffille ilmoituksen, ja siitä taas nousi kauhea äläkkä. Kuulostaa, että se viesti oli omaa syytäni... kumma logiikka joillain.
Nyt olen tosiaan keskellä perheellisen naisen paratiisia. Ukko ja lapset lähtivät aamulla ajamaan Lappiin, jääkaapissa on valmista syötävää monen päivän ajaksi ja hyviä kirjoja lukematta. Aloitin Päätalon lukemisen, pitkästä aikaa. Siinä on myös sellainen kirjasarja, että kun Sulta lukeminen loppuu ja aloitat Iijoki-sarjan, ei lopu vähäksi aikaa. On mielenkiintoista ja huumoripitoista luettavaa. Lueskelen kyllä Hietamiestäkin välipaloina.
Täällä oli ihana ilma tänään. Kävin ulkona, mutta vähän vajanaiselta tuntui kävely, kun porukat ottivat Rontti-koiran mukaan. Enpä olisi uskonutkaan, että kaipaan sitä häirikköä niin kovasti. Se on vielä ihan pentu, 5 kk, ja arvaat, että se osaa järjestää ylimääräistä työtä. Ei ole vielä ihan sisäsiisti,ja sillä on kumma himo mun lankakeriini. Niiden päältä on tapeltu monta kertaa.
Sä ompelet, ja mä kudon ja virkkaan. Ollaan siis käsityöihmisiä molemmat. En osaisi olla ilman työtä, nytkin on kolme neuletta meneillään. Yksi itselle, yksi myyntiin ja yksi tyttärelle. Olen ajatellut jossain vaiheessa pitää näyttelyn, kun saan tarpeeksi töitä kasaan. Olen erikoistunut tosi värikkäisiin intiaanineuleisiin tai sitten Lapin-aiheisiin, joissa on poroja, karhuja tai kettuja. Värejä rakastan, sekä vaatteissa että neuleissa. Sen takia tykkään intialaisista vaatteista, että niissä sitä väriä on. Olipa kuinka köyhä nainen tahansa, niin on kuin koru, sen olen nähnyt Intiassa.
Viimeksi kun kävin, oli yhdessä myyntikojussa ihan minun nuorimman lapsen näköinen pikkutyttö, vaikka paljon tummempi. Ihastuin tähän lapseen niin, että leikinpäiten ehdotin hänen äidilleen, että saisin ottaa lapsen mukaani. Äiti ihan säikähti, että nyt tuo hullu ulkomaalainen vie hänen tyttönsä, ja jouduin rauhoittelemaan: minä laskin vain leikkiä. Mutta oli söpö tyttönen, suuret ruskeat silmät ja tummat kiharat. Kyllä se minun tytöstäni olisi käynyt, paremminkin kuin omat tytöt, joista kaksi on perinyt vaaleuden. Keskimmäinen taas on ihan mun kuvani, mutta hänelläkin on vaaleanruskeat hiukset, joita kovasti harmittelee - haluaisi mustan tukan.
Annoin hänelle juuri vanhan solmiomallisen röijyni, joka ei mene enää kiinni, se onkin melkein 20 vuotta vanha, mutta siisti. Jestas että tyttö on kaaleenmoinen, kun laittaa sen ja mustan hameen ja kyynelkorvakorut, jotka myös hänelle lahjoitin, sellaiset ihan pienet tietysti vain. Tämä tyttö onkin ainoa, joka on perinyt myös kaaleen luonteen sillä tavoin, että on hyvin aikuismainen ja aina minua auttamassa huushollissa. On myös hyvin musikaalinen ja tanssii upeasti. Olimme kerran karaokeillassa, ja meikäläinen oli aivan ymmällään, kun tyttö veti tangon "Kyyneleet" kuin vanha tekijä. Se on vielä sävelkulultaan aika vaikea.
Jännä juttu kyllä, miten erilaisia lapset voivat olla. Vanhin tyttöni hyväksyttiin juuri medialuokalle,johon pääsevät atk:ssa huippulahjakkaat. Hän onkin sellainen tietokoneguru, että milloin tulee ongelmia, kutsun hänet apuun. Nuorimmasta ei voi vielä sanoa muuta kuin että siitä joku mies saa aikanaan hemmetin kiukkuisen akan. On temperamenttia ja ovet paukkuu, jos kaikki ei mene 8-vuotiaan neidin mielen mukaan. Ukon kanssa syytämme toinen toistemme sukuja, kun mietitään, keltä se on tuollaisen luonteen perinyt. Anoppini oli tosi kiukkuinen, mutta täytyy tunnustaa, että niin olen minäkin.. eli kai se on perinyt kummankin sakin pahimmat piirteeet.
Nyt on yliopistohommat tehty, kun täytän pääsiäisen aikana vielä viimeisen lomakkeen. Kävin eilen laitoksen proffan "kädenpuristuksessa" ja todistusten jako eli publiikki on 22.4. Valitsin tuon päivän ihan tarkoituksella, kun se on Leninin syntymäpäivä, ja kyseisellä herralla oli aikanaan melkoinen vaikutus siihen, että valitsin tuon venäjän pääaineekseni. Nyt odottelen tietoa, hyväksytäänkö mut maisteriohjelmaan, huhtikuun lopulla pitäisi tulla tieto.
Tosiaan Pääsiäinen sujuu minulla hyvin hiljaisesti, ihan lukien ja kutoen, telkkaria katsoen. Mites teillä siellä?
Pahus, marsut alkoi kuikuttaa alakerrassa. Niillä on merkillinen sisäinen kello, että on ruoka-aika. Täytyy mennä laittamaan raasteita, salaattia ja paprikaa. Kirjoita Pääsiäistunnelmista: Siunattua ja aurinkoista Pääsiäistä Sinulle ja miehellesi.
t. Mirkku
Voisin sanoa jopa että on tullut ikävä Sinua!
Olen lueskellut noita viestejä tuolla etusivulla, vastasin yhdelle ihmiselle kun hän siitä uskosta jotakin höpötteli.sanoin että me olemme sellaisia ihmisiä mirkun kanssa että emme tarvitse viestin viejiä jne..
Mites minulla? Hirveä ikävä kaivaa lapsia vaikka eivät omia olekkaan, mutta rakastan heitä enemmän kuin omaa elämääni!
Olen tässä hieman laittanut pääsiäis juttuja esille, enemmän sitten laittelen kun lapsetkin pääsevät viettämään meidän kanssamme pääsiäistä.
Surenut vain maailman julmuutta ja nauttinut pienistä iloisista hetkistä!
Haluaisin myös pienen koiran itselleni, olen yrittänyt katsella mutta vielä ei ole vastaan tullut, tahtoisin sellaisen pienen mustan räkänokka puudelin.
En ole vielä käynyt kirjastossa, en ole oikein lukutuulella.
Tuli mieleen siitä natsien keskitys leiriltä yksi laulu "oi nadja nadja ..kuulen kuiskinnan.."
Olen kuullut vanhemmilta ihmisiltä että eräs nainen teki tuon laulun siellä leirillä kun hänen lapsensa veivät sinne poltettavaksi, tämä äiti oli kirjoittanut sen paperille..
Että hieman synkkien ajatuksien parissa olen ollut muutaman päivän, mutta eiköhän kaikki vielä iloksi muutu!
Sinulle ystäväni toivotan voimia ja iloista aikaa tässä hullussa maailmassa!
Sehän on rikasta kun ihmisellä on lapsia mirkku, tästäkin asiasta olen kärsinyt kun en saanutkaan lasta.. mutta olen Kiitollinen Taivaaan Isälle että Hän on ohjannut minun elämääni aivan ihanat pienet lapset joihin voi tuhlata rakkautta mielin määrin!!!
Voi hyvin ystäväni ja kirjoittele taas kun kerkiät!
Mun pitää alkaa työstää hämähäkki mies peti vaatteita pojalle.
Jumalan Siunausta Sinulle
T.julia
että sillä "Nadja Nadja" -laululla, josta itsekin tykkään kovasti, on sellainen tausta. Itse olen aina luullut, että se on vain venäläinen romanssi. Oletko muuten nähnyt leffan "Sofien valinta"? Minusta se on eräs hienoimpia elokuvia, mitä olen nähnyt. Siinähän Sofia eli Zosia joutuu Auschwitzissa valitsemaan, kumman lapsensa antaa kaasukammioon..
Itselläni on sellainen tunne, että minusta ei olisi ollut valitsijaksi. Olisin mieluummin mennyt lasteni kanssa kuolemaan. Meryl Streep tekee siinä mahtavan näyttelijäntyön, hänhän kuulemma laihdutti punaviinillä 20 kiloa niitä keskitysleirikohtauksia varten. Myös kirja on upea. Sen on kirjoittanut William Styron, suosittelen. Kun luin sen Shlomo Venezian kirjan, kadotin myös uskoni ihmiskuntaan, jälleen kerran.
Olen miettinyt, johtuuko juutalaisten vainot ja holocaust todella siitä, että he huusivat tuomitessaan Herramme ristiinnaulittavaksi: tulkoon Hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle. Ja sanoihan Herramme ristiä kantaessaan: Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itsenne ja lastenne vuoksi. Näinkö ankarasti Jumala rankaisi valittua kansaansa?
Siinä Shlomo Venezian kirjassa oli vielä niin järkyttäviä piirroskuvia, jotka on tehnyt ranskalainen taiteilija, joka samaan aikaan oli Auschwitzissa. Naisen ruumista raahattiin koukkupäisellä kepillä, ja toisessa kädessa lapsen ruumista. Mikä saa ihmisen olemaan niin petomainen toista ihmistä kohtaan? Maallinen ymmärrys ei riitä. Ehkä saamme vastauksen näihinkin kysymyksiin tuolla toisella puolella.
Joten minullakin on melko synkeät mietteet. Mutta kiva kun olet jaksanut laittaa lapsille pääsiäistä. Piilota vielä suklaamunia eri puolille, lapset nauttii aarteenetsintäleikistä. Saman tein omille tytöilleni Palmusunnuntaina.
t. Mirkku
Kyllä näin olen vanhoilta ihmisiltä kuullut ja mulla on se video Auschwitzista , mutta en pysty katsomaa sitä,enkä voi lukea niitä kirjoja, tulee nii paha olo..
juu tyttö sano ettäkun piilottaa hatun tyynyn alle niin pääsiäismuna tulee sinne tyynyn alle..¨
lueppa ystäväni olikos se jeremia 30, siitä savenvalajasta minä puhun .. on hieno kohta raamatusta ystäväni!
voi hyvin
t.Julia