Evoluutio

Oli keväinen iltapäivä, englannin tunnilla aurinko paistoi silmiin. Se häiritsi, koska en saanut katsekontaktia Jarmoon. Olin ollut tuhma, erittäin tuhma.. lintsannut koulusta ja hämmentänyt poikia erittäin lyhyeellä hameellani. Olin myös huomannut, että Jarmo katseli mielellään reisiäni tunnilla. En pistänyt vastaan, vaan nautin siitä.

Sitten kerran englannin tunnin jälkeen se tapahtui. Jarmo halusi jäädä juttelemaan kanssani tunnin jälkeen. En edelleenkään pistänyt vastaan, koska mieleni oli fiksu, tiesin, että Jarmolla oli taka-ajatuksia. Sen sijaan, että puhuimme evoluutiosta, Jarmo katseli reisiäni hitaasti, alhaalta ylöspäin. Katsoin kokoajan keskittyneesti Jarmoa silmiin, ja pikkuhiljaa reisiäni pitkin alkoi valumaan nuori mehu. Nautin tarkkaillessani Jarmon katsetta. Napsautin sormiani sähäkästi - sellainen minä olin. Jarmo säpsähti hereille kiimaisesta koomastaan, hihitin viattomasti.

Pudotin kynän, jonka nostin hitaasti. Tämän jälkeen pudotin penaalin, vahingossa, tietenkin.
Jarmo katsoi jännittyneenä, kun pakarani vilahtivat hameeni alta.

Sitten Jarmo teki sen, tarttui äässistäni kiinni. Huusin "anna mennä Jarmo, JARMO!" Jarmo ulahteli epämääräisesti. Voihkin kuin hullu. Sitähän minä vähän olin.

Kesken touhujemme, rehtori tuli sisään. Aluksi pelästyimme, ja lopetimme touhumme. Mutta sen sijaan, että rehtori moittisi, hän katsoi meitä molempia kiimaisena, ja liittyi seuraan. Olin jo aivan märkä ja hullu, rintani olivat vielä kuin viattomat omenat, joiden päässä oli ilmiö kuin pekaanipähkinät sateessa, elikkä ne olivat todella kovana. Jarmo tarttui toisesta rinnasta ja rehtori toisesta ja he nuolivat molempia. Ulvoin nautinnosta. Sitten he menivätkin jo alas päin... en voinut vastustaa, vaan avasin haarani auki mahdollisuuksille mitä en ollut ennen kokenut, en ainakaan tämän ikäisten, kokeneiden miesten kanssa. Jarmo otti sykkivän braatvustinsa esiin josta melkein putosi hätätipat, kuin makkarasta juusto grillatessa. He vetivät pinkit pallopikkarini alas ja kävivät kimppuuni. Huohotin niin, että se kuului varmasti afrikkaan asti.

Seuraavana päivänä koulussa Jarmo vaikutti kiusaantuneelta, kuin pikkupoika, hihitin itsekseni.