Tämä viesti kuuluisi varmaankin tuonne uusperheiden puolelle, mutta sinne en haluasi kirjoittaa, sillä vastaukset - ja vastausten tason - voi jo etukäteen arvata. Lisäksi oma näkökulmani on tässä tuore äiti ja kaikki me tällä palstalla olijat tiedämme, millaista se on olla vauvan kanssa 24/7.
Meillä siis ensimmäinen yhteinen pikkuvauva. Miehellä on 7-vuotias lapsi edellisestä suhteesta. Lapsi käy täällä n. joka toinen viikonloppu.
Meillä on ollut jo jonkin aikaa riitaa siitä, miten miehen tulisi nyt jakaa aikaansa etälapsen viikonloppuina, kun miehellä on toinenkin lapsi.
Mitä mieltä olette siitä, että kun minä haluaisin meille aikuisille oman ajan illasta, niin tämä ei oikein sovikaan miehelleni silloin kun etälapsi on. Mies antaa lapsen (siis 7-vuotiaan) valvoa yleensä reiluun puoleen yhteentoista. Mä ehdotin, että eikö meille kahdelle voisi järjestyä yhteinen "lapsivapaa" aika johonkin aikaan illasta, kun itse kuitenkin joudun päivät pitkät seurustelemaan vauvan kanssa kotona. Aikuistaseuraa sitä kaipaa edes sitten noina viikonloppuiltoina.
Mies ei oikein ymmärrä tätä mun pointtia. Hän kokee vain sen, että haluaa olla etälapsensa kanssa mahdollisimman paljon noina viikonloppuina kun hän täällä on.
Samoin hän on jatkanut samaa rataa kuin aikaa ennen vauvaa siinä suhteessa, että lähtee etälapsensa kanssa omiin juttuihinsa jättäen minut ja vauvan kotiin. Ei tässä musta olisikaan mitään - jos se vaan kohtuuden rajoissa pysyy -, mutta kun mä sanon että mä haluan sitten kanssa vähän omaa aikaa esim. käymällä pitkällä kävelyllä, niin tästä mies vetää herneet nenään.
Hänen mielestään hänen oman lapsensa kanssa viettämä aika ei ole HÄNEN OMaa aikaa. JOten minullakaan ei ole siksi oikeutta mihinkään omaan aikaan.
Musta tää tilanne tuntuu tosi pahalta, koska mähän tässä joudun ottamaan vastuun harteilleni siitä, että mieheni ja hänen exänsä erosivat ja siitä suhteesta jäi jäljelle lapsi. Mä en tuntenutkaan koko tapauksia tuolloin.
Miten siis voisin asiaa järkevällä tavalla viedä eteenpäin? Mäkin suorastaan aina odotan viikonloppuja, kun koko viikon on uurastanut vauvan kanssa lähes yksin, niin sitten viikonlopuksi saisin jakavan käsiparin. Mutta homma kariutuu osittain siihen, että tämä isä pitää etälastaan kilpenä minua vastaan.
Meillä siis ensimmäinen yhteinen pikkuvauva. Miehellä on 7-vuotias lapsi edellisestä suhteesta. Lapsi käy täällä n. joka toinen viikonloppu.
Meillä on ollut jo jonkin aikaa riitaa siitä, miten miehen tulisi nyt jakaa aikaansa etälapsen viikonloppuina, kun miehellä on toinenkin lapsi.
Mitä mieltä olette siitä, että kun minä haluaisin meille aikuisille oman ajan illasta, niin tämä ei oikein sovikaan miehelleni silloin kun etälapsi on. Mies antaa lapsen (siis 7-vuotiaan) valvoa yleensä reiluun puoleen yhteentoista. Mä ehdotin, että eikö meille kahdelle voisi järjestyä yhteinen "lapsivapaa" aika johonkin aikaan illasta, kun itse kuitenkin joudun päivät pitkät seurustelemaan vauvan kanssa kotona. Aikuistaseuraa sitä kaipaa edes sitten noina viikonloppuiltoina.
Mies ei oikein ymmärrä tätä mun pointtia. Hän kokee vain sen, että haluaa olla etälapsensa kanssa mahdollisimman paljon noina viikonloppuina kun hän täällä on.
Samoin hän on jatkanut samaa rataa kuin aikaa ennen vauvaa siinä suhteessa, että lähtee etälapsensa kanssa omiin juttuihinsa jättäen minut ja vauvan kotiin. Ei tässä musta olisikaan mitään - jos se vaan kohtuuden rajoissa pysyy -, mutta kun mä sanon että mä haluan sitten kanssa vähän omaa aikaa esim. käymällä pitkällä kävelyllä, niin tästä mies vetää herneet nenään.
Hänen mielestään hänen oman lapsensa kanssa viettämä aika ei ole HÄNEN OMaa aikaa. JOten minullakaan ei ole siksi oikeutta mihinkään omaan aikaan.
Musta tää tilanne tuntuu tosi pahalta, koska mähän tässä joudun ottamaan vastuun harteilleni siitä, että mieheni ja hänen exänsä erosivat ja siitä suhteesta jäi jäljelle lapsi. Mä en tuntenutkaan koko tapauksia tuolloin.
Miten siis voisin asiaa järkevällä tavalla viedä eteenpäin? Mäkin suorastaan aina odotan viikonloppuja, kun koko viikon on uurastanut vauvan kanssa lähes yksin, niin sitten viikonlopuksi saisin jakavan käsiparin. Mutta homma kariutuu osittain siihen, että tämä isä pitää etälastaan kilpenä minua vastaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olla niin, että miehesi rakastaa lastaan ja haluaa olla lapsensa kanssa. Yhteisellä lapsellanne on sentään ehjä perhe. Olet varmaan tiennyt tilanteen.... eli yritä ymmärtää miestäsi ja kunnioittaa hänen sitoumustaan lapseensa. Saat loppujen lopuksi varmasti enemmän, kun jatkuvalla "rutinalla" ja rasitat vaan itseäsi miettimällä tilannetta. Tehkää asioita yhdessä, siinä miehesi voisi tulla vastaan. Tsemppiä
Mitäpä jos ehdottaisit, että tekisitte kaikki yhdessä jotain (sinä, miehesi, etälapsi ja yhteinen lapsi)!? Lähtisitte kaikki esim. kävelylle tai mitä vaan keksitte...
Ja minun mielestäni 7-vuotiaan ei tarvitsisi ihan noin myöhään valvoa, nukkumaanmenoajoista pidetään meillä ainakin kiinni oli kotona tai kylässä! Pientä lipsumista ehkä, mutta ei koskaan noin myöhälle. Yritä saada rakentava keskustelu miehesi kanssa aikaan, koska itse ajattelen näin, jos etälapsi tulisi viikonlopuksi kylään ei sen ajan tarvi olla toiselta lapselta pois!
Ymmärrän kyllä, että jos nähdään vaan kahden viikoin välein niin halutaan valvoa, jotta yhteistä aikaa olisi edes vähän enemmän.
Ja eikös se ukkeli ole viisi iltaa viikossa JA joka toisen viikonlopun sen TOISEN OMAN LAPSENSA kanssa??? Miksi ihmeessä ei sen toisen kanssa sitten saisi olla?
Ap on varmasti tiennyt jo lasta tehdessään, että miehellä on toinen lapsi. Se lapsi on yhtä tärkeä (ainakin toivottavasti!), kuin tämä yhteinenkin. Laskes nyt huviksesi paljonko kukakin tässä saa sitä miehesi aikaa ja lopeta itsekkyytesi!
Tiedän että vauvan kanssa on rankkaa ja uusperheessä minäkin..mutta yritä jotenkin karistaa noi pahat ajatukset. Koska tosta ei tule ku loputon riita. Mielestäni se on todella hienoa että mies haluaa viettää aikaa 7 v. lapsen kanssa. Ja sille 7 vuotiaalle on erittäin tärkeää että saa olla isin kanssa. Ja aikuisena pystyt varmasti odottamaan yhteisä hetkiä, hyväksy tilanne, teillä on nyt vauva ja sen lisäksi uusperhe. juttele miehes kanssa.
Paljon on kiinni MITEN esität asian miehelle. Hänestä ehkä alkaa tuntua ettet hyväksy lasta ed.liitosta??
tarvitsee hyväksyä teidän tilanne ja se että miehellä on lapsi jota hän tapaa VAIN joka toinen viikonloppu. Ymmärrän hyvin että hän haluaa viettää paljon aikaa hänen kanssaan. Näkeehän hän kuitenkin yhteistä vauvaanne koko ajan. Minusta on hassua että vaadit aikaa itsellesi juuri noina kahtena päivänä jolloin miehesi viettää aikaa vanhemman lapsen kanssa. Etkö voisi sopia omia menoja viikonloppuun jolloin lapsi ei ole siellä tai arki-iltoihin? Olisit ylpeä siitä että sinulla on mies joka haluaa touhuta lapsiensa kanssa. Toki olen samaa mieltä että lapsi valvoo aivan liian myöhään. klo 21.00 olisi parempi aika siirtyä omaan sänkyyn vaikkapa lueskelemaan hetkeksi ennen valojen sammuttamista. VOisit asiasta vedota ihan terveydellisiin syihin kun juttelet miehesi kanssa.
Jos asia on noin niinkuin kirjoitit olet kyllä hyvin kohtuuton! Se miehesi 7-vuotias lapsi tarvitsee myös isää! oletko ajatellut...vahvasti kuulostaa siltä ettet nyt osaa ajatella omaa napaasi pitemmälle. Yhtälailla tämä 7-vuotias tarvitsisi isäänsä elämäänsä kuin teidän yhteinen lapsenne, mutta hän ei valitettavasti saa isänsä aikaa kuin vain nämä viikonloput sieltä täältä. Ja sinä viitsit valittaa ja vinkua tästä pienestäkin ajasta aikaa itsellesi... Koitahan kääntää asia niin että miltä sinusta tuntuisi lapsesi kannalta jos asia olisikin niin että teidän yhteinen lapsenne saisi nähdä isäänsä vain näinä viikonloppuina, ja silloinkin siitä ajasta joku valittaa. Miltä sinusta tuntuisi, miltä lapsestanne tuntuisi...?
Yrittäisit ennemminkin olla ylpeä miehestäsi kun haluaa kantaa vastuun lapsestaan ja viettää edes nämä pienet ajat hänen kanssaan. Lukemani mukaan miehesi kyllä ehtii olla yllin kyllin sinun ja yhteisen lapsenne kanssa.
Että eiköhän olisi aika sinunkin alkaa ajatella muitakin kun vain itseäsi!