Olen miettinyt miksi näin? Elämä katkeaa kuin ennenaikojaan.
Vanhempamme elää vielä mutta ikäisiämme kuolee.
Päivittäin saa lukea Helsinginsanomista, -46,-47,-48 syntyneintä pois nukkuneita.
Haudattu hiljaisuudessa. Onko tämä markkinatalous ja globaali työn ns. vapaa liikkuminen saanut aikaan saman ilmiön kuin sota aikana?
Silloin se oli järjellä ymmärrettävää että vanhemmat hautasivat lapsensa.
Mielestäni Suomi elää vaurainta aikaa tällä hetkellä.
Näin ainakin presdenttikin puheessaan mainitsi. Mitä hyötyä on sanojen helinästä jos osa ihmisistä kärsii oikeasti tai kuolee työtaakan tai työttömuyyden alle?
Vanhempamme elää vielä mutta ikäisiämme kuolee.
Päivittäin saa lukea Helsinginsanomista, -46,-47,-48 syntyneintä pois nukkuneita.
Haudattu hiljaisuudessa. Onko tämä markkinatalous ja globaali työn ns. vapaa liikkuminen saanut aikaan saman ilmiön kuin sota aikana?
Silloin se oli järjellä ymmärrettävää että vanhemmat hautasivat lapsensa.
Mielestäni Suomi elää vaurainta aikaa tällä hetkellä.
Näin ainakin presdenttikin puheessaan mainitsi. Mitä hyötyä on sanojen helinästä jos osa ihmisistä kärsii oikeasti tai kuolee työtaakan tai työttömuyyden alle?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Pullamössö ei kestä tavallista arkea. Se on
heille liian raskasta, kun vanhemmat eivät enää
auttele joka kynnyksen yli. Ruotsissahan höylä-
tään kynnyksiä pois että nuoriso selviäisi ilman
ponnistelua elämästä. Liian helppo elämä vie
halun elämään.
Meidän ikäiset aloittivat työnteon suurimmaksi osaksi jo alaikäisenä. Emme ole uusavuttomia. Eikös se ole seuraava sukupolvi ja osalla on jo seuraavakin jotka eivät pärjää ilman vanhempien tukea? Tilasto harhaa että työttömyys olisi laskenut. Edellisellä viikolla kerrottiin suurista saneerauksista jopa suurien tehtaitten lopettamisesta. Lääketiede on kehittynyt meidän aikanamme. Heikommatkin saavat elää sen ansiosta.
Luen myös hartaudella samoja ilmoituksia. Silloin satuttaa, kun omia työtoverieta osuu kohdalle, tai -43 syntyneitä.
Jotenkin tuntuu, että myös parhaat ystävät ovat kuolleet, ainakin ystävät ovat kadonneet.
Vaikka lääketiede on edennyt huimasti, niin parantumattomia sairauksia on silti paljon.
Mutta olen myös asian ajatellut niin, että enhän minä ole niin aktiivisesti seurannut kuolinilmoituksia, kuin kymmenisen vuotta, mutta itselleni kerrottuna, olen saanut ymmärtää, että lapsikuolleisuus olisi ollut aiemmin hyvinkin paljon suurempaa, kuin nykyisin.
Olisi helppo myös uskoa, että mainitsemisiesi ikäluokkien kuolleisuus johtuisi viinasta ja tupakasta, mutta siitäkin olen saanut kuulla, että niin on kautta aikojen tehty.
Kuten sanotaan. Lankesi ne enkelitkin ennen, mutta eletään me, keille on viellä elonpäiviä suotu. Itse kuitenkin mietin usein elonpäivieni viimeisiä hetkiä, kuinka tuskallisia ne mahtaakaan olla.
Kessut kasvatettiin kotona. Ei kelpaa selitykseksi. Ahneus ja toisen kampittaminen on tämän päivä slogan. Koulukiusaamista on ollut aina. Nyt puhuu aseet esim. Jokela. Murhat, nuorten tekemät sisarilleen, äideilleen. Jostainhan tämä kertoo. Jos nyt halutaan pullamössö sukupolveks kutsua niin aika metsässä ollaan. Vanhus söi viini rypäleitä kaupassa. Sakkoa 102€. Jos raukka söi nälkäänsä tai kun ei ollut lapsena saanut.
Varmasti moni muukin toivoo ja haluaa että kiinnitettäisiin oikeisiin asioihin huomiota. Pörssin koskemattomuus on tärkeämpää kuin inhimillisyys. Jotku yö juoksu loukkaukset vievät oikeuslaitoksen aikaa ja rahaa. Vaikka onhan tässä meille kansalle sirkushuvejä ja leipää saa jonosta. Kansa pysyy tyytyväisenä.
henkirikosluvut olivat moninkertaiset.
Suurin ikäluokka on jo vaihtunut. Ilmeisesti ajatellaan, että sama aihe pyörii kahteenkertaan.
Mutta eihän se niin mene todellakaan. Jo otsikointi voi estää kirjoituksen, kun pitäisi valita Tilastoja tai todellisuutta.
asiaan enemmän huomiota. Kun työelämä oli kovimmillaan, ei tällaisiin asioihin ehtinyt paneutua. Emmekö keskimäärin kuole vanhempina kuin ennen? Omassa lähipiirissäni vain yksi serkku ja yksi serkun lapsi ovat kuolleet ennen vanhempiaan. Toisella oli synnynnäinen sairaus, toinen kuoli onnettomuudessa.
Eilen sain viestin tuttavani suuren perheen isä nukkui pois kotisohvalle. Työelämässä tiukasti vielä. Sitä juuri tarkoitinkin että suurin ikäluokka ei ole enää suurin vaan se onkin -48 syntyneet. Monen vanhemmat elää vielä -46. -47 syntyneidenkin.
Suomessa juodaan yhä enenmmän. Viime vuonna enemmän kuin koskaan, mikäli uutisiin on uskominen, ja miksi emme uskoisi.
On turha vähätellä ja sanoa, että ehkä vain 5 % kansasta on suurkuluttajia. Niin on ehkä ollut ammoisina aikoina, mutta nyt yhä nuoremmat juovat kaljaa ja siirtyvät sitten huomaamattaan jokapäiväiseen kuluttamiseen.
Miksi emme opi, että viina on viisasten juoma? Kuitenkin koulutuksemme on korkea ja elintaso myös.
Alkoholin tuomat sairaudet ovat rysähdyksllä lisääntyneet.
Lähipiirissäni on vain yksi tapaus tiedossa jossa vanhemmat ovat joutuneet lapsensa hautaamaan.
Enkä oikein tiedä mikä oli kuolinsyy, vaikeaa mennä kyselemään kertonevat varmasti aikanaan.
Jokaisen on kyllä syytä ajatella terveyttään ja elintapojaan, kuolema ei katso ikää.
Onhan elinikä pidentynyt 50vuodessa jonkun verran, sitten on sukuja kun elää kauemmin, äitini suvussa on pitkäikäistä, minkä perimän lienen saanut, lyhyen vai pitkän iän ?
Itsetuhoisia on keskuudessamme paljon, nuoret huumeiden käyttäjät ajautuvat jossain vaiheessa itsemurhaan, liika-annostukseen, velkoihin ja sitten joku toinen riistää elämän.
Tätä ovat varmasti pohtineet viisaammatkin, apua vain on vaikea väkisin antaa, jos sitä ei asianomainen itse halua ja hae.
Jos taas tilastoja vain seurataan, niin huumeiden käytöstä ei ollut mitään tietoa noihin vuosikymmeniin.
Kuinka paljon onkaan huumeiden käyttö lisääntynyt ja niihin sortuvat myös nämä mainitut ikäluokat, jotka joutuivat jollaintavoin, joko omien yritystensä tai lastensa takia hirvittävään velkakierteeseen.
Mielestäni tärkein yhteiskunnallinen apu olisi saada jokaiselle halukkaalle työtä, TYÖTÄ.
Jokaisella pitäisi olla edes se mahdollisuus, että hän voi omalla työllään elättää itsensä.
Nyt nämä ihmiset, jotka eivät saa TYÖTÄ, joutuvat hakemaan toimeentulonsa yhteiskunnan varoista "kerjäämällä".
Kuinka me kauhistelemme kerjäläisiä H:gin kaduilla? Meidän "kerjäläiset" ovat onneksi hoidettu sos.turvan piiristä, vaikkakaan ei kaikki. Siksi myös nämä leipäjonot.
Minunkin nuoruudessa oli näitä kylästäkylään kiertäviä ihmisiä, mutta he tekivät myös jotain talossa, johon he asettuivat asumaan ja ruokailemaan. Heillä oli kuitenkin joku kädentaito.
Mitäs olisi nykyisinkin kodeissa kiertävä "pyykkäri", joka pesukoneella hoitelisi pyykit, ripustaisi kuivumaan ja lopuksi silittäisi kaappiin.
Tai "suutari/räätäli/pikipoika", joka huolehtisi irronneet napit ja asusteiden korjaukset, kenkien huollon tai pienet rempat. Mitäs se tekisi kukkaroon, antaa ruokaa ja yösija muutama "ropo".
Ja, jos ei olisi yösijaa, niin kyselisi edellisestä paikasta, missä oli se yösija. Niinhän ne ennenkin tekivät.
Mutta ajat ovat muuttuneet. Nämä taitajat, työn sankarit, eivät ole enää tavoitettavissa. Näitä on tarjolla; sitä minä tein silloin ja osaan, mutta alkoholi vei voiton.
Näin se on. Mitkään pakkokeinot hintojen korotuksista ei toimi, vaan yhteiskunnan puuttuminen jo lapsuuteen ja koulutukseen käytännön aloilta.
Ei paljon vanhemmat voi siihen vaikuttaa, jos koululaitos ei panosta käytännön oppiin enemmän.
Kaikilla, aivan kaikilla, pitäisi olla mahdollisuus kehittää luontaista mieltymystään johonkin suuntaan.
Kaikista meistä ei kuitenkaan tule Kimi Räikkösiä tai Kiira Korpia, mutta koskaan ei pitäisi tulla Kaisa Variksia!
Meilahti pullistelee syöpäpotilaita. Äkki kuolemia, sydän pettää. Ei ihminen mikään kone ole. Lääkäreissä sama tilanne.
Lotto voittoa. Onhan elämän arvot raaistuneet. Siihen ei tilastoja tarvita. Vanhat makaa vuodeosastolla. kerrostaloja voi olla että on vain yhden hengen talouksia. Yksinäisyys syö ihmistä. Asenteissa on pahasti pielessä kansanedustajia myöte.
Nyt sen vasta huomaan, kun olen jättäytynyt yksinäiseksi.
Minua alkaa peloittamaan, koska menetän kykyni kommunikoida ihmisten kannsa ollen umpiomielinen ohikulkija, joka ei jaksa edes naapuria tervehtiä.
Tosin naapuritkin ovat jo hieman elämänsä "valon" kadottaneita, joten minullekkaan ei tuota suuria vaikeuksia laahustella kaupassa ja postilaatikolla mitä ihmeellisimmissä ryysyissä.
Muistelen vain sitä aikaa, kun ilman meikkiä ei voinut olla edes kotioloissa, puhumattakaan, että hiukset olisivat olleet "pesunjäljiltä" ties missä kippurassa.
Papiljotti yöt oli luonnollinen olotila ja koskaan, ei koskaan menty samoilla vaatteilla viikkotolkulla. Jokatoinen päivä piti olla toiset kuteet ja AINA meikit kohdallaan.
Yksin ei jaksa enää. Kukaan ei välitä ja toiset Eduskuntaa myöten valittavat sexuaalisesta häirinnästä.
Meikkien ja vaivan-näön ulkomuodon kohentamiseen on kyllä luonnut tuo välinpitämättömyys itseään kohtaan.
Hyvä kysymys, jota inhoan sydämeni pohjasta, jota nykyisin käytetään hyvin paljon, mutta itse asettaisin tämän kysymyksen siihen, jota on paljon spekuloitu.
Laittaako naiset itseään miesten vuoksi, vai itsensä?
Itseäni ajatellen, laittaisin itseni priima kuntoon, jos tekisin sen MIESTEN takia! Mutta,....miksi en tee niin. Miksi en tee edes niin, että edes paikalline kauppa huomaisi huolenpidon ulkonäöstäni. Aluksi teinkin, mutta asiat ovat lipsuneet. Toivottavasti minua ei tavoiteta sieltä koskaan, kun maito on loppu ja ryntään sitä hakemaan yöpuvussa. Koko pieni kuntahan on yhtä "perhettä".
Ja, mikä pahinta lukaistuani juttuni. Jos sinne kauppaan tai "raitille" ilmestyisi yksikään uros, jota voisin "ajatella" yksinäisyyteeni, niin kyllä näitä meikkejä löytyisi. Siellähän koreilisin, kuin riikinkukko ja varmasti erottuisin massasta.
Ilotalon tyttönä minua pidettäisiin paikkakunnalla, jossa ei kukaan kunniallinen naine meikkaile itseään, mutta eivät he kuitenkaan yöpuvussa kauppaan mene, jonka voisin hyvin tehdä.
Kyseleppä Tilastokeskuksesta, minä vuona he ovat alkaneet määritellä kuolinsyyksi alkoholismi?
Kuinka he yleensä määrittelevät kuolinsyyn nykyisin?,
Jos on humalainen tappanut toisensa, niin onko kuolinsyy henkirikos? On, mutta otetaanko huomioon, että vastapuoli onkin myös alkoholisti, joka on ajautunut tähän tilanteeseen?
Peloittavia lukemia saamme, kun emme koskaan saa tietää asioiden vaikuttimia, kuka, mitä ja missä olosuhteissa henkirikokset tehdään.
Tämä on tämänpäivän murhe ja toivottavasti korjattavasti pian. Otsikot, joissa äiti tai isä tappaa lapsensa. Pikaista apua, heti.
Olisiko tilastoja siitä, kuinka usein näitä lapsenmurhia aikaisemmin tapahtui? Kuuluisin lienee kai tämä Anna Liisa, joka tappoi lapsensa ja varmasti heidän kaltaisiaan löytyy useitakin.
Silloin vain oli moraaliset paineet niin suuret. Nykyisin tulee esiin henkinen väsymys, kun perheet hajoavat, tai sitten nuortenvanhempien päihteiden käyttö ja omaisia ei ole lähimainkaan, jotka voisivat helpottaa tilannetta.
Todella säälittävää, mutta kun yksi pääsky ei kesää tee, vaikka kuinka yrittäisi auttaa läheisiään.
Meidän ikäluokka sekä meistä nuoremmat ovat käveleviä aikapommeja. Monet syövät ja juovat itsensä hautaan. Tietävät ongelmansa, mutta ovat joko syöppöjä tai juoppoja, eivät pysty kohtuuteen.
Kaupungilla kun katselee noita möhkäleitä ei ainakaan ruuan puute vaivaa. Monet eläkeläiset valittavat huonoja eläkkeitään, mutta pistävät rahansa sellaiseen epäterveelliseen ruokaan, joka lihottaa ja aiheuttaa näitä elitasosairauksia. Lisäksi tuprutetaan tupakkia.
Liikkumaan eivät jaksa lähteä, kun liikakilot haittaa.
Rakkaita ihmisiä minua nuorempia on kuollut ainakin 5. Kukaan ei ollut juoppo eikä ylilihava. kaikki onnistuneet ammatissaan jos se nyt on ihmisen mitta. Tämä on surullinen totuus.
ovat ihmiset, joilta puuttuu lähemmäisenrakkaus.
Kiitä, ja ole onnellinen osassasi, älä moiti muita.
Minun mielestäni ihmiset jotka eivät osaa eläytyä kuin omaan elämäänsä ja katsoa vaan omaa etuaan voi kyllä arvostella. Kukin katsokoon sisimpäänsä.
toimii moitteettomasti.
Minulla ei ole tapana kutsua ihmisiä möhkäleiksi.
naishenkilön. Voi valtava sitä kokoa. En ole pitkään aikaan niin mahdottoman lihavaa ihmistä nähnyt. Eikä siinä mitään, vaan se löyhkä mikä tuli odotuskäytävälle. Huh, huh!!!
Surkuttelin kyllä sitä lääkäriä, joka joutui hänelle tarkastuksen tekemään.
En lainkaan paheksu sitä lihavuutta, jos se sairauden aiheuttamaa, mutta kyllä puhtaudesta voi lihavakin huolehtia, jos kerran pystyy liikkumaan.
ilkeydestään huolimatta. ;))
Kuvaa lähinnä kirjoittajan mieltä.
jokainen omista jutuistaan.
Minun puolestani voi jokainen tehdä kuin itse haluaa. Olisinpa kirjoittanut eroottis sävytteistä seksy juttua ei puuttuis keskustelijoita. Elämä kun näyttää kaikille myös toiset kasvot. Kenellekkään ei ole luvattu huomista eikä hauskaa paäivää. Kiitos keskustelusta. Ajattelin että kiinnostais kun olemme samanikäisiä.
Menin ketjun läpi. Hyvä asiateksti, tosin sisälsi usein läpikäytyjä asioita. Vastaketju ketjuille, joissa käsitellään terveellistä elämää ravinnon ja liikunnan osuutta terveyteen. Keskustelijatkin käyttäytyvät tavanomaisesti. Yksi todistaa paatoksella omia oikeita kokemuksia ja toinen pistää paremmaksi tai luopuu. Yksi inhoaa lihavia, toinen juoppoja ja sitten on ryhmä, joka puolustaa edellämainittuja. Aina joku haisee tai aiheuttaa esteettistä vahinkoa ympäristölle j.n.e. Ihmettelin, että ketjussa ei ollut yhtään valtion verotuloihin puuttunutta kannanottoa. Valtiohan menettää verotuloja kun ihminen kupsahtaa ennenaikaisesti seisovilta jaloilta arkkuun. Toisaalta säästyypähän yhteiskunnalta pelko suurien ikäluokkia eläkepommista.
Eiköhän ne itsarit ole mielenterveysongelmaisten suurin kuolin syy ja miksi näin on tullut eritellyksi tässä ketjussa. Sairaskohtaukset ja onnettomuudet ovat osa luonnollista poistumaa. Eniten kuolemantapauksia tapahtuu kotona ja omassa sängyssä. Hyvää yötä ja nukkukaa rauhassa.
Tuohon kysymykseen hieman erilainen vastaus.
Perheeseen syntyi kuolleena keskonen, jo pitkälle kehittynyt tyttölapsi. Ruumis tuotiin kotiin pahvilaatikossa. Se haluttiin haudata. Isä meni kahden kesken papin kanssa hautausmaalle ja keskonen laskettiin jonkinlaiseen hautaan. Etukäteen isä tekin pienen puisen ristin, johon oli kirjoitettu sukunimi.
Lpaset eivät olleet mukana eivät olleet kiinnostuneet haudan paikasta eikä kukaan heistä sitä tiennytkään.
Isän ja äidin jo häntä ennen poistuttua tästä elämästä lapset alkoivat kiinnostua sisarestaan, jonka elämä oli päättynyt kesken. He rupesivat etsimään ristiä hautausmaalta. Sitä ei löytynyt. He kysyivät asiaa kirkkoherranvirastosta. Ei löytynyt merkintää sellaisesta hautauksesta.
Lapsille haudan paikka jäi arvoitukseksi, joka ei koskaan selvinne.
minäkin haudannut lapseni. Kaksoset syntyivät 550 g painavina kuudennella kuukaudella. Heitä ei haudattu, missä kulkenee raja? Henkisesti kokemus oli rankka, mutta vuoden ikäinen esikoinen otti ensi askeleitaan ja vei huomion muualle. Itse olen hyväksynyt sen, että ihminen ei voi kaikkea määrätä. Lapsiani on kiehtonut ajatus, että heillä voisi olla kaksi veljeä.
yhdelle serkullenikin. Oli syntynyt samassa kuussa kuin minä, hirttyi napanuoraan. Päivämäärää ei äiti muistanut. Ei löydy kirkonkirjoista mitään merkintää. Sukututkimukseeni kyllä merkitsin.
Mielestäni tätä aika voidaan hyvin kutsua hengen sodaksi. Loppupeleissä ratkaisee, kuinka vahva elämänhalu itsekullakin on ja taistelutahto sen säilyttämiseksi. Työttömyys ja globaalit jutut ovat seurauksia, eivät syitä sellaisenaan, kuten eivät masennuskaan, alkoholista tai liikalihavuudesta johtuneet kuolemantapaukset.
Mikä vie elämänhalut ja taistelutahdon? Loppumaton vertailu muihin, oma arvomaailma, jos sen on rakentanut maineen, kunnian ja mammonan varaan ja kulissit romahtavat, kyvyttömyys iloita pienestä ja pienesti, liian suuret odotukset omista kyvyistä, kyvyttömyys pyytää ja vastaanottaa apua, kyvyttömyys nähdä omia ja muiden vahvuuksia, kyvyttömys elää vain elettävää hetkeä.
Sodan aikana ihmiset joutuivat luottamaan toinen toisiinsa ja itseensä. Elämää ei voinut pitemmälle ennakoida kuin juuri siihen hetkeen, jona elettiin. Koska elämä saattoi kenen tahansa kohdalla päättyä milloin tahansa, elämän arvo ja ihanuus kirkastui. Se oli taistelun arvoista.
Nyt on kovin helppoa kuolla sopivasti eli että henkistä köyhyyttä ja voimattomuutta ei tarvitse paljastaa edes kuolinvuoteella. Me olemme mielestämme kaikkivoipia. Jos vain olisi tarpeeksi rahaa tai olisi sitä ja tätä, niin kyllä sitä sitten jaksaisi... Ei se ole niin, elämää ei voi ostaa, eikä nimenomaan sen sisältöä, sitä, joka auttaa jaksamaan. Peiliin pitää uskaltaa katsoa, yhtä hyvin kuin pyytää toiselta apua. Siihen kaikki eivät kykene. Sodan aikana ne olivat elinehtoja. Elämäntaistelussa saa olla myös pieni ja avuton.
sitä joutuukin lukemaan.
ja tarkoitan sillä sinun kommenttiasi. Asetut muiden yläpuolelle - mistä syystä, kun näyt pystyvän vain ivaan. Se ei ystäväiseni ole älykkyyden merkki vaan juuri sen, mistä muita arvostelet.
Hiljaisuudessa hautaaminen tarkoittaa sitä, ettei paikalla ole henkilön lähipiiriä enempää, ellei sitäkään.
Tuntuu aika oudolta, että ihminen lähtee viimeiselle matkalle ilman yhtään saattajaa, mutta sellaistakin tapahtuu, varsinkin pääkaupunkiseudulla.
NÄin kerran eräällä suurella hautausmaalla, miten käytävällä tuli vastaan reipasta kävelyvauhtia nahkatappinen lippalakkinen mies, todennäköisesti hautausmaan työntekijä. Vasta kohdalla kiinnitin häneen huomiota ja huomasin, että hänellä oli käsissä tuhkauurna. Perässä yritti vauhdissa pysyä pari vakavannäköistä puseromiestä, jotka selvästikin olivat elämässään nauttineet monesti muutakin kuin kansalaisluottamusta.
Hetken päästä joukko pysähtyi, uurnankantaja laski uurnan maassa olevaan kuoppaan,otti hatun päästään ja seisahti hetkeksi. Niin tekivät muutkin. Sitten hän loi kuopan umpeen ja joukko erkani, sanoja ei juuri vaihdettu. Se oli sen elämäntarun loppu. Ei liene lähiomaisia ollut paikalla.
on meillä kaikilla edessä.Se,että omaisia ja ystäviä ei silloin ole paikalla, ei minua sureta. Monilla on tapana, että haudalle tullaan, vaikka eläessä ei juuri muisteta. Kuulunee suomalaiseen kulttuuriin. Itse yritän pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin täällä ajassa.
Yksi suuri syy - jos ei peräti suurin on VIINA: SE TAPPAA NIIN NAISEN KUIN MIEHEN ennenaikojaan.
Ei kannata juoda kaksin käsin.
Kuolinilmoitus, laitetaan tänä päivänä kaupungeissa yleensä lehteen vasta hautajaisten jälkeen. Siinä lukee siunattu läheisten läsnä ollessa tai vastaavaa. Hautajaiset on kallis juttu, ja tuloerot sen kun kasvavat, köyhät joutavat hautaan ilman peijaisia koska maksajaa ei ole . Moni myös esittää ennen kuolemaansa toivomuksena, että haluaa tulla haudatuksi hiljaisuudessa, toisilla ei taas ole kovin monta läheistä tai ei ollenkaan.
Isot hautajaiset ovat enemmän maaseudun perinne, olivat ennen ja ovat nyt. Tällä palstalla näyttä myös suurin osa, kirjoituksista päätellen, olevan maaseudun pikkupaikkakunnilla ikänsä viettäneitä.
Kyllä ihminen kuolee enemmin tai myöhemmin, vaikka olisi katkerana kytännyt toisia koko ikänsä, eikä viinan tippaa olisi ikinä juonut. Kansantaloudellinen etuhan tuo on, ei tarvitse yhteiskunnan maksaa eläkettä, eikä kustantaa hoivapalveluita.