Ei ole kivaa, kun omien lasten elämään tulee ihan uusia, itselle täysin vieraita ihmisiä. Kukaan nainen ei ole tehnyt lapsia sitä varten, että jotkut isien uudet onnet viettää pitkin hampain aikaa lasten kanssa. Ja isät ovat monesti vielä niin idiootteja, että luulevat että lastenkin pitäisi olla yhtä innostuneita näistä uusista onneista kuin isät itse.
Ei oo kivaa ei
Pohdittavaa teille
211619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Entäs sitten ne äitien uudet miehet? Eivätkö ne ole lasten elämään tulevia vieraita ihmisiä?
erosivat kun olin 10v. Molemmilla on ollut uusi onni jo päälle 20 vuotta eikä minua ole haitannut ollenkaan ...että kelle se nyt sit onkaan ongelma... Isän uusi onni ex:älle ?
Turha kadehtia toisia kun ei elämästä tiedä .
On nähty monta tapausta jossa turhaan oltu katkeria.
Eräs äiti piti visusti huolen että isä ei eron jälkeen nähnyt lapsiaan .No ,sittenpä äiti kuoli syöpään ja lapset jäivät sille isukille johon ei oltu saatu pitää yhteyttä .
..mutta minkäs sille voi. Tottakai eron jälkeen kummallakin vanhemmalla saa olla uusia suhteita.
En minäkään olisi halunnut, että lapseni viettää joka toisen viikon jonkun uuden hyypiön seurassa.
Vaan ei minulla ole siihen mitään oikeutta puuttua, kuten ei lapseni äidilläkään ole oikeutta puuttua minun ihmissuhteisiini.
ihmisestä.. uudet kumppanit voi esitellä niin eri tavalla. Oma exäni hyppii suhteesta toiseen, ei malta katsoa kuinka suhde etenee vaan lapset viedään heti uuden naisen luokse.. juuri kun lapset kuulevat että edellisestä on erottu tulee uusi.. olen yrittänyt sanoa että katsoisi nyt vähän aikaa ennenkun esittelee lapsille (koska se hämmentää pientä ihmistä).. mutta minä kuulema vaan aliarvioin lapsia.. exäni ei ole käynyt omaa eroprosessiaan kunnolla läpi ja kipuilee... uusilla puolisoilla olisi mielestäni hyvä vaikutus jos vähän mietittäisi sitä lastakin..
lasten elämään. Meillä ei annettu. Isä tapasi aikanaan lapset yksin, eikä koskaan ollut uus naisia mukana, eikä ole lapset vieläkään tavanneet niitä isän mahdollisia uusia naisia. Ei lasten pidä kaikkea vanhemmiltakaan sietää. Minulle lasten mielipiteet on aina olleet tärkeät, ja he eivät ole halunneet isän uusikkoja nähdä.
Halusin että lapsemme saa elää lapsuutensa rauhassa, eikä tarvi joutua haukutuksi tai sorretuksi ja ei tarvi pelätä uusnaisten huonoja vaikutteita lapsiin. Näin teimme me ja siit olen onnellinen että järki, myös miehen pelasi, eikä tunkenut naisiaan lasten ja minun elämään, meillä lapset voitti.
Sanotaanko suoraan, että sinä. Ei lapset ajattele tuolla tavoin, lähivanhempi tilittää lapsille mitä tilittää ja lapset oppivat pelot, ennakkoluulot ja asenteet. Niin se vaan menee että viattomat maksavat. Onneksi olkoon sinulle.
pelottava. "Lapset voitti".
Tällaisista kirjoituksista huomaa, miten onnellinen oma elämä onkaan ollut. Kiitos äiti, kiitos isä.
Kaikilla pitäisi olla oikeus viisaisiin vanhempiin. Ikävä kyllä jollekulle onnettomalle osuu tämän kirjoittajan kaltainen huoltaja. Tällaisissa tapauksessa pitäisi olla valitusoikeus.
onko viisas vanhempi äiti joka omalla käytöksellään pilaa suhteensa lapseensa. ensin pilasi tämän terveyden raskausaikana, naiskenteli vieraiden miesten kanssa, oli niin ilkeä että lapsi pisti poikki välit tämän kanssa!! Mietippä sitä!!
sekä lissun että tässä tapauksessa pitäisi olla
v a l i t u s o i k e u s.
kun ei ole ns. vakavaa suhdetta. Itsekin tapailin nykyistä miestäni vuoden ilman, että esittelimme toisiamme lapsillemme. Lapset otettiin mukaan siinä vaiheessa, kun olimme itse varmoja suhteen kestävyydestä.
Nyt vuosia avioliittoa takana ja yksi yhteinen lapsi ja talo -enpä osaisi kuvitella, että siinä tilanteessa vanhemmat lapset pidettäisiin pimennossa toisen vanhempansa ja uusien sisarustensa arjesta. Kyllä siinä tilanteessa lapset vain häviäisivät.
elämässä mukana, vaan tekevät sitten näitä korvikepienokaisia. Ei ihme et edelliset lapset vieroksuu isää, kun ensin lähtee, ja sitten tekee uusia tilalle.
Mieheni lapset asuvat meillä vuoroviikoin ja ovat yhtä rakkaita ja tervetulleita kuten yhteisemmekin. Ja omasta tahdostaan ovat asuneet ja asuvat täällä tosiaan puolet ajasta -näin jo vuosia.
Korvikelapsi -mikä se on? En minä ainakaan osaa tehdä eroa lasteni välillä vain sillä perusteella kuka on toinen vanhempi, eikä miehenikään. Samalla lähtöviivalla ovat täällä kaikki.
olla tekemisissä aiempien lastensa kanssa. Oikeasti. Sinulla on käynyt tosi pee mäihä jos noin on.
Ei se isä voi olla lähivanhempi ja olla läsnä jokapäivä lapsensa elämässä, jos hänelle ei sitä lähivanhemmuutta eron jälkeen anneta. Silloin on pakko hyväksyä etävanhemmuus ja opetella elämään sen kautta.
UO ja uusi perhe ei korvaa jotain, vaan on normaali elämän vaihe, perheellistyminen ja lasten saaminen. Uusi mahdollisuus Onneen. Ei korvatakseen vanhaa, vaan elääkseen normaalia hyvää elämää. Johon aina on aiemmankin liiton lapset tervetulleita ja kuuluvat yhtä rakkaina riippumatta siitä, paljonko yhdessäoloa se ajallisesti tarkoittaa.
Jokainen lapsi on yksilö ja erityinen, sinusta tulee erittäin kipeä kuva, jos todella kuvittelet viattoman lapsen olevan vain korvikkeen. Tuo on aivan sama kuin puhuisi ensimmäisen liiton "pelastusyrityslapsesta", "vahinkolapsesta" tai "vääränihmisenkanssatehdystälapsesta". Lapsi on lapsi, älä sinä sekoita lapsia siihen, mitä ajattelet oman ex-puolisosi uudesta elämästä.
Alussa k oli kun ei ollu niitä kiertolaisnaisia elämässä, mutta sitte kun niitä siunaantu niin sitte ei ollukkaan aikaa lapsille, ja nyt ei vuoskausiin ole halunnut olla lapsiensa kanssa tekemisissä. Ei sen puoleen ei lapsetkaan isänsä, enää.
lähettää lapsia tapaamisviikonloppuun. Uuden vaimon velvollisuus ei ole hoitaa miehen edellisen suhteen lapsia.
olemassa..kyllä sitä todellakin ajattelee hieman pidemmälle kuinka/tai minkä suhteen omille lapsilleen "esittelee".
Mie kun erosin puolisostani, kun hällä oli uusi parisuhde oottamassa..niin soitin oikein perheneuvolaan ja kysyin "kuinka ex-puolisoni toimisi oikein lasten suhteen esitellessään uuden naisystävänsä hänelle?".
Lapset kun olivat erosta vihaisia,eivätkä olisi halunneet mennä isäänsä lainkaan tapaamaan..mutta itse koin että isä on edelleen yhtä tärkeä ihminen ja että lasten tulisi isäänsä yhteyttä pitää.
Siellä asiantuntija selitti että lasten tulisi tavata isänsä uusi naisyhtävä(kun suhde oli siis vakava!)tutussa ympäristössä..jossa lapset kokisivat olonsa muutenkin turvalliseksi...ja tapaaminen pitäisi olla vain muutamia aikoja kerrallaan,jotta lapset tottuisivat ja sopeutuisivat parhaiten.
Niin sitten tapahtuikin..osa lapsista hyväksyi tuon isän uuden naisystävän..osa ei.Ajan myötä kaikki on kuitenkin mennyt paremmin..lapsetkin kasvaneet ja tottuneet isän vaimon olemassaoloon.
Onhan lapset päivähoidossa,ja kouluikäisenä ollessaankin ehtineet olemaan monen "uuden naisen/miehen" arjessa..mikä siinä on sinun mielestäsi "outoa"?
Taitaa olla vain niin että asia on sinulle kuin punainen vaate...etkä voi itse asiaa hyväksyä.
ihan lähivanhemman ongelma, joka verhotaan lapsen ongelmaksi, ja lapsen suojeluksi!! se on kumma kun mies ja isä ei saa solmia uusia suhteita, lähiäidille tämä on normaalia!!
monessa tapauksessa myöskin, se uusi puoliso on se joka vastaa toisen naisen lapsen arjesta ja aisoista, kun äiti itse ei halua tai kykene, onko tämä sitten lapselle trauman paikka?
lapset sopeutuvat, sen sanoo jo ammatti-ihmiset, mutta aikuiset näköjään ei :)
meillä on myös mies sanonut exälleen tästä asiasta, että niin kauan kun exällä on puoliso, on turha kritisoida toisten valintoja ja puolisoita ja kaataa kaikki syy tähän!!
ehkä näiden naisten nyt kannattaisi lukea opettajiksi, lääkäreiksi, ja tie miksi, jotta saisivat ihan itse hoitaa kaiken, eikä sekoittaa lapsiaan turhaan vierailla ihmisillä!! ;)
lue tosta vaikka
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000061&posting=22000000033100664
Koittakaahan sopeutua siihen naikkoset.
ongelmaa kenelläkään muulla kun LÄHIvanhemmalla, lapst viihtyy meillä,ja me kaikki yhdessä.
ainoa joka ei sopeudu on ex, ja sen kyllä kuulee ja huomaa!!
luulet..kun on vara arvostella kanssasisariasi "naikkosiksi"?
Siinä tarinassa oli kyse jotensakkin muusta asiasta..ja ne lapsetkin olivat jutussa jo aikuisia.
Ei tietenkään välttämättä samanlaista yhteyttä synny toisen lapsiin,jonka tapaa ensimmäisen kerran vasta aikuisiällä..kuin että jos vauvaiästä olisi lapsen tuntenut aikuisikään..ja saanut seurata lapsen kasvua ja kehitystä.
Myös me ihmiset olemme luonteeltamme erilaisia..toiset ovat hiljaisia,jännittäjiäkin,jotka kaipaavat omaa rauhaa eivätkä ole sosiaalisia luonteeltaan.
Yritä siinä sitten kehitellä jutustelun aihetta..kun toinen vain vaikenee,ja näyttää ettei mua kiinnosta lainkaan..mutta sekin siis pitäis olla hyväksyttävää..ei leimaavaa.
Minä ole kelleen naikkonen,vaikka uudessa liitossa olenkin..ja kummallakin on lapsia.
Mikähän tai kuka se sinun ongelmasi olikaan?
jaksavat taivastella ja mollata ex-miehen uusia suhteita, mutta siinä omassa uudessa miesystävässä ei nähdä mitään pahaa.