Heips!
Kumpi on teidän mielestänne helpompaa: kirjoittaa proosaa vai runo?
Proosa voisi tossa olla vaikka lyhytnovelli, muutaman sata sanaa tai joku muu kertomus.
Runoa en koeta tässä määritellä tarkemmin.
Tietenkin muutamaa sataa sanaa tulisi vastata ehkä monta runoa (?).
Kumpi on teidän mielestänne helpompaa: kirjoittaa proosaa vai runo?
Proosa voisi tossa olla vaikka lyhytnovelli, muutaman sata sanaa tai joku muu kertomus.
Runoa en koeta tässä määritellä tarkemmin.
Tietenkin muutamaa sataa sanaa tulisi vastata ehkä monta runoa (?).
Vastaukset 11
Vanhimmat
kirjoittaa. Toisaalta runon kirjoittaminen on nopeampaa. Runon kirjoittaminen on erilaista. Ehkä yhtä vaikeaa loppupeleissä jos yrittää tehdä jotain viimeisteltyä.
Proosa on huomattavasti helpompaa minulle, mutta on ihmisä, joilta runo tulee helposti. He ovatkin siooin runoilijoita.
Koska kirjoitan suht paljon vuoden mittaan, niin tuppaa tulemaan kaikenlaista tekstiä. Runot ovat minulle kyllä sellainen juttu, että ne yleensä tupsahtelevat kuin itsestään. Siis minun "runot".
Olen siis harrastajakirjoittaja ja kirjoitan kirjoittamisen ilosta.
Ihan helppoa!
(... mutta laatu, se laatu!)
Oikeastaan kysymyksesi on jotenkin aika
tyhmä... entäs itselläsi, quis kulkee?
risto rasa sanoi kerran, vapaasti lainaten, että hänelle runojen ideat tulevat itsestään ja hetkessä ja se on hyvin luovaa ja vapaata. varsinainen työ alkaa sitten kun pitää hioa ajatus hyväksi runoksi.
tuli vain mieleeni, kun viittasit epälllen runojesi laatuun. ehkäpä jätät työn puolitiehen?
Kiitos VILPITTÖMÄSTÄ komentistasi (..tyhmä..)
Ja voi kysymys ollakin tyhmä, koska esim tuhannen sanan tarinaan kuluu aikaa vähintään monta tuntia.
A4:n täyteen runoa voi kirjoittaa tunnissa.
Eli ei oikein voi verrata.
Mutta on minulla kuitenkin mielipide:
Teen tässä samalla runon:
Purjeet meren yllä
Lokit takertuvat pyhään toivoon
jonka itse olen menettänyt.
Kasvit ymmärtävät minua
ihmiset eivät.
Mikä vika minusa on?
Vai maailmassako se on.
Vika
Kevyesti liidän runoon
kuitenkin tietäen,
että turhaa:
minua ei ymmärrä kukaan
ihminen.
Tuon tekemiseen meni alle kaksi minuuttia. Kertaakaan en korjannut.
Sitä ei voi perustella huonoksi. Ei ainakaan niin, että en pystyisi vasta-argumentoimaan.
Mininovellia ei voi tehdä noin helposti.
(ps. olen kirjoitellut tänne nimimerkillä Skeba, vaikka aloitin nyt anonyyminä.)
...tämä oli kai tarkoitettu minulle. No ainakin vastaan:
Puolitiessä ollaan juu,
ja
matka jatkuu...
... se !
oukkidoukki
sun runos on aika kaukana
tasapaksuisesta laadusta
ettei paremminkin vois sanoa
silkkaa
anderrrgraunddia
oujeeeeeeeeeeee!
Jumalauta scara. Sum pitäis näppäräx mainittun kirjottajan tiättä et Murre kirjoteta isol (se on kato erisnimi).
hevosista nyt mä yritän/kirjoittaa... muistaakseni näin sykki runosuoneni kun olin jotain 10 v.
Mutta vakavasti puhuen runon voi kyllä kirjoittaa nopeasti, mutta kyllä siihen uppoaa työtä, että runossa olisi "jotain". Runosta on vielä vaikeampi sanoa onko se hyvä vai ei niin hyvä. Skeban runokin on ihan hyvä, mutta hm. voisko sille vielä tehä jotain?
Ja yksi runo on asia erikseen, kirjoitapa 100 hyvää, tai edes 50, se jo rupeaa olemaan raavasta työtä. Itse pystyn kirjoittamaan ehkä 20 hyvää, loput on keskinkertaisia ja muut sitten ihan pelkkää p:tä.
Novellin kirjoittaminen on tavallaan helpompaakin, koska sitä on helpompi arvioida, juoni, henkilöt, kieli. Onhan kyllä runossakin rytmi ja jne. Itselleni proosa on lähempänä, mutta kirjoitan välillä runojakin.
Ei toi mun runo VOI olla hyvä.
Laitoin siihen ihan mitä sattuu.
Olen sanoittanut kronikoita. Eli tehnyt sanoja valmiisiin, tunnettuihin sävellyksiin, esim juhlapäiviä varten.
Silloin joutuu olemaan tarkkaa tekstin rytmin suhteen; tavumäärien on natsattava. Ja useimmiten ne tehdään riimimuotoon.
Mutta yritän kyseenalaistaa tuollaisen runon (jonka väkersin tonne) viisauden. Se voi olla ihan bullshittiäkin (suom. paskaa).
Monen aloittelevan kirjoittajan mielestä runoja on helpompi kirjoittaa kuin proosaa, sillä runot ovat lyhyempiä kuin vaikkapa novellit.
Vähän kokeneempi kirjoitaja tietää, että runo on tiiviin muotonsa vuoksi vaatelias kirjallisuuden muoto, eikä runokokoelma siis ole välttämättä sen helpompi kirjoitettava kuin romaanikaan.
Vielä kokeneemmat kirjoittajat tietävät, että jotkut tarinat istuvat paremmin runoon kuin proosaan ja toiset tarinat ovat puolestaan parhaimmillaan proosana. Siksi he kirjoittavat runoa ja proosaa.