kun ensin purkasin sen varauksen vastuksella niin, että jännite oli alle 0,8 V/kenno. Kun sitten laitoin akun (nokian 3110) latauslaitteeseen, niin tunnin kuluttua lithiumionikennot (2 kpl) turposivat kuin pullataikina avaten muovikuoretkin kepposesti.
Mikä ilmiö mahtoi olla kyseessä, eikö lithiuionikennot siedä totaalipurkua, vai olisiko uudelleenlatauksessa pitänyt käyttää paljon pienempää virtaa (pikalaturi, virta 1A).
Mikä ilmiö mahtoi olla kyseessä, eikö lithiuionikennot siedä totaalipurkua, vai olisiko uudelleenlatauksessa pitänyt käyttää paljon pienempää virtaa (pikalaturi, virta 1A).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaisi ottaa asioista selvää ennen omia kokeiluja, koska joku on ne kokeilut kuitenkin jo tehnyt.
Li-ioniakku ei todellakaan kestä totaalipurkua, se saattaa mennä täysin jumiin tai sitten esim. vaikka vaihtaa napaisuutta. Pikalaturin käyttö sen jälkeen saattoi testin arvoiseensa päätökseen. ;)
saattanut pelastaa, vai oliko tuo raju purku jo pelkästään kuolinisku?
Mä tein sellasen modifikaation, että kennot oli kolvattu irti siitä pienestä elektroniikkapahvista. Siinä näytti olevan "hituja" varmaan tohon lataussäätöön. Liittykö ne nimenomaan latauksen määrän rajoitukseen mieluummin kuin ehkä hallitsemattoman akun purun estoon (vikatilanteessa)?
Muuten, miten on Ni-MH:n kanssa tuo purku? NiCd-thän vissiin kestää nollillevetämisen helposti ja ottavat suosiolla virtaa.
Li-ioniakulle ne jännite- lämpö- ja virtatunnistimet ovat välttämättömiä, koska muuten akku poksahtaa ennemmin tai myöhemmin aikaisemmin kuvailemallasi tavalla. Li-ioniakussa on myös elektroninen syväpurun esto, jonka näin purkamalla kiersit. ;)
Mielestäni NiCd-akkuja voi kohdella melkein miten sattuu, ja syväpurku aina välillä akun "muisti-ilmiön" ehkäisemiseksi on jopa hyvin suositeltavaa. Ni-MH -akkujakin voi syväpurkaa, mutta ovat muuten paljon NiCd-akkuja krantumpia latausvirroille ja akun maksimilämmöille, joten NiCd-akuille tarkoitettu laturi saattaa johtaa katastrofiin Ni-MH-akkuja siihen tungettaessa.