Minkälaisia kokemuksia arvon kollegat teillä on yläkouluikäisten vanhemmista?
Olen töissä ensimmäistä vuotta ja toimin keskisuurella paikkakunnalla liikunnanopettajana. Olen saanut viime aikoina pari todella kiukkuista puhelinsoittoa vanhemmilta (=äideiltä). Olen aivan hämilläni, koska koen että olen ollut oikeudenmukainen/johdonmukainen ja olen pyrkinyt tekemään parhaani. Puhelut ja vanhempien syytökset pyörivät mielessäni jatkuvasti.
Onko tämä vain asiaan kuuluvaa nuoren opettajan kokemattomuutta?
kommentteja?
Olen töissä ensimmäistä vuotta ja toimin keskisuurella paikkakunnalla liikunnanopettajana. Olen saanut viime aikoina pari todella kiukkuista puhelinsoittoa vanhemmilta (=äideiltä). Olen aivan hämilläni, koska koen että olen ollut oikeudenmukainen/johdonmukainen ja olen pyrkinyt tekemään parhaani. Puhelut ja vanhempien syytökset pyörivät mielessäni jatkuvasti.
Onko tämä vain asiaan kuuluvaa nuoren opettajan kokemattomuutta?
kommentteja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä ota paineita. Asialliset perustellut vastaukset, jos eivät tyydytä annat mahdollisuuden valittaa eteenpäin esimiehelle. Rähjäystä ei tarvitse kuunnella.
Kaikkia ei voi miellyttää, eikä ole tarkoituskaan. Osa vanhemmista myös vetää henkeen lapsen version tapahtumista, toisilla taas tuntuu olevan jotain vanhoja traumoja koko ammattikuntaa kohtaan, jolloin on täysin yhdentekevää mitä sanot.
Olet kuitenkin vain töissä, ovi kiinni päivän päätyttyä.
vielä ehtii !!!!
20 v. opettajana ja viimeisen 10 v. aikana kaikki turhat valitukset vain lisääntyneet.
Se on tämä lasten paapomis-ja miellyttämisyhteiskunta.
Jos et vaihta alaa, tsemppiä ja annat mennä valitukset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
---> ihan oman mielenterveyden kannalta
Jos esimies on tehtävien tasalla, ota yhteyttä ja kerro ongelmista. Jos sieltä tulee neuvoja muuttaa toimintaa, niitä kannattaa harkita.
Vanhempien pillin mukaan ei kannata ryhtyä tanssimaan.
Näin on- heti alkuunsa vanhemmille "luu kurkkuun".
Olen sanonut eräille äitiköille, että se olen minä ,joka opetan tätä ryhmää ja se olen minä ,jolla on opettajakoulutus. Keskisuurellakin paikkakunnalla huhu kiertää ja olen viimeiset vuodet saanut työskennellä ihan rauhassa.
Olen kohtalotoverisi, tosin alkuopetuksen parista. Nyt on kolmas vuosi ja jo helpottaa.. Eka vuosi oli yhtä piinaa, kun äitien liittouma alkoi nokitella minua ja vaatia selityksiä ja perusteluja kaikkeen mitä teen. Perjantaisin soi puhelin ja valia vali ...Toka vuonna kun opin tuntemaan tyypit, en jaksanut enää ottaa kotkotuksia niin vakavasti. Etenkin kuin tiesin, että olen toiminut oikein ja tehnyt työni hyvin ja huolellisesti.Toka vuonna viimeinenkin äiti jätti minut rauhaan. Aina kun tuli valituspuhelu sanoin etten nyt ehdi käymään tätä keskustelua ja ehdotin palaveria kasvotusten. JOhan loppui. Tänä vuonna olen saanut jo tehdä työni rauhassa.
Vanhemmat helposti kyseenalaistavat kaiken,mitä vähän kokenut ope tekee.. SE on totta, että älä ala nöyristelemään. .. Ja kyllä ne pahimmatkin rakit joskus kyllästyvät räksyttämiseen... Voimia!
eivätkä suoraan rehtorille. Häneltä voit kuitenkin saada kullanarvoisia neuvoja tilanteeseen. Positiivista on myös se, että vanhemmat ovat näköjään kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Negatiiviselta vaikuttaa tuo kiukkuisuus - minusta asioista voi soitella ja kysellä, mutta asiallisesti keskustellen.
Itse olen joutunut useaan eri otteeseen vanhemman pommitukseen milloin mistäkin asiasta, ja tämän asian hankalaksi tekee se, että vanhempi on kollegani. Monta viikonloppua hän sai pilalle, mutta nyt otan ryöpytykset ryöpytyksinä, vastaan niihin asiallisesti parhaani mukaan toimintaani perustellen, ja kun ei mene jakeluun, jätän asian siihen mutta en suostu hänen vaatimuksiinsa. Ja pohdittuani asian kertaalleen läpi kaikkien näkökulmasta ja todettuani oman näkökantani olevan se vahvin yritän jättää ryöpytykset mielessäni taka-alalle. Välillä se on vaikeaa, mutta en anna omanarvontuntoni yhden ihmisen haukkuihin kaatua.
Mieti, missä voit opetustasi, oppilaiden huomioimista jne. parantaa, ja pohdi, missä asioissa "luokka"tilanteissa olet hyvä. Jos laittaisit omat lapsesi liikunnantunneillesi (siis tarkoitan, että jos katsot itseäsi ulkopuolisen silmin ja olisit joku muu, niin laittaisitko omat lapsesi tunneillesi rauhallisin mielin), niin olet tarpeeksi hyvä opettaja. Ole rauhallisin mielin, koska kaikkia et voi ikinä miellyttää. Suurin osa vanhemmista ja oppilaista kuitenkin varmasti ovat tyytyväisiä opetukseesi! Tsemppiä!