En mie kehtaa

Katukuvaus ei ole mikään helppo laji. Jos et ole tekemässä mitään hämäräperäistä, niin älä toi kuin olisit. Pidä kamera reilusti esillä, että ihmiset näkevät mitä olet tekemässä. Jos huomaat ettei joku halua tulla kuvatuksi, niin älä kuvaa väkisin. Et ole mikään tollo turisti ja tirkistelijä, jos et itse itseäsi sellaisena pidä. Älä kuvaa kaukaa pitkällä telellä vaan koita toimia ihmisten keskuudessa. Katukuvaajalle hyvä polttovälialue on lievästä laajakulmasta lyhyeen teleen. Mieti etukäteen mitä siitä katuvilinästä haluat kuvata. Voit myös ihan hyvin jättää kuvaamatta, jos et tavoita mitään kiinnostavaa (ja vaikka tavoittaisitkin, niin ei sitä ole pakko kuvata, jos ujostuttaa sillä tarkeintä on, että pystyit tekemään havainnon). Ole avoin ja jos joku kiinnostuu tekemisestäsi, niin kerro siitä. Jos joku pahastuu, että otit kuvan, niin tarjoudu poistamaan se kuva (älä loukkaa ihmisiä jos siihen ei ole erityistä syytä).

Mitään juridista ongelmaa katukuvauksessa ei ole, sillä suomessa valokuvaaminen on oletuksena sallittua lukuunottamatta ns. kotirauhan suojaamia alueita, joita kotien lisäksi on esim. julkiset käymälät tms. Kuvien julkaisemisen kanssa pitää olla hiukan tarkempana sillä kaupalliseen käyttöön tarvitaan kuvattavan lupa ja muuten ihmisiä ei saa esittää loukkaavassa yhteydessä eikä asiaan kuulumattomassa yhteydessä. Viimeksi mainitusta voi esimerkkinä mainita vaikka satunnaisesta sorsia syöttävästä mummosta otettua kuvaa, joka liitetään asunnottomuutta käsittelevään lehtiartikkeliin ja kuvatekstiksi laitettaisiin "asunnottomien määrä on nousussa" (tällaisissa yhteyksissä lehdissä on usein liitetty kuvan alle maininta "kuvan henkilö ei liity käsiteltävään aiheeseen").

Ulkoiluta kameraasi, niin se itsevarmuus kasvaa kun itse totut kameran läsnäoloon.

Mitä niitä ihmisiä ujostelee? Samalaisesta suolenpätkästä ne kaikki on ulos tulleet.
Kuinka paljon tänäpäivänä liikkuu kaikenlaista kuvaajaa kaupungilla ja se tapa millä ihmiset ammattikivaajaan suhtautuu, on ennemmänkin arvostava, kuin kielteinen.
Eniten tehdään lehtikuvia, sanomalehtiin ja myös aikakauslehtiin, kun kyseisestä paikasta juttua tehdään. Sitten on kaavoitusihmisiä, kun kuvaa tulevia suunnitelmia varten.
Lehtikuva Oy, Pressfoto ym ym jotka tekee kuvapankkeja varten yleiskuvia.
On sinun lisäksesi monia muita harrastajia 24 tuntia vuorokaudessa kuvaamassa. Kuka yökuvia, kuka kaupungin vilinää, kuka mitäkin.

Ja se vastaus on minullaakin, että reilusti esille, mitä ennemmän sinulla on tavaraa mukana, niin se ammattimaisemman kuvan annat.
Kaikkea saat kuvata mitä julkisella paikalla näet ja yleiskuvissa ei kenenkään lupia tarvita kuvien julkaisuunkaan.

Itse käytän usein kaupungilla kuvatessani jalustaa.Se antaa muille ihmisille sellaisen vaikutelman, että tässä ollaan ottamassa "virallisia" kuvia, eivätkä kavahda yhtä paljon kuvaan joutumistaan.Työläämpäähän se on, jalustan raahaaminen, eikä sovi nopeisiin tilanteisiin, mutta tulee terävämpää kuvaakin samalla ja yksijalkainen eli monopodi ajaa suunnilleen saman asian, mutta on ketterämpi.

Mitä enemmän kuvaat yleisön nähden, sitä paremmin siihen tottuu. Itseasiassa kannattaa ottaakin hiukan sellainen turisti-asenne; kulje sen kamerasi kanssa minne haluat ja kuvaa mitä parhaaksi näet. Ole kursailematon, äläkä arastele mutta noudata kuitenkin hyviä tapoja ja maalaisjärkeä.

Jos sinulla on mahdollisuus, niin koeta aloittaa katukuvaus sellaisesta paikasta joka ei itsellesi ole niin kauhean tuttu. Silloin oma motivoituminen voi olla helpompaa, eikä ehkä muutenkaan ole niin kiusaantunut olo. Tsemppiä vaan!