Olin aivan varma että nyt olis tärpänny, jotenkin vaan oli ihan erilainen olo kuin normaalisti, menkat myöhässä, rinnat turvoksissa (myös nännit,eivät ennen ole turvonneet) vilunväristyksiä...
mutta kun ei niin ei. Kyllä sitä taas kerran itku pääsi kun testin tuloksen luki. Hetken taas tuntu että ei tätä jaksa, mut onneks siitä noustiin. Järkkymätön tuki puolin ja toisin auttaa jaksamaan ja ajatus siitä että joku päivä vielä näkee testissä sen pienen plussan antaa energiaa.
Eli taas yhden pettymyksen kokoneempana, taas yhden illan itkeneenä, on nyt aamulla kuitenkin yllättävän iloinen ja pirteä olo. Ei tässä nyt itkut auta, eikä hemmetti vie luovuteta!
Voimia kaikille, sitä tarvitaan. Mut yrittäkää muistaa että murehtiminen vaan pahentaa asioita. Pitäkää itestänne huolta ja pysykää terveinä sekä fyysisesti että henkisesti, vaikka välillä iskeytyy täysillä tiiliseinään ni siitäkin noustaan :)
mutta kun ei niin ei. Kyllä sitä taas kerran itku pääsi kun testin tuloksen luki. Hetken taas tuntu että ei tätä jaksa, mut onneks siitä noustiin. Järkkymätön tuki puolin ja toisin auttaa jaksamaan ja ajatus siitä että joku päivä vielä näkee testissä sen pienen plussan antaa energiaa.
Eli taas yhden pettymyksen kokoneempana, taas yhden illan itkeneenä, on nyt aamulla kuitenkin yllättävän iloinen ja pirteä olo. Ei tässä nyt itkut auta, eikä hemmetti vie luovuteta!
Voimia kaikille, sitä tarvitaan. Mut yrittäkää muistaa että murehtiminen vaan pahentaa asioita. Pitäkää itestänne huolta ja pysykää terveinä sekä fyysisesti että henkisesti, vaikka välillä iskeytyy täysillä tiiliseinään ni siitäkin noustaan :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
..jos saa kysyä?
meillä takana 5.ivf icsi ja siinä 1 pas:kin välissä. testipäivä ois ollu lauantaina 1/3 mutta vuoto alkoi kunnolla tänään ja en voi todellakaan sanoa että "yhden illan itkeneenä jne jne" ois olo parempi!
hyvähän jos tsemppiä riittää mutta ihmettelen vain että kuinka monta kertaa tällaisesta jaksaa nousta? itse olen ihan rikki ja loppu ja valoa ei todellakaan näy..
mitään takeita ei ole siitä plussasta tikussa ja näillä näkymin se näyttää olevan ikuinen haave vain.
ihmettelen vain teitä muita että millä ihmeen energialla te jatkatte elämäänne? meinaan että tässä pitäs nyt taas jaksaa olla ja elää ja käydä töissä ja olla suurinpiirtein kun ei mitään ois tapahtunu. helvettiä tämä elämä...
niin meillä on yritystä ollut noin 2vuotta 6kk ja kuinka mota testiä olen siinä ajassa ehtinyt tekemään.. aina niin monta kertaa pettymään
en tiedä mikä auttais siihen et ei olis niin paha kerta kun juttelin kaverin kanssa jolla tärppäs toisella yritämällä ni se sano et ekalla yrittämäl kun ei tärpänny ni hän murtu ja tuli kiukku ja itku et hän ei voi aavistaakkaan kun jos sellainen olo on tullu monta kertaa että aina joutuu pettymään,,
mä en tiedä enää mitä teen muta nyt alkaa ovulaatio viikko saas nähä onnistunko .. :D
mulle tehtiin alkionsiirto tänään :) ja sanoi lekuri ettei edes muista näin hyvämlaatusta alkioo laittaneensa..oli 1 laatua.. normaalisti ovat 2. mutta katotaan miten meitin käypi.kyllä jännittääpi. kävin koiran kanssa rentoutumassa laavulla kaakaon ja leipien kera..aurinko paistoi..ihanaa...ihanaa..olen niin monesti ollut tosin tässä tilanteessa että pelkään jo etukäteen että miten tämäkään tulee etenemään..muttei pidä lannistua. vielä jäi alkioita pakkaseen ja tosiaan pari vk niin totuus valkenee. voimia sulle sinne.koitetaan jaksaa ja aina yrittää...uudestaan ja uudestaan.
meillä oli sama homma. tällä kerralla siirrettiin 2 huippuyksilöä, sitä kehui sekä lääkäri että labrantäti. assisted hatching tehtiin ja 2 eri tukilääkitystä päällä mutta näin siinä sitten kävi kun aina ennenkin... menkat tuli...
onnea sinulle kuitenkin!
tsemppiä teille!