Mites teillä muilla uusperheen äideillä kun miehenne on siis ollut aviossa ja siis eronnut ja heillä siis yhteisiä lapsia jne..yhteisestä sukunimestä kysyn,miksi siis ex-vaimo ei voisi vaihtaa nimeään takas tyttönimeen?mikä selitys siihen on?oon miettinyt tätä ennen nyk miehen tapaamista jo!!meillä kaiken huippu on se,että mieheni ex on uudessa suhteessa ja heillä lapsi ja tällä lapsella on mieheni nimi..mitäs tästä pitäisi ajatella??ja nyt tod.näk.se mies ottaa mieheni nimen myös..onks kellään vastaavaa?eikö todellakaan ole mitään tehtävissä?
heippa kaikki uusperheelliset!!!
uusperheellinen
431975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
sukunimen siihen saakka kunnes avioiduin uudelleen, jolloin se kävi luontevasti. En tehnyt sitä exäni tai hänen puolisoni kiusaksi, vaan ihan yhteisten lastemme vuoksi. Sukunimen vaihtaminen on myös aika iso ruljanssi passin ja ajokortin uusimisen sekä eri tahoille ilmoittelun myötä.
Se, että miehesi exän uusi mies ottaisi miehesi sukunimen kuulostaa sen sijaan todella oudolta. Onko se muuten edes laillisesti mahdollista?
No, jättäkää asia omaan arvoonsa. Kulkeehan samalla sukunimellä todennäköisesti myös tuhansia muitakin ihmisiä teidän lisäksenne.
Mitä kummallista tuossa on? Todennäköisesti exän lapsetkin kulkevat isänsä nimellä ja jos äiti on tottunut siihen nimeen, joka hänellä on ollut naimisissa ollessaan niin miksi hänen pitäisi alkaa muuttaa omaa ja lastensa nimiä.
Ihmeellinen ongelma sinulla.
Pitää nimen koska on sama kuin yhteisillä lapsilla.
Eihän tuo nyt ketään oikeasti kai haittaa? Hassua tietysti tuo, jos uusikin mies ottaa entisen miehen nimen, mutta ehkä se heille sopii hyvin, ja toisaalta viestittää ulospäin yhteiskuntaan ehjän perheen imagoa, joka saattaa olla se tärkeä pointti joillekin.
Turhia murheita sanon minä, mitäs tuolle sitten tarttis tehdä? Voihan sinun miehesi ottaa sinun nimesi jos avioidutte, jos se häntä haittaa tai sinua olla samalla sukunimellä kuin hänen lapsensa ja niiden äiti.
Mutta kysynkin onko muilla vastaavaa!!se minusta on outoa, että miksi ihmeessä minun mieheni exän nykyinen mies ei halua että lapsensa on hänen mukaan nimetty,se ei todellakaan mene mun päähän ja miksi pitäisi mennä.
Kyllä minä mieheni nimen otan jos joskus naimisiin asti mennää=)hih..minun oma äitini taas sanoi, että meidän yhteinen lapsemme pitäisi olla minun nimellä eikä siis isänsä..hmmm,yleensä se on niin et isän mukaan mutta ei tietenkään aina.
Paljon on perheitä joissa ei naimisissa olla ja äiti eri nimellä kuin omat lapset,mä olenkin päättänyt et jos jostain syystä meille tulisikin ero kyllä mä oman nimeni ottaisin takaisin ja luulen et moni mies on kanssani samaa mieltä et niin pitäisi mutta perheitä on erillaisia kuten meitä ihmisiä=)
Mutta varmaankin turhaan tätä edes mietin kun joku jo sanoikin et mikä ongelma..oiskohan kenties joku katkeroitunu ihminen!!kai sitä aina voi kysyä ja pohtia asioita mitkä ehkä askarrutta mieltä ei se aina tarkoita sitä negatiivista.
Se onkin outoa, jos uusi mies haluaa ottaa vaimonsa entisen miehen nimen, ja antaa näin ollen sen nimen myös omille mahdollisille lapsilleen.
Ymmärrän että äiti, joka on eronnut, haluaa pitää saman nimen kuin lapsensa, ja kaikki etäisät eivät ole valmiita suostumaan, että äiti muuttaisi oman nimensä lisäksi myös yhteisten lasten sukunimen tyttönimekseen. Tätä pidän käypänä syynä pitäytyä vanhan liittonsa nimessä, joka ei ole oma.
Mutta kuten sanoit, jokainen tavallaan, itseäni ei ole koskaan haitannut olla saman sukuniminen kuin mieheni ex ja heidän yhteiset lapsensa. Hyvä se on että pohtii, tulkinnat voivat joskus viedä vähän harhaan, mutta älä anna sen häiritä. :-)
Mukavaa kevään jatkoa!
en koskaan ottaisi miehen nimeä naimisiin mennessä. Oli sukunimi siis mikä tahansa. Olen varmaan enemmänkin harvinaisuus siinä etten ylipäätään oikein ymmärrä miksi ottaa toisen sukunimi :P Haluan myös, että mahdolliset tulevat lapseni tulevat saamaan minun sukunimen, ei isänsä. Jos kuitenkin olisin sattunut ottamaan mieheni sukunimen ja eroaisimme, niin vaihtaisin sukunimeni oitis takaisin tyttönimeeni, se olisi varma juttu. Mutta jokaisella on tapansa :)
Noh... Itse, vaikka en lapsellinen exä olekaan, olen joskus ajatellut, että itse haluaisin ehdottomasti olla samanniminen kuin omat lapseni. Tulisi ero tai ei. Joten siinä mielessä olisin ymmärtänyt hyvin, että miehen ex olisi halunnut sen nimen pitää itsellään. Hän tosin vaihtoi tyttönimeensä. Onhan se tosiaan tavallaan hassua, että lapsella on nimi, joka on alunperin tullut henkilöltä, joka ei ole missään tekemisissä edes lapsen kanssa, mutta toisaalta sehän on exän nimi. Ja jos ei ole edes suojattukaan sukunimi, niin tuskinpa kait noista jutuista kannattaa stressiä ottaa. Ja uskon tosiaan, että ei voi aikuista ihmistä pakottaa vaihtamaan sukunimeään.
Ehkä suositeltavinta olisi olla oikeasti välittämättä ollenkaan, ei siinä varmaan exälläkään ole takana halua miehen sukunimeä pitää vaan sitä samaa nimeä kuin lapsellaan. Ja ehkä koki kait helpoimmaksi tuon kuin vaihtaa esimerkiksi hänen ja miehen lapsen sukunimeä, kun hänellä se jo on.
uusiin naimisiin ja puhuttiin sukunimistä. sukunimi laki menee näin; yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa sukunimi, joka miehellä tai vaimolla viimeksi on ollut naimattomana ollessaan. sen sijaan yhteiseksi sukunimeksi ei voi ottaa sukunimeä, jonka puoliso on saanut aikaisemman avioliiton perusteella.
oman tyttönimeni takaisin..ja samalla lasteni sukunimi vaihdettiin tyttönimelleni,koska lapset halusivat olla "samannimisiä" kuin äitikin.
Muutamia vuosia tuosta nimenvaihdosta menin uudelleen naimisiin,ja otin samalla mieheni sukunimen.
Itsestä olisi outoa olla yhä ensimm.mieheni nimellä..kun hänelläkin ollut jo vuosia uusi vaimo,jolla miehensä sukunimi.
Menisikin uusiin naimisiin ja siis ennen tuota hänellä olisi ex-miehen nimi ja hänellä tulisi ero myös tämän uuden miehen kanssa ni voiko hän ottaa takaisin sitten tämän edel.miehen nimen?
Olen samaa mieltä, että on outoa et nainen pitää ex-miehensä nimen vain sen takia kun on yht.lapsia,ei tietenkää lasten nimeä tarvitse lähtee vaihtaa mutta miltä tästä uudesta naisesta tuntuu tämä ja kun heille vaikka tulisikin yht.lapsia vaikka.
Miksi nainen muuten antaisi lapselle hänen mukaan nimen vaikka lapsi olisikin toisen miehen jonka kanssa vielä yhdessä?eikö lapsen iskä haluisi et hänen omalla lapsella on hänen nimi eikä naisensa ex-miehen nimi,eikö tämä kuulosta oudolta vai?
tämä blondi sekaisin moisesta..liikaa ajatustyötä sukunimiasiasta ;)
Mutta joo,siis ex-mieheni joka siis eromme jälkeen on uudelleen naimisiin mennyt,ja jolla uusperheessään lisää jälkikasvuakin..niin heillä on sama sukunimi joka ok. kun samaa perhettäkin ovat.
Lapsemme,ja oman sukunimen vaihdoin siitä syystä että lapset halusivat ovessamme olevan vain yhden yhteisen sukunimen..eli minun tyttönimeni.Meille siis nimenvaihto itsestäänselvyys..eikä ex-mieheni lastensa sukunimi asiaan puuttunut,miksi olisikaan?
Mutta ymmärtääkseni voisin ottaa,jos ikinä nykyisestä miehestäni eroaisin..takaisin ed.sukunimeni,eli ent.mieheni nimen..koska se on ollut sukunimeni aiemminkin,ihmettelen vain miksi ihmeessä siten tekisin..koska se nimi tuli vain edellisen avioliiton,ja sen ent.miehen myötä.
Sama juttu lapsillani..he saavat aikuisikään tullessaan vaihtaa takaisin isänsä sukunimen,jos niin haluavat.
Ihmettelen myös hieman itsekkin miksi nykyisen mieheni ex-vaimo,yli 13 vuoden takaa ei ole vaihtanut sukunimeään takaisin tyttönimelleen..
On jollain tavalla samaa mieltä kanssani ja siis en tosiaankaa ole katkera mieheni ex-vaimolle et hän haluu pitää mieheni nimen mutta ei mene mun kaaliin et hänen lapsella joka ei siis ole mieheni vaan hänen uuden miehen niin lapsella on kaikista huolimatta mieheni nimi ja nämä kummiskin yhdessä,kuka mies hyväksyy tällästä?musta ainakin suomen lakiin pitäisi tulla uudistus tän sukunimen suhteen mutta ei koske lapsia tietenkään,lapset kun eivät tosta noin vaan katoa mutta aikuiset niin eihän se nainen kuulu ex-miehensä sukuun millään tavalla,ainakaan musta ja varsinkin kun miehellä uusi suhde..ehkä lapsia ja aviossa jne..mutta jokainen sopii näistäkin=)kumpa ois kaikki parit sellasia et sovussa pysyisi eron jälkeekin mutta juu=)
Siis onko kyseessä joku hieno ehkä suojattu sukunimi kun sinua niin riepoo asia ?
Anna olla, ei nimi miestä/naista pahenna kait ??
Olihan Tanja Karpelakin pitkään Karpela. Nyt Saarelana ja varmaan vaihtaa itsensä Karpelaksi..
eikös suojattu nimi ole et ero jos tulee ni ex ei voi ees nimee pitää?enpä usko et ap.ajatus on tuo,taasko joku lissu siellä!
Nyt kyllä menee vähän yli.
Se ON jokaisen ihan oma asia jos haluaa olla epäonnistuneen liiton sukunimellä omansa sijaan. EI siinä kyse ole jonkun uuden kiusaamisesta, vaan ihan käytännön seikoista - monesti on helpompaa vaan jatkaa nimellä, joka on omilla lapsillakin, ja jolla kaikki itsensä tuntevat.
Mullakin meni kolme vuotta ennen kuin vaihdoin takasin omaan nimeen, ja kyse oli vaan siitä, että silloin vasta tuntui siltä, että halusin oman nimen takaisin. Eikä kyse ollut mistään tuntemuksista entistäni kohtaan, olin vain tottunut ja työssäni asiakkaat tottuneet silloiseen nimeeni. Heti erotessa ei välttämättä halua yksityiselämänsä ulkopuolisille selittää (esim. työn kautta tutuille asiakkaille) että juu, nimi vaihtui kun erottiin ja juu juu voi voi, sellasta se on, mites ne kaikki ositukset ja oliko lapsia päläpäläpää... Silloin on ihan tarpeeksi siinä erossa itsessään ja sen jälkeen yksityiselämänsä uudelleen järjestämisessä. Ei se liity mitenkään kehenkään itselle tuntemattomaan ihmiseen.
Hiukan suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä, ei kaikki ole lissuja pelkästään siksi, että sukunimi on jokin muu kuin oma tyttönimi.
Eikä tämä asia ole oikeasti edes mikään kovin ihmeellinen asia. Pikkusieluista sellaisesta metelöidä, eikö ole oikeita ongelmia kun täytyy niitä keksimällä keksiä?
Nimim. ex ja nykyinen
ihmetyttää, miten ette sisäistä alkuperäisen kirjoittajan ihmetystä / kysymystä??
Oma mielipiteeni kyseiseen ihmetykseen on sama, kuin ap.llä.
Kyllä ihmettelen suuresti, miksi tämän ex-naisen uusi mies ja heidän yhteinen lapsensa ovat ottaneet / ottavat ex-naisen edellisestä liitosta hänelle tulleen sukunimen, eli ap.n nykyisen miehen sukunimen..??! Sillä kyseinen lapsihan ei ole ap.n miehen ja tämän ex-naisen yhteinen, vaan ex-naisen ja hänen uuden miehensä yhteinen.
Ja tietääkseni lapsen sukunimi määräytyy biologisen vanhemman (isän tai äidin) ennen edellistä liittoa olevan tyttönimen mukaan ja kyseinen sukunimihän ei ole ex-naisen tyttönimi.
onko se oikeasti ap:n ja hänen miehensä ongelma? Mielestäni ainoastaan tuosta ex-vaimosta ja hänen uudesta miehestään erikoisen kuvan. Erityisesti siitä uudesta miehestä.
Täällä onkin keskusteltu kahdesta eri asiasta. Siitä käyttääkö entinen avioliiton kautta saamaansa nimeä eron jälkeen
ja siitä, miten hölmöä on jos joku mies suostuu omalle biologiselle lapselleen antamaan nimeksi vaimonsa mukaan tämän entisen miehen nimen. Se on aivan yhtä outoa ja erikoista, kuin jos biologinen isä suostuu että hänen lastensa nimet vaihdetaan äidin uuden miehen sukunimelle.
Ensimmäinen vaihtoehto, eli siis ihan vain syystä tai toisesta eronneen pitämä avioliittonsa aikainen nimi ilman tuota loppukuviota, on taas jokaisen oma asia.
Ihmettelen miksi jotkut katkeroituneet ihmiset ees vaivautuu vastaa tähän..siis minähän vain kysyin asiaa ja että onko muilla vastaavaa,ei minua niinkää häiritse et mieheni exällä on mieheni nimi mutta toki outoahan se on et nainen pitää nimeä eron jälkeekin mutta ymmärrän jos ottaa koville et lapsilla eri nimi mut aika yleistä tänä päivänä avoliitossa.
se ei mene jakeluun et mieheni exän uudes suhtees tehty lapsi on mieheni nimellä..mieheni on hyvinkin kuohareissa asiasta ja kyllä moni muukin asiaa ihmettelee että miksi ja sitä kui sen mies sen hyväksyy mutta meitähän on monenlaisia..jokseekin vaan outoa että exällä ja nyksällä sama nimi joskus..ikävä ees käyttää näitä sanoja..nykyinen esim..olen kyllä mieheni vielä avovaimo enkä siis nimellä nykyinen..ihan ku oisin hetken siinä ja hups..olenkin jo ex..hmmmm
Minä myönnän suoraan, että minua häiritsee se, kun mieheni ex kantaa vieläkin miehen suvun nimeä, vaikka ei siihen enää kuulu. Toivon, että löytäisi miehen ja menisi naimisiin ja ottaisi uuden nimen. Koska nyt asetelma on se, että koko entinen perhe (isä, äiti ja lapset) kantaa samaa yhteistä nimeä ja minun ulkopuolisuuttani lisää se, että olen ainut tästä porukasta, jolla eri sukunimi. Tosin, vaikka me mentäisiin naimisiin, en silti aio vaihtaa nimeäni -se ei ole mun juttu.. Mutta joo, isä ja lapset kantakoot samaa nimeä, mutta se exä siirtykööt elämässä eteenpäin -nimeä myöten. Kiitos:)
..niin onhan se ikävää varmaan lapsen kannalta, että ei saa oman vanhempansa alkup. sukunimeä vaan se on kotoisin ihmiseltä, joka ei hänen kanssaan missään tekemisissä. Mutta toisaalta jos jotain on oppinut uusperheydestä, niin sen, että mitä vähemmän ihmettelee asioita, sitä vähemmän aiheuttaa itselleen päänvaivaa. ;) Kun tuossa on lopulta kysymys lapsesta, joka ei ns. omaan perhekontekstiin kuulu ja asia ei vaikuta mitenkään perheen jäsenien elämään ja vaikutusmahdollisuuksia asiaan ei ole, niin kannattaako siitä murehtiakaan.
Tottakai se olisi kiva jos lapsi saisi oman isänsä sukunimen, mutta tossa on myös nuo käytännönasiat ja mistä tietää vaikka exä kokee oman nykyisen sukunimen ihan oikeasti omaksi sukunimekseen. Ihminen on kuitenkin aika sopeutuvainen eliö.
Eli kyllä kysymyksen ymmärsin, mutta silti se kysymys on sellainen, että mielestäni siitä ei ihan oikeasti oman itsensä vuoksi kannata alkaa kauheasti pohtimaan ja miettimään. Takana varmaan halu olla kummankin lapsensa kanssa saman niminen ja asia on sellainen, joka ei vaikuta toisen uusperheen elämään ja vastavuoroisesti he eivät siihen voi vaikuttaa.
Haukut katkeriksi siksi, kun eivät nyt ole kanssasi samaa mieltä suoralta kädeltä koko tarinasta, omituisesta lopusta vain?
Mikä sua painaa? :-)
Ehkä kukaan ei pysty vastaamaan sulle että olis täysin vastaavaa kokemusta, kai nyt itekin ymmärrät, ettei toi kovin yleistä voi olla, mies haluaa lapsensa sukunimeksi vaimonsa entisen miehen nimen?!? Vastata saa ihan pohtien, ja kyllä voit myöntää pienen peiliinkatsomisen paikan, ei tuo kysymys vaan ihan viaton tiedustelu ollut, sua toi tilanne korpeaa niinkuin miestäskin, ja hei SE ON IHAN YMMÄRRETTÄVÄÄ.
Mutta mitä sä muita erilaisista pohdinnoista johtuen katkeriksi nimittelet?
Jotkut vastaukset kyllä ihan fiksuja=)ja ehkä toisaalta turhaan päätäni tällä vaivaan..mutta varmasti joku muu ihminen joka astuisi housuihini tuntisi ainakin vähäsen samalla tavalla kuin minä vaikka nyt sanoisi et mikä sua riepoo jne..minkälaisessa elämäntilanteessa he itse elävät sit?ajatteleeko ne että taas yks öööö...nykyinen katkera jne..ei ole siitä kysymys edes!
Mieheni on kyllä asiasta keskustellut exän kanssa mut vastausta kun ei siihen saa ja sen minkä saa on syy ettei halua oman isänsä nimeä..hmmmm..outoa!mutta joo kaippa tästä on turha vatvoa ku asia ei mihinkää johda=)nielen kokoasian vaan ja koitan unohtaa tai elää asian kanssa että näin vaan on.heh mutta sanoi mieheni sen yks ilta et jos hänen ex naimisiin menisi ei hän nimeään vaihda..eli siis pitäisi mieheni nimen,jokaisella tapansa.mutta näin kyllä kuinka asia häntäkin vaivaa ja raivostuttaa..kumpa vaan oisin niinku hän..osaisi pitää suun kiinni..
Onhan toi ihan pehmeetä touhua siltä exältä ja varsinkin hänen uudelt amieheltään, että ihan ymmärrettävää se on että harmittaa.
Eipä sille tosiaan vaan mitään voi. Mahtaisiko exä olla tyytyväinen jos tietäisi että asia teitä harmittaa? Älkää vaan sitä nautintoa sille antako, jos niin on.
Eihän se hyvää keskustelutyyliä ole, että lähdetään sitä ihmetellemään miksi kysyy tmv. ja anteeksi kun itsekin siihen tyyliin, jota inhoan itsekin, sorruin. Mutta tarkoitus oli se, että parempi sinulle jos et mieti moisia, antaa hänen kantaa huolensa nimestään, en siksi, että olisi mitenkään katkeraa. Joskus muistan itsekin noita sukunimiä ajatelleen, joten ei se outoa ole.
Ja voihan sitä vaikka ottaa oman äitinsä sukunimen jos isäänsä kohtaan on antipatioita. Sukua sekin enemmän on kuin ex-mies.
Ja voittehan tekin oikeasti ajatella, että miehen sukunimi on hänen omansa, exän taas hänen. Vaikka samanlaisia ovat.:)
Otti takaisin eron jälkeen ex-miehensä sukunimen, sama joka lapsillakin on. Käytännössä järkevää...
eronneiden eli siis naisten pitäis kunnioittaa exäänsä sen verran et ottaa oman tyttönimensä takas,sorry vaan mut mitä sit jos yhteiset kakrut ovat eri nimel?te ku ette kuulu miehen sukuun millään tavalla tai jos kuulutte ni millähän perusteella?mitä jos ex tapaa uuden naisen ja perustaa tän kaa perheen ja saavat vielä lapsia,mikäs tän uuden naisen osa täs öö miehensä suvussa on?et exät kirveellä pysyy vain ja ainostaan ainoana miniänä siinä ja vain siksi kun on yhteisiä lapsia,mitäpä jos niitä ei olisi lainkaa?siitä huolimatta pitäisitte miehen nimen?kertokaas se
ja me tullaan myöhemmin perustelemaan, ok?
Menin naimisiin 30 vuotta sitten hyvin nuorena tyttönä. Siihen aikaan ei voinut säiyttää tyttönimeään vaan oli otettava joko miehen nimi tai kaksiosainen nimi. Ja kun molemmat nimet pitkiä niin sukunimekseni tuli miehen nimi. Kasvoin aikuiseksi ja juuri täksi ihmiseksi joka nyt olen miehen sukunimellä. Minä koen että olen juuri minä tämän nimisenä. Nyt kun tuli ero niin haluan säilyä jatkossakin "minuna". Suurimman osan elämästäni olen ollut tämän niminen ja oman tyttönimen takaisin ottaminen tai joku muu sukunimi ei olisi osa minua.
Pitäisitte miehenne nimen eron jälkeen?jos mieskin toivoisi et vaihdatte nimenne takaisin tyttönimeksi?mä luulen kyllä et olen tarpeeksi kypsä ja kasvannut ihminen=)ja mikä jos ei lapsia ees ole?mikä on siis ex-miehenne uuden vaimon osa sit,teidän ex-vaimojen mielestä ei mikään vai?tiedän et poikkeuksia on..
Sukua toisilleen olemattomia saman nimisiä ihmisiä on muutenkin pilvin pimein. Mikä merkitys sillä muka on uudelle avioliitolle jos entisellä on sama nimi? Jos ei ole suojattu sukunimi, kuka tahansa voi maksaa ja vaihtaa nimensä ihan joksikin muuksi, jopa samaksi kuin sinun miehelläsi on. Mitä ihmettä se sinulle muka merkitsisi sekään?
Ei se ex ole sukulainen eikä aviopuoliso, korkeintaan yhteisten lasten toinen vanhempi enää sen eron jälkeen, mikä siinä niin kauheaa sinulle on? Miksi olet noin epävarma omasta asemastasi. Ei Suomessa voi olla kuin yksi aviopuoliso, sitä ei muuta kenenkään sukunimi miksikään. Ei se exvaimo ole silti enempää miniä enää eron jälkeen, eikä mitään muutakaan.
Miksi ihmeessä asia on sinulle niin vaikea? Mieheni entisellä on edelleen sama sukunimi kuin miehelläni ja minulla. Silti olen ainoa vaimo ja ainoa miniä. Miksi annat tuollaisen asian vaikuttaa itseesi? Tai mitä sillä loppu viimeksi on merkitystä miehellesikään? Ihan hölmöä.
Miten se, millä nimellä ex-vaimo kulkee vaikuttaisi uuden puolison asemaan ja heidän arkiseen elämäänsä? Kyllähän siitä uudesta kumppanista ihan virallinen aviopuoliso tulee naimisiin menon jälkeen, vaikka entinen pitäisikin miehen nimen :)
Itse pidin exäni nimen vain ja ainoastaan lasten vuoksi (ja osittain siksi, että nimen vaihtaminen on iso rumba) vailla minkäänlaista kiusanhalua ex-miestäni ja hänen uutta kumppaniaan kohtaan. Meillä kukaan ei edes itse asiassa miettinyt asiaa tai pahoittanut siitä mieltään -ei edes se exän uusi.
En ole vaihtanut omaa nimeäni,olen samalla sukunimellä kuin kaikki lapseni.Olen koko aikuisikäni ollut tämän niminen ja se on identiteettini,en edes kovinkaan paljon pidä entisestä sukunimestäni.En ole kiusallani ollut vaihtamatta nimeä,enkä usko,että ketään sukulaisistakaan haittaa asia.Miehellä on uusi vaimo,ei ole ollut ongelmaa samasta sukunimestä meillä.
on sellaisia jotka ei kiusalla vaihda nimeä mutta onko se paljon pyydetty jos exukko vaatii vaihtaa nimenne takas tyttönimee ni vaihtasitte?pyh toi ettet ees tykkää vanhasta nimestä,se on sun oikea nimes ei sinun ex-miehesi nimi!hyvä on jos on sellasta ei kaikille osapuolille se ok mutta ei mene jakeluun jos akalla tuls ero uudenkin ukon kaa ja siinä vaihtas nimensä takas öööö edellisen ukon ni huh.
"pyh toi ettet ees tykkää vanhasta nimestä"
Ootko provo? Ensin pyydät perustelua, ja kun sen saat, mitätöit sen täysin. Etkö ipana ymmärrä, että jos on avioliitossa nimen itselleen saanut, sitä on oikeus käyttää lopunikänsä, jos haluaa? Se on LAIN mukaan niin. Ja se taas on aivan sama mitä sinä tai muut yliherkkähipiäiset ipanat siitä ajattelette, se ei tee kenestäkään eron jälkeen silti edelleen vaimoa sille miehelle. Kaikki eivät eroa niin, että eivät kestä ajatustakaan siitä että pieni elämä on eletty yhdessä tuon ihmisen kanssa - joten sen sukunimestäkin täytyisi päästä eroon. Toiset eroavat sivistyneesti, ja jotkut heistä pitävät LAIN mukaan oikeutensa käyttää sukunimeä, joka on vaikkapa sama kuin omilla lapsilla tai tullut hyvin vahvaksi osaksi omaa identiteettiä.
Ymmärrät asian kun sinulle muodostuu oma identiteetti. ;-)
mies tai hänen sukunsa vaatisi ex-vaimoa luopumaan sukunimestä, varsinkaan jos parilla on yhteisiä lapsia. Ei yhteistä historiaa tai sitä faktaa, että ex on tavalla tai toisella lasten kautta osa elämää saa pyyhittyä pois vain vaihtamalla nimeä.
Ja luullakseni tuo tapaus "Tanja Karpela" on jo todella harvinaista...
ei olekkaan lapsia lainkaan,pitääkö nainen miehen nimen siitä huolimatta?ja mitä luki ap..juttuja ymmärrän häntä hyvin et asia varmasti askarruttaa häntä,ei tietenkää sillä et lapsia on jne. Maailma ku on täynnä erillaisia ihmisiä mutta miksi nainen ihan oikeesti pitäisi miehen nimen eronkin jälkeen vain ja ainoastaan lasten takia!onko se sit oikein jos nainen löytää uuden miehen ja tekee tämän kanssa lapsenkin ja ovat siis yhdessä jne mutta silti nainen antaa lapselle edel.miehen nimen,päässä on vikaa sellasella ihmisellä ja luulisi et asia häiritsi tämän lapsen isääkin eli naisen uutta miestä mut jos molemmilla vikaa päässä ni minkäs sille teet,onnea vaan sellasille!
rautalangasta?
Se asia ei ole sun asiasi tippaakaan, lakkaa louskuttamasta leukoja siitä mille et mitään voi. Mikään ei tule muuttumaan siitä. Kotkoti kotkoti kot.
Voit itse taas päättää ihan omasta nimestäsi, ja jos avioliiton jälkeen eroat, voit taas päättää ihan omasta nimestäsi. Niin kuin päättää jokainen muukin omasta nimestään ihan itse, et voi päättää heidän puolestaan haluamallasi tavalla.
asia jos olisikin toisinpäin et kyse ois miehestä tulisi siitä iso meteli,hitto mitä ämmiä ootte!!
Niin mies kuin nainen saa ihan itse päättää oman nimensä pitämisen tai muuttamisen, sitä ei kukaan kotkottava kana tai kukko tunkiolla määrää hänen puolestaan.
Yksinkertaista, vai mitä?
Kaikista järkevistä vastauksista,tänne silti kirjoitti näköjään myös nämä jotkut katkeroituneet exät,ikävää. Olen saanut miettiä tätä asiaa ja eikai sen pitäs minua häiritä=)
Mutta aina ihmetyttää se saa ei se et miksi mieheni nimi vaan kaikki muut asiat mut juu annampa olla. Hyvää kevättä kaikille=)
Täälläkin kun jotain kysyy niin minkä ihmeen takia etenkin exät hyökkäävät?tuskin heistäkään kaikki elää uusperhe elämää..vai olenko väärässä siinä? Tuskin me uudet niin pahoja ollaan teidän lapsille,tosin tapauskohtaisia mut itse en ainakaan ole haukkuja saannut jne.
Huvittaa täällä lukiessa kun joku(tod.näk.)ex-nainen sanoi kuinka nykyisten pitäisi kysyä heiltä neuvoja ym mitä saa tehdä ja mitä ei,niinkö luulette sen menevän?mitäpä jos tuo kaikki olisikin toisinpäin kun itse olette se nyksä=) Ei kukaan rupea kysymään miehensä tai oli tuo kumminpäin tahansa niin exiltä neuvoja ellei olisi esim.sairaudesta kyse tms..luulisi tossakin et kumppani eli lapsen vanhempi sen osaisi neuvoa eikä siis se ex-puoliso mutta jokaisella tapansa.
Nimiasia on olematonta ja pientä, oikeasti merkityksetöntä, mutta tuo onkin täysin eri asia, jos kyse on siitä, että entinen -kumpi tahansa- yrittää "tunkea" tavalla tai toiseksi osaksi sitä perhe-elämää, johon yhteiset lapset kyllä kuuluvat, mutta hän ei itse. Jokaisella perheellä on omat tapansa toimia, tietenkin olisi paras lasten kanalta, jos suuret asiat olisivat riittävän samalla tavalla toteutettuja, mutta niistäkin tulisi voida puhua rakentavasti ja toisen vanhemman mielipide huomioiden, vaatimusten, epäluottamuksen ja arvostelun sijaan. Em.:lla keinoilla kun ei kuitenkaan saavuta hyvää vastinetta toisessa koskaan.
Riittävän samankaltaiset pelisäännöt lapsilla tietyissä asioissa ovat lasten kannalta hyvä asia, se luo turvallisuuden tunnetta, että on vaikkapa suurinpiirtein samanlainen suhtautuminen kotiintuloaikoihin, iän mukaiseen vastuuseen ja oikeuksiin. Lapset kun osaavat niin mainiosti pelata sitä peliä "mutta kyllä isä/äiti antaa aina tehdä niin ja on siksi paljon kivempi", vaikkei asia ihan niin olisikaan. Sen verran keskusteluyhteyttä tulisi säilyttää siis lasten takia, että oikeanlainen rajojen pito onnistuu. Ja aina pitäisi ensin tarkistaa, onko jokin asia oikeasti mennyt niin, sitten vasta päättää harmittaako se, ja ennen sitäkin vielä koittaa sopia yhteisistä linjauksista, jotta lapsen paras toteutuisi. Sellaisia ne lapset ovat myös ydinperheissä, eli ei mikään uusperheiden ongelma pelkästään.