Kamala vauvakuume, mutta ku pitää odottaa. Järki käskee. Pitää odottaa opiskelut loppuun, mutta ku toisaalta toivoo niin vauvaa... Sitte jos on pikkusenki kuukautiset myöhässä niin alkaa kuvitella et onki raskaana. Huomaa kauheesti alkuraskauden oireita. On tunne et on raskaana vaikka järki sanoo et hei haloo. Kuitenki syö pillereitä, ne kyllä toimii. Mutta silti ei mene jakeluun vaan uskoo et entä jos sittenkin olen. Eilen taas. Olin ihan täpinöissä et olenko raskaana vai en. No enpä taaskaa ollut, en tietenkään. Poikaystävä ihmettelee, miksi epäilen olevani raskaana ku aina ennenkin osoittautunut epäilyt vääräksi. :( Jaa a, kunpa itsekin tietäisi. Mun pitäisi olla helpottunut ku tänään alkoi kuukautiset, mut masentaa. Toisaalta en halua vielä, mut toisaalta haluan... ÄÄÄ!
Tää on kamalaa!!
ihan sekasin
12783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
paha jos opiskelun aikana vauvan sais?
mulla on itsellä opinnot loppusuoralla ja viimein alettiin yrittämään. koko ajan toivoo ja haluaa ja masentaa kun ei vielä ole tärpänny.
itse on nyt jälkikäteen miettiny et oman työllistymisen vuoksi ois pitäny pirpanat tehdä opiskelun ollessa vielä kesken. silloin ei ois heti valmistumisen jälkeen mammalomalla vaan pääsis heti hakemaan paikkoihin ja kokeilemaan siipiä. nyt todennäkösesti hoidan pientä nyyttiä valmistumisen jälkeen.
mutta vasta nyt koettiin olevamme tarpeeksi kypsiä tähän ja tarpeeksi kauan yhessä että voidaan tarjota hyvä koti.
vauvattanu on aikasemminki ja viime vuosi varsin kun kaverit teki vauvoja ja niitä tuntu olevan koko ajan ympärillä.
nyt pitää vaan toivoa että saatais vauva taloon.
mutta pohdiskele mitä todella haluat. ja jos vauva ei vielä ois hyvä ajatus niin yritä vaikka uppoontua opintoihin ja miksei vaikka valmiiksi kattoa tietoa siitä mitä kaikkea raskaus, synnytys ym vaatii jne.
mutta yritähän pärjäillä siellä kuumeilun kans kyllä siitä :)
ihaniahan ne vauvat joka tapauksessa on oli miten päin vain :)
Varmaan johtuu pitkälti siitä, että lähipiirissä lähes kaikki sanoo, että totta kai opiskelut ensin. Että rahaa saa opsikelijana saa huonosti ja että entä jos opiskelut jää kesken. Pitäisi tuntea itsensä niin hyvin, että tietäisi jaksaisiko. Mutta ku en oikein tiedä :( Mul on aina ollut itseluottamuksen puute vaikka loppupeleissä oon pärjänny tässä elämässä ihan hyvin. Kaipa sitä odottaa, että joku muu kertoo ne oikeat ratkaisut. Mut toisaalta, onko sitten enää mun elämää, jos muut vaan kertoo mitä tehdä... Jaa a... Mä haluisin vaan, että mun tuleva lapsi olisi mahdollisimman onnellinen. Olenko itsekäs, jos hankin lapsen vaikka tiedän, että raha voi olla tiukalla ja paineet on kovat? Mutta toisaalta tuleeko myös työelämässä olee kovat paineet ja omat haittansa?
neuvoa teitä miten elätte elämänne ja missä järjestyksessä mitäkin teette.Oletko miehesi kans puhunu asiasta,joko hän olisi valmis vauvaan?Ja tuleeko sitä "oikeaa" hetkeä ikinä jos sitä rupee ajattelemaan,aina löytyy kyllä syitä miksi juuri tällä hetkellä ei kannata tehdä lasta.Asunto on liian pieni,autokin pitäs vaihtaa,rahaakin on vähän jne...Kyllä kuule vähälläkin pärjää ja rakkaudella sitä lasta kasvatetaan,ei vauva tarvii mitään muutakun vanhemmat lähelleen.Meillä on 5kk:tta vanha tyttö ja hirmunen vauvakuume ois jo päällä mutta ei tuo mies innostu vielä,meillä on talonrakennus kesken joten minun on töihin palattava kesällä.Vain te itse tiedätte todellisen tilanteenne vauvan saannille.Itse en ainakaan ole katunut vaikka oltas teltassa asuttu,ei ole mitään niin rakasta tuo oma pieni tiitiäinen.Onnea teille jatkoon :)
Poikaystävälläkin on kova vauvakuume :D Mut sillä on vähän sama, että järki sanoo, että pitäisi vielä odottaa. Tottahan se on, ettei itse vastuun päätöksistään kantaa ja siksi ne pitääki tehdä itse. Vähän vaan pelottaa, että pitäisi olla joku yli-ihminen, että selviäisi. Mut toisaalta voi olla, ettei se pelko koskaan katoa. Aina pelkää, ettei oo tarpeeksi hyvä... Pelkää, että onkin iha surkea äiti ...
ihan samaa,että olisin surkee äiti.Olin lapsesta asti varma,että haluan nuorena lapset.Kun kaverit rupes saamaan vauvoja ja kummipoikaani hoidin sillon tällön niin oli totta puhuen aina mukava kun hän lähti kotiin ja itse sai taas olla vaan itsenäisesti ja sitä aina sillon mietti,että "tätäkö tämä on"?Kun omaa lasta rupesin odottamaan niin sitä mietti sillonki kaikkee,entä jos en rakastakkaan sitä vauvaa jne.mutta kyllä kaikki on kääntynyt toisinpäin,heti kun näin oman lapseni niin kyllä siihen rakastu oitis ja jo sairaalassa samana iltana itkeskelin itsekseni,että kauheeta jos tuota lasta ei olis tai sille jotain tapahtus ja sitä aina katseli ihastellen,että "onko tuo oikeesti minun":).Nyt en osais kuvitella elämää ilman tyttöä ja olen omasta mielestäni hyvä äiti kaikinpuolin.
samoin olen itsekkin vauvakuumeillut jo useita kuukausia, mutta nyt pari kuukautta on ollu ihan .... sanoinkuvaamattomia! olen hihhuloinut täällä vanhempien palstoilla ja lukenut hirveästi synnytyksestä ja imetyksestä ja mistä kaikesta..
ite valmistun keväällä ammattiin ja lakinki saan, mies on ja työpaikka on jo kesäksi, joten mitään esteitä vauvalle ei olisi, mutta sitten väliin aina järki vinkkaa että jos ei vielä.. tai no en nyt tiedä mikä järki se on. tuntuu että kyllä niitä vauvoja ehtii hankkia vielä melkein 20vuoden ajan, mutta se pitäisi jostain syystä saada nyt heti.. :D
jos sitä oottaisi valmistujaisiin, omistuskämpän hankkimiseen ja naimisiinmenoon... pakollisiahan nuo ei ole mutta luo jonkilaista turvaa :)
eihän sitä kukaan ole kieltämässä ettei vielä 20vuotiaana (tai nuorempana) lapsia voi tehdä, mutta -nyt toistan itteäni- mutta joku käskee päässä odottamaan vielä edes vuoden..
noh yritetään päästä kunnialla opiskeluista ensin :)
..järjen ääntä, vaan sydämen. Nyt meillä on pieni ihana poika, minulla vielä hiukan koulua käymättä. Ikinä ei näin onnellisia olla oltu, kaikki tuntuu menevän ihan omalla painollaan. Lisäksi minulla on paljon enemmän motivaatiota palata koulun penkille, kuin silloin ennen vauvaa. Vielä saan hetken nauttia äitiyslomasta..Tehkää niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Päiväkään emme ole katuneet..Nyt tekisi mieli toista lasta, ehkä saamme hänetkin ennen koulun päättämistä, kuka tietää? Ehdin kyllä ,ja myös aion opiskella loppuun. En ainakaan sitten heti ole jäämässä äitiyslomalle kun saan töitä..
mulla 1,6kk vanha poika edellisestä suhteesta.Nyt vuosi eron jälkeen iskenyt hirveä vauvakuume.Ollaan nykyisen poikaystävän kanssa puhuttu lapsista ja mies jopa hieman enemmän innoissaan kun minä.(ollaan nyt pidetty yhtä n. puolisen vuotta...) Kun viimeksikin jäin yksin 4kk ikäsen pojan kanssa niin kai pelkään edelleen jääväni,se aika oli kuitenkin raastavan rankkaa...toisaalta tiedän nykyisen olevan aivan eri maata exän kanssa mutta onko nyt jo liian aikaista hankkia lapsia?
Vain te tiedätte kestääkö teidän suhde, jos tekään. Kylhä toi kuulostaa aika pikaiselta, jos niin vähän aikaa ootte tuntenut. Mutta en minä teitä tunne, että vaikea kenenkään neuvoa...
ollaanhan me siis tunnettu jos vuosia...nyt vasta lähennytty...mut sen näkee ajan kanssa.
Noi on niin vaikeita juttuja. Ku ihmiset on välillä nii arvaamattomia :D Et tuntuu sekin nii hassulta et jotkut ollut niin rakastuneita ja naimisissa monta vuotta ja sitten ei yhtäkkiä enää vaan toimi. Ei siitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Nii ja voihan olla, että käy päinvastoinkin:)Niin ja totta, ei näe ku ajan kanssa.
Sovittiin poikaystävän kanssa,että kandin jälkeen voitaisiin ruveta yrittämään :) Eli siihen vielä 2-3 vuotta. En malta odottaa :D:D