Moro
Meillä on sellainen tilanne että 7 vuotta sitten naimisiin mennessämme teimme molemminpuolisen avioehdon, joka on voimassa jos ositusperusteena on avioero.
Naimisiin mennessämme omistin 40 % omakotitalosta jossa nyt asumme. Vuoden naimisissa oltuamme lunastin velkarahalla loput 60 % talosta vanhemmiltani, eli omistusosuuteni talosta on nyt 100%. Lainanlyhennykset, sähkö- , vesilaskut ja vakuutukset olen maksanut aina minä sillä vaimoni ollut lähes koko ajan opiskelija tai kotiäiti ja minä töissä. Vaimoni on kuitenkin sijoittanut noin 10 t€ perintörahojaan talon kunnostukseen.
Lähes koko ajan vaimostani on tuntunut että "ei ole omassa kodissaan", koska talo ei ole yhteinen. Vaimoni myös pelkää että vaihdan hänet nuorempaan ja jätän puille paljaille. Itsekkin olen samoilla linjoilla ja olemmekin harkinneet avioehdon muuttamista. Tosin itse pelkään että vaimo ottaa eron ja vie lapset ja joudun maksamaan talon kahteen kertaan.
Minulla ei ole muuta omaisuutta kuin tuo talo, josta on x euroa lainaa jäljellä.
Vaimolla ei ole muuta omaisuutta kuin puolet velattomasta kerrostalohuoneistosta (puolet omistaa anoppini).
Nyt kaipaisinkin näkökantoja mahdollisimman monelta kantilta että tuleva avio ehto olisi molemmille (ja kahdelle yhteiselle lapsellemme) kohtuullinen. Miten saisimme aikaan "kauhun tasapainon", jossa molemmilla olisi erotilanteessa hävittävää, eikä vain minulla?
Mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon ettei tarvitsisi myöhemmin katua? Tulevat perinnöt aiomme kuitenkin rajata avio-oikeuden ulkopuolelle.
Meillä on sellainen tilanne että 7 vuotta sitten naimisiin mennessämme teimme molemminpuolisen avioehdon, joka on voimassa jos ositusperusteena on avioero.
Naimisiin mennessämme omistin 40 % omakotitalosta jossa nyt asumme. Vuoden naimisissa oltuamme lunastin velkarahalla loput 60 % talosta vanhemmiltani, eli omistusosuuteni talosta on nyt 100%. Lainanlyhennykset, sähkö- , vesilaskut ja vakuutukset olen maksanut aina minä sillä vaimoni ollut lähes koko ajan opiskelija tai kotiäiti ja minä töissä. Vaimoni on kuitenkin sijoittanut noin 10 t€ perintörahojaan talon kunnostukseen.
Lähes koko ajan vaimostani on tuntunut että "ei ole omassa kodissaan", koska talo ei ole yhteinen. Vaimoni myös pelkää että vaihdan hänet nuorempaan ja jätän puille paljaille. Itsekkin olen samoilla linjoilla ja olemmekin harkinneet avioehdon muuttamista. Tosin itse pelkään että vaimo ottaa eron ja vie lapset ja joudun maksamaan talon kahteen kertaan.
Minulla ei ole muuta omaisuutta kuin tuo talo, josta on x euroa lainaa jäljellä.
Vaimolla ei ole muuta omaisuutta kuin puolet velattomasta kerrostalohuoneistosta (puolet omistaa anoppini).
Nyt kaipaisinkin näkökantoja mahdollisimman monelta kantilta että tuleva avio ehto olisi molemmille (ja kahdelle yhteiselle lapsellemme) kohtuullinen. Miten saisimme aikaan "kauhun tasapainon", jossa molemmilla olisi erotilanteessa hävittävää, eikä vain minulla?
Mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon ettei tarvitsisi myöhemmin katua? Tulevat perinnöt aiomme kuitenkin rajata avio-oikeuden ulkopuolelle.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voitte tehdä uuden avioehdon, jolla sovitte, että osalle omaisuudestasi vaimollasi onkin avio-oikeus.
Voit myös myydä vaimollesi osan kiinteistöstä.
Tai jos irtorahaa on, niin voitte tehdä vaimosi nimiin sijoituksen, joka kasvattaa hänen varallisuuttaan korvaamaan kotonaoloajalta menetettyjä eläketuloja ja asuntoon sijoitettua kymppitonnia.
Kaikissa tapauksissa vaimo voi silti ottaa eron ja voitte joutua setvimään lasten huoltajuusasioita.
>
Ethän tarkoittanut että avioehdossa todettaisiin esim. 20% miehen täysin omistamasta talosta olisi avio-oikeuden alaista, mutta 80% ei ole...
Tuollaista avioehtoa ei voi suositella, se ei riitatapauksessa tod.näk. olisi pätevä... vaikkei korkeimman oikeuden päätöstä vielä olekaan aiheesta.
>
No noon, nyt puhut asiaa. Tietenkin osan voi myös lahjoittaa... tosin veroa siitä joutuu maksamaan.
>
Niin, tai eläkesäästösopimus...
Pyysit mielipiteitä, tämä on vaan omakohtainen kannanotto.
Sinun sijassasi purkaisin nykyisen avioehdon. Ehkä tekisin uuden, jossa tulevat lahjat ja perinnöt rajattaisiin avio-oikeuden ulkopuolelle.
Perusteet: mitäpä maallisista, ei saa rakastua omaisuuteen. Vaimon tyytyväisyyden kannalta "yhteinen koti" on tärkeä asia; se parantaisi parisuhdettanne.
Kun sijoitti rahaa taloon, josta ei omista pätkääkään. Taloudellisesti tyhmää oli myös kotiin jääminen lasten kanssa. Nykyisessä tilanteessa vaimollasi on kaikki hävittävä, sinulla ei mitään. Sinä olet kasvattanut omaisuuttasi sillä välin kun hän on "ilmaiseksi" hoitanut sinun lapsiasi kotona...
Asialle pitäisi tosiaan tehdä jotain, ennenkuin katkeruus valtaa vaimosi kokonaan.
Tämä on tätä naisen logiikkaa:
"Sinä olet kasvattanut omaisuuttasi sillä välin kun hän on "ilmaiseksi" hoitanut sinun lapsiasi kotona..."
Eikös alkuperäinen kirjoittaja kertonut maksaneensa itse lainat ja asumiskulut, eli vaimo on ilmeisesti saanut asua "ilmaiseksi"? Ja muutenkin; aivan kuin lasten hoitaminen kotona olisi jotain vastenmielistä pakkopullaa?
Ap. on kertonut maksaneensa lainoja ja asumiskuluja, mutta lyhennykset ovat kasvattaneet hänen avio-oikeudesta vapaata omaisuuttaan.
Lapsenhoidon vastenmielisyys lipsahti sinulta. Sitä ei aiemmissa viesteissä tullut esiin. Pointti on siinä, että lastenhoito kotona on mahdollistanut sen,että ap. on voinut kasvattaa omaisuuttaan. Jos esimerkiksi ap. olisi itse käyttänyt koko vanhempainloman, hänen tienaamismahdollisuutensa olisivat olleet vähäisemmät.
seta-mies on tuosta että vaimo on opiskellut? Eikös silloin mies ole mahdollistanut vaimolle "pääoman" kartuttamisen, sanan varsinaisessa merkityksessä?
Ja missä muuten on sanottu että vaimolla ei olisi ollut tienaamismahdollisuutta? Monellehan kotiäitiys on vapaaehtoinen valinta.
Tarkoitin, että tiukan avioehdon omaavan on TALOUDELLISESTI tyhmää hoitaa lapsia kotona. Muilla tavoin lastenhoito on ihan fiksua.
Olen nainen, enkä kannata tiukkoja avioehtoja. Tiukka avioehto ajaa puolisot kilpailemaan omaisuuden kartuttamisessa toistensa kanssa ja aiheuttaa varsinkin lapsiperheessä erittäin helposti epäoikeudenmukaisuutta. Perhe on yksikkö, jonka tulisi kaikessa, myös taloudenpidossa, puhaltaa yhteen hiileen. Jos ei halua jakaa elämäänsä toisen kanssa, olkoon sitten yksin.
Kyllä kotona lasten kanssa oleminen ja heidän hoitaminen on valinta... ei pakko. Joskus valinnoista joutuu maksamaan menetettynä ansiotulona.
Jos tahtoo valita toisin, lapsen saa kunnalliseen päivähoitoon 200 EUR/kk/lapsi (max.) korvausta vastaan jo alle vuoden ikäisenä.
Ellet kannata tiukaa... niin kerropa millaista avioehtoa sitten kannatat?
Avioehtohan on voimassa VAIN avioeron varalta (ja puolison kuollessa jos niin laadittu).. muutoin merkityksetön paperi. Jos avioehdon näkee toisin, arkielämää halvaannuttavana sopimuksena... niin silloin on syytä tarkistaa faktat ja/tai asenteensa.
Se EI estä puolisoita omistamasta omaisuuttaan puoliksi, tai että YHTEISTÄ asuntolainaa toinen maksaa enemmän puolison ollessa kotona lapsia hoitamassa. Avioehto ei myöskään muuta avioliittolaissa olevaa pykälää siitä, että puolisoilla on elatusvelvollisuus toisistaan.
tuli väistämättä mieleen kysymys, että onko kaikki pelkkää liiketaloutta? Missä on aito ja oikea toisistansa välittäminen?
Avioehtopalstalla on aika paljon keskustelua avioliiton taloudesta ja oikeudellisista kysymyksistä. Käytkö sinä seksipalstalla valittamassa, että on liikaa seksiä?
seksipalstalla vainoharhaisesti siitä, miten saa laadittua sellaisen sopimuksen, että varmasti saisi ainakin yhtä paljon ja yhtä hyvää seksiä kuin kumppani?
Tai jos itse tuo suhteeseen enemmän, miten voisi varmistaa, että toiselle ei kerry niin paljon seksiä?
Avioehtosopimuspalstalla keskustellaan avioehtosopimuksista.
Jos haluat tietää, mistä seksipalstalla puhutaan, niin käy kurkkaamassa. Voit esittää nuo mieltäsi askarruttavat kysymykset siellä. Mutta älä sitten tuo niitä meidän kumisaapasfetisistipalstalle.
Lasket, kuinka paljon vaimosi olisi tienannut työstä sinä aikana, kun on ollut kotona hoitamassa TEIDÄN lapsianne. Eli keskiansion mukaisesti 7v palkka miinus siitä hänen saamansa tuet, niin saat tulokseksi summan, paljonko vaimollesi on kertynyt "ansionmenetystä". Huomio, että lapsilisät ym, eivät ole hänen tulojaan, vaan lasten kuluihin tarkoitettu summa.
Asunnon nykyisestä arvosta miinustat tuon tuon summan, sekä sen 10t e, jota vaimosi on sijoittanut kiinteään omaisuuteesi. Siitä saat sitten summan, jota vaimosi on sinulle "velkaa". Tuon prosenttimäärän jätät sitten avioehdon ulkopuolelle, tai annat vaimollesi lunastaa tuon osuuden sinulta omakseen. Mikäli käy niin, että tässä enää vaimosi olisikaan se maksaja...
Ja en ole nainen, vaan mies, kahden pienen lapsen isä.
Se että hän on ollut kotona 7 vuotta on ollut valinta, ei pakko. Lasten kannalta epäilemättä hyvä valinta... mutta ei peruste sille, että "lasketaan lasku ansionmenetyksestä" koska ei olla valittu toista vaihtoehtoa... joka on käydä ansiotyössä ja maksaa kunnallisesta päivähoidosta.
asiasta ilman naisellisia hepuleita olisi varmaan viisainta, vaikka alkuperäisen avioehdon tehneen tuomarin luona. Meillä on täysin toisensa poissulkevat avioehdot (lapsia aiemmasta liitostani ja nykyisestä), enkä silti tunne olevani "ei kotona" edes niinä vastamäen päivinä. Voisitkos muuten antaa vaimollesi sen kymppitonnin, jos se sitten muuttaisi hänen mielipiteensä, jos se on rahasta kiinni? Kuulostaa kyllä vähän pöljältä :-)