Myönnetään, että joskus menneinä vuosina on enemmänkin ketuttanut ja stressannut nuo raha-asiat, mutta ei enää moneen vuoteen.
Olen tottunut siihen, että olen luottotiedoton. Luottarit meni punaiselle jo heti kun tulin täysi-ikäiseksi. Puhelinlaskuja, vuokria, tk-maksuja, postimyyntitavaraa, lehtitilauksia. Muistan, että ensimmäinen "velka" oli markka-aikaan 3000 mk puhelinlasku ja siitä se lähti.
vähävaraisena opiskelijana ei ollut mahiksia maksaa sitä ja olin kyllä kieltämättä myös hyvin huoleton, ei edes kiinnostanut maksaa. Sittemmin maksettavia on mennyt säännöllisesti ulosottoon ja tällä hetkellä varmaan jotain 20 000e luokkaa, en ihan tarkasti tiedä.
Joskus vuonna 100 lyhensin yhden vuoden ajan noita velkoja ulosottoon 400mk/kk mutta sen jälkeen en ole euroaikana lyhentänyt ollenkaan vaan minut on vuosi vuodelta todettu varattomaksi.
Koska olen ollut suurimman osan ajasta työttömänä tai jos olen työtä tehnyt niin omalla toiminimellä tai puolisoni yrityksessä, ei uo ole päässyt käsiksi "tuloihini", joita minulla ei käytännössä ole, koska olen aina perse auki.
Nyt olen kolmikybänen ja nuo samat paskat on ulosotossa ja on sinne lisääkin tippunut säännöllisesti kaikenlaisia maksuja. Olen heittänyt toivoni, että koskaan pääsisin kuville, koska oikeisiin töihin minusta ei ole olen jo sen verran "syrjäytynyt" eikä edes kiinnosta mennä töihin, koska ulosmittaus palkasta alkaisi samantien ja palkkaa ei kuitenkaan jäisi käteen sen jälkeen paljo mitään.
Minun ei siis kannata tehdä töitä. Mutta en ole työttömänä, eli turha alkaa huutamaan, että elän työttömyyskorvauksella (vaikka sitäkin ja sossun avustuksia on tullut vuosien varrella vaiheittaisesti käytettyä) sillä olen tällä hetkellä yrittäjä. Tienaan niin vähän että se ei elämiseen juuri riitä, mutta eipä ulosotto pääse niihinkään vähiin tuloihin käsiksi.
Oikeastaan elelen puolison palkalla ja odotan että velkani joskus vanhenevat, mutta en oikeastaan jaksa välittää koko asiasta. Onhan elämässä niin paljon muutakin, että mitä siitäkin jos asun vuokralla lopun ikääni, enkä omista koskaan mitään ja elän vaikka mieheni rahoilla, tai alan vaikka myydä itseäni? Siinä olisi eräs konsti tienata hyvin ja pimeästi!
Olen tottunut siihen, että olen luottotiedoton. Luottarit meni punaiselle jo heti kun tulin täysi-ikäiseksi. Puhelinlaskuja, vuokria, tk-maksuja, postimyyntitavaraa, lehtitilauksia. Muistan, että ensimmäinen "velka" oli markka-aikaan 3000 mk puhelinlasku ja siitä se lähti.
vähävaraisena opiskelijana ei ollut mahiksia maksaa sitä ja olin kyllä kieltämättä myös hyvin huoleton, ei edes kiinnostanut maksaa. Sittemmin maksettavia on mennyt säännöllisesti ulosottoon ja tällä hetkellä varmaan jotain 20 000e luokkaa, en ihan tarkasti tiedä.
Joskus vuonna 100 lyhensin yhden vuoden ajan noita velkoja ulosottoon 400mk/kk mutta sen jälkeen en ole euroaikana lyhentänyt ollenkaan vaan minut on vuosi vuodelta todettu varattomaksi.
Koska olen ollut suurimman osan ajasta työttömänä tai jos olen työtä tehnyt niin omalla toiminimellä tai puolisoni yrityksessä, ei uo ole päässyt käsiksi "tuloihini", joita minulla ei käytännössä ole, koska olen aina perse auki.
Nyt olen kolmikybänen ja nuo samat paskat on ulosotossa ja on sinne lisääkin tippunut säännöllisesti kaikenlaisia maksuja. Olen heittänyt toivoni, että koskaan pääsisin kuville, koska oikeisiin töihin minusta ei ole olen jo sen verran "syrjäytynyt" eikä edes kiinnosta mennä töihin, koska ulosmittaus palkasta alkaisi samantien ja palkkaa ei kuitenkaan jäisi käteen sen jälkeen paljo mitään.
Minun ei siis kannata tehdä töitä. Mutta en ole työttömänä, eli turha alkaa huutamaan, että elän työttömyyskorvauksella (vaikka sitäkin ja sossun avustuksia on tullut vuosien varrella vaiheittaisesti käytettyä) sillä olen tällä hetkellä yrittäjä. Tienaan niin vähän että se ei elämiseen juuri riitä, mutta eipä ulosotto pääse niihinkään vähiin tuloihin käsiksi.
Oikeastaan elelen puolison palkalla ja odotan että velkani joskus vanhenevat, mutta en oikeastaan jaksa välittää koko asiasta. Onhan elämässä niin paljon muutakin, että mitä siitäkin jos asun vuokralla lopun ikääni, enkä omista koskaan mitään ja elän vaikka mieheni rahoilla, tai alan vaikka myydä itseäni? Siinä olisi eräs konsti tienata hyvin ja pimeästi!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllähän se piirakan myynti kannattaa. Yhteystiedot ja hinnasto niin neuvotellaan.
Kävisikö 10€ kerta tai 30€ koko yö?
ihan hyvin, nou problem, vaikka on 2 lasta ja vaimo. ei ne suuret tulot vaan erittäin pienet menot. Ja olen töissä, mutta hankin sopivasti sen verran, ettei ulosottoon mene penniäkään. Ja olen tyytyväinen. Katson televisiosta Simpsoneita ja syön pizzaa. Naureskellen muistelen aikaa, jolloin stressasin itseäni yrittäjänä. Olin täysi idiootti. Nyt vieraan töissä on kuin lomalla koko ajan ja jos jään työttömäski, hups rahaa tulee taas. Voiko asiat olla enää paremmin?