Hiljaa istun takana ikkunan,
ulkona on hiljaista kuin haudassa.
Sataa hiljalleen lunta,
hiutaleet putoavat maahan kuin kyyneleet kylmään asfalttiin.
Ajatukseni ovat sekaisin,
istun vain elämääni miettien,
pitäisikö sittenkin unohtaa?
Jos aurinko minullekin pilkahtaa.
Melkein itseni unohtaen,
ajatuksiini nukahdan kuunnellen,
jostain kuulen kuiskauksen..
Niin pienen, hennon kuin linnunlaulun tukahtuneen.
Itkenyt olen unissainkin,
herätessäni vasta tajuan sen,
en unohtaa halua, en millään voi,
rakas ystäväni kun lensi pois,
lailla enkelten kertoi sen minulle kuiskaten.
Vaikka elämässä on vaikeaa,
on jaksettava eteenpäin taivaltaa,
raskas on taival tiedän sen,
mutta ystävän pyynnöstä toteutan sen.
Tästä runosta saa jokainen ajatella mitä haluaa,
mutta omistan sen poistuneelle ystävälleni.
ulkona on hiljaista kuin haudassa.
Sataa hiljalleen lunta,
hiutaleet putoavat maahan kuin kyyneleet kylmään asfalttiin.
Ajatukseni ovat sekaisin,
istun vain elämääni miettien,
pitäisikö sittenkin unohtaa?
Jos aurinko minullekin pilkahtaa.
Melkein itseni unohtaen,
ajatuksiini nukahdan kuunnellen,
jostain kuulen kuiskauksen..
Niin pienen, hennon kuin linnunlaulun tukahtuneen.
Itkenyt olen unissainkin,
herätessäni vasta tajuan sen,
en unohtaa halua, en millään voi,
rakas ystäväni kun lensi pois,
lailla enkelten kertoi sen minulle kuiskaten.
Vaikka elämässä on vaikeaa,
on jaksettava eteenpäin taivaltaa,
raskas on taival tiedän sen,
mutta ystävän pyynnöstä toteutan sen.
Tästä runosta saa jokainen ajatella mitä haluaa,
mutta omistan sen poistuneelle ystävälleni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.