Pitääkö elämää opettaa?
Olen lukenut viime viikkojen kirjoituksia täällä. Niistä tulee tunne, että me odotamme ohjeita jostain elämäämme varten.
Yritän nyt karistaa tätä vähän ja kerron omasta ajanvietostani.
Suurena television ystävänä nautin suuresti dokumenttiohjelmista, mistä saa matkailuelämyksiä ja monenlaista tietoa vaikka kuinka paljon. Niistä tulee lisäkysymyksiä, mihin saa vaikka internetistä hakemalla vastauksia. Ajatella - nuo kalliit tietokirjasarjat on menneet kovaa vauhtia vanhoiksi tiedoiltaan. Mutta on niistä kiintoisaa vertailla uutta tietoa asioista.
Terveydenhoito ei saa olla pääosana ihmisen päivässä, eiköhän immuunijärjestelmä toimi paremmin, jos on tyytyväinen olo - ja kivut lievene ja uni maistu.
Kysytään onko lupa olla vanha? Keneltä sellainen lupa pitää saada?
Olen lukenut viime viikkojen kirjoituksia täällä. Niistä tulee tunne, että me odotamme ohjeita jostain elämäämme varten.
Yritän nyt karistaa tätä vähän ja kerron omasta ajanvietostani.
Suurena television ystävänä nautin suuresti dokumenttiohjelmista, mistä saa matkailuelämyksiä ja monenlaista tietoa vaikka kuinka paljon. Niistä tulee lisäkysymyksiä, mihin saa vaikka internetistä hakemalla vastauksia. Ajatella - nuo kalliit tietokirjasarjat on menneet kovaa vauhtia vanhoiksi tiedoiltaan. Mutta on niistä kiintoisaa vertailla uutta tietoa asioista.
Terveydenhoito ei saa olla pääosana ihmisen päivässä, eiköhän immuunijärjestelmä toimi paremmin, jos on tyytyväinen olo - ja kivut lievene ja uni maistu.
Kysytään onko lupa olla vanha? Keneltä sellainen lupa pitää saada?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Enpä tiedä, odotetaanko täällä ohjeita, mutta olen ollut tajuavinani, että vertaillaan näkemyksiä. Yksi on yhtä mieltä, toinen toista. Ehkä joku saa vastauksista vertaistukea, joku uusia näkökulmia, kuka mitäkin. Näyttää olevan paljon niitäkin, joiden mielestä kaikki on turhaa ja typerää - pohdiskelukin.
Tällainen palstakeskustelu on kuin kirpputori. Tarjolla on vanhaa ja käytettyä, mutta osin vielä hyväkuntoista ajattelua/mielipiteitä ja sitten sulaa huuhaata. Krääsä on aina viehättänyt enemmän kuin sellainen,missä joutuu aivonystyröitään käyttämään.
Tunnen henkilöitä, joiden on mahdotonta tehdä mitään ratkaisuja vain omien aivoitusten varassa. He tarvitsevat aina mukaan jonkun toisen mielipiteen, tai vielä toisen ja kolmannen. Joillekin taas on mahdotonta kysyä mielipiteitä muualta kuin omasta päästään. Eipä täällä kovin paljon terveydenhoidosta ole juteltu ts. pakonomaisesta itsensä vahtimisesta. Onneksi.
Olen ymmärtänyt aiheet vanhana olemisen luvanvaraisuudesta siten, että aloittajan huoli ei ole aito,onpahan keskustelunaihe joukon jatkona. Aina sitä joku jaksaa kritisoida ja yhtä hyvin ihmetellä.
Oletko muuten huomannut, että näin vanhemmiten meistä yksi ja toinen alkaa opettaa muita? Johtunekeo siitä,että meitä kuuntelee enää oma ikäpolvemme?
vanha, onko 61 vee vai 69 vee, kuusysiveestä en vielä tiedä, mutta tuntuu olevan jossain ulkoavaruudessa.
Sanot, - Olen ymmärtänyt aiheet vanhana olemisen luvanvaraisuudesta siten, että aloittajan huoli ei ole aito,onpahan keskustelunaihe joukon jatkona. Aina sitä joku jaksaa kritisoida ja yhtä hyvin ihmetellä.
Aivan. Keskustelu on aiheellista. En minä sitä halua vaimentaa. Jotkut kommenteista vaikuttavat todella loukkaantuneitten ihmisten hätäisiltä viesteiltä. Luen vähän tarkemmin vielä.
- Oletko muuten huomannut, että näin vanhemmiten meistä yksi ja toinen alkaa opettaa muita? Johtunekeo siitä,että meitä kuuntelee enää oma ikäpolvemme?
Minä kannatan tuota kyllä. Eri ihmisille on kertynyt erilaista tietoa ja taitoa. On hyödyllistä jakaa - täälläkin - sitä keskenämme. Nuoret näkevät kyllä mitä me teemme. Valtaa ei saa luovuttaa aiheettomasti heille oman elämämme yli.
Minä kun olin nuori. Tyttö on 22v. Ikä on numeroita. En tunne useinkaan olevani jonkun samanikäisen kanssa samanikäinen. Aiva kuin valo vuosi olisi ikäeroa.Ollaan kaikki niinkuin kukin haluaa mutta kyllä käynnistä näkee onko potkua elämässä vai ei.
Kyllä minulla menee terveyden hoitoon päivässä melkoinen osa, kaupassa mietittävä mitä voi kaappiin ostaa, kotona mietittävä miten valmistaa, laskettava montako yksikköä insuliinia kukin suupala vaatii.
mitattava ennen syömistä veren sokeri, ja 1½ - 2 h ruokailun tai välipalan jälkeen, illalla nukkuman mennessä kumpaa ruokaa vai insuliinia.
Nyt varsinkin nuhakuumeen vaivatessa on oltava erikoisen tarkka.
Tämän olen perinyt isältäni, joten itseaiheutettua tämä ei ole!
Kun ei se ole sitä että odotetaan ohjeita tai saadaan, olemme kaikki peräti 'yksilöitä' ja samaan sakkiin en sulloudu kenenkään kanssa..
Minulla on aivan mallikelpoinen elämä silti, chattailen ja pyörin netissä, katson tvtä, matkustelen autoilen vierailen , minulla on paljon kaikenlaista tekemistä, aika ei tosiaankaan käy pitkäksi.
Harrastuksiakin löytyy lisää vaan enpä niitä enää
ohjeet teoriassa. Käytäntö vaikuttaa kovin monimutkaiselta. Ihmettelen ja samalla ihailen ihmisiä, jotka pystyvät pitämään arvonsa kurissa. Miten pienet lapsetkin sopeutuvat tällaiseen? Tsemppiä Sinulle.
televisiossa ovatkin dokumentit. Totuus on tarua ihmeellisempää. Minulla ei ole itselläni televisiota, mutta lauantai-iltana halusin nähdä dokumentin Jari Sillanpäästä. Katsoin sen ystäväni luona ja se olikin mielenkiintoinen. Tuohon ohjeiden odottamiseen voin todeta, että olen ollut aina itsenäinen ja itsepäinen- niin vieläkin.
Vanhoja ihmisiä on aina ollut ja tulee olemaan, ei siihen kenenkään lupaa tarvita, se nyt vain on niin.
Suomessakin ollaan pitkälti sorruttu tähän "kauniit ja rohkeat" malliin, eikä osata vanhentua tyylikkäästi,
ikäänsä unohtamatta, mutta kuitenkin nuorekkaasti.
Harrastukset, liikunta ja positiivinen elämänasenne, se jos mikä lisää elinvuosia ja pitää nuorekkaana.