miltä tuntui muuttaa pois lapsuudenkodista?

laittaa esim. @mail taikka ihan oikea postiosoite vastauksille?

Niin jos meinaat jotain vähänkin fiksua vastausta saada, saati tieteellisesti pätevää.

asua yksin. Sitten huomasi, ettei se olekaan niin ihanaa tehdä kaikki yksin.

Itse muutin pois kotoa äitini luota 17-vuotiaana. Muutin yhteen silloisen poikaystävän kanssa. Kyllä muistan, että ensimmäisenä iltana uudessa asunnossa mieli oli aika matala, pelotti ja ahdisti. Itkettikin, kun ajattelin, etten enää ikinä asuisi äitini kanssa. Meillä kun aina on ollut erittäin hyvät välit. En muuttanut lapsuudenkodista kuin parin kilometrin päähän. Tuntui jotenkin siltä, etten ole vielä valmis tähän.

Olen ainoa lapsi, ja vanhempani ovat eronneet. Suhtautumistani äitiini poismuuttamisen muutti varmasti jonkin verran. Pikkuhiljaa suhtauduimme toisiimme enemmän tasavertaisesti, sen sijaan että ennen olimme olleet lapsi ja aikuinen. Olimme kuitenkin yhä tekemisissä oikeastaan päivittäin, puhelimitse tai aivan kyläillen kun niin lähellä asuin. Koenkin tämän olleen lähinnä "harjoitusmuutto" verrattuna siihen, kun reilun vuoden päästä tästä muutin toiselle paikkakunnalle 600 km päähän, yksinäni.

Silloinkin tunteet olivat melko sekavat. Ensimmäinen ilta yksin uudessa kaupungissa uudessa asunnossa oli hämmentävä. Nyt ei ollutkaan enää sitä turvaa minkä luo saattoi mennä, kun tuntui pahalta. Nyt se turva oli 600km päässä ja tiesin sen, että nyt on aika pärjätä oikeasti omillaan.

Tässä kaikki mitä näin äkkiseltään muistan poismuutosta, toivottavasti tästä on sinulle apua.