Mitä mieltä ollaan nykyisistä kotimaisista elo-
kuvista.Vanhoissa elokuvissa tapeltiin puukkojen
ja kirveiden kanssa,mutta ei niissä kiroiltu ja
huudettu.
Voihan se olla että meikäläinen on jo niin
vanhan aikainen,ettei ymmärrä tätä nykyistä ko-
timaista elokuva taidetta,sen paremmin kuin nyky
musiikkiakaan.
Luulempa etten ole mitään hävinnyt,vaikka en
tuota mekastusta ymmärräkään.
Olisikohan kellä mielipiteitä yllä olevista
taiteen lajeista?
kuvista.Vanhoissa elokuvissa tapeltiin puukkojen
ja kirveiden kanssa,mutta ei niissä kiroiltu ja
huudettu.
Voihan se olla että meikäläinen on jo niin
vanhan aikainen,ettei ymmärrä tätä nykyistä ko-
timaista elokuva taidetta,sen paremmin kuin nyky
musiikkiakaan.
Luulempa etten ole mitään hävinnyt,vaikka en
tuota mekastusta ymmärräkään.
Olisikohan kellä mielipiteitä yllä olevista
taiteen lajeista?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tampereella on tullut seuratuksi teatteriesityksiä ja ihmetellä täytyy, miten niistä eräissä käytetään karkeaa kieltä.
Teatteriin tulee mielellään kokemaan jotakin mieltäylentävää, mutta tuollainen ei sitä ole.
Ihmetellä täytyy, että moisia keinojakin käyttäen pyritään houkuttelemaan yleisöä ja vieläpä arvostetuissa teattereissa.
aikaan nähnyt muita kuin "Äideistä parhain" ja lottien elämästä kertovan, en muista nimeä. Ne olivat hyviä elokuvia. En halua kuulla karkeaa kieltä elokuvissa, näyttämöllä, en myöskään todellisuudessa. Ulkolainen "Hiljaiset sillat" on minun mieleeni.
lotista kertova elokuva on "Lupaus".
Noh, tykkäsin Musta jää-elokuvasta, Kaurismäen filmeistä, Vares-filmeistä ja Peter Lindholmin ensifilmistä Anita aikoinaan. Televisiostahan kaikki suomalaiset filmit tulevat ennenpitkää, myös nämä uudemmat.
En kai vissiin osaa kovin tunteella suhtautua elokuviin, vaikka katsoa tykkäänkin eli jakaa filmejä jyrkästi mustiin ja valkoisiin. Kaikki leffat ovat ajankuvaa ja siksi mielenkiintoisia joltakin kantilta, joissakin on sisältöä enemmän, toisissa vähemmän tai ei olenkaan. Sisältö eli kokonaisuus ratkaisee enemmän kuin se, onko mukana karkeaa kielellistä ilmaisua.
Eihän ne Suomi-filmitkään ole tätä päivää lainkaan, eikä edes eilistäkään. Ne ovat omalla tavallaan huvittavia ja liikuttavia, mutta taiteellisuuden arviointi on parasta jättää sikseen.
En niputtaisi kaikkia nykyfilmejä (kotimaisia ) niin, että kaikissa kiroillaan ja että ne ovat kamalia ja että vanhempi sukupolvi ei niitä voi ymmärtää. Ei kaikkea taidetta tarvitse ymmärtää, siitä voi hyvin ottaa vain sen osan, mikä itselle sopii, siksi taide on monimuotoista.
Jos sinulla on noin huonot kokemukset nykyisistä elokuvista, niin menepä tilaisuuden tullen katsomaan uutta lasten elokuvaa Risto Räppääjää. Ota lapsiakin mukaan, etteivät katso turhan pitkään lipunmyynnissä. Meillä oli hauskaa ja hyvällä mielellä oli tämä mummokin vielä kauan.
Vai kiroillaan nykykuvissa liikaa!
Elokuva on aina tiivistys elämästä. Jos kuvataan kiroilevaa porukkaa, myös kiroilu tiivistyy siinä kuin muukin elämä. Aivan samoin seksi, väkivalta, romantiikka jne.
Elokuva on hyvä, jos se jollakin tasolla koskettaa katsovaa ihmistä ja hänen elämänkokemuksiaan. On aivan sama, oliko filmi Shakespearea vai Kaurismäkeä, kunhan se on hyvin tehty.
Näyttää mallia mieluummin ja suuntaa sun ideoita ja ratkaisuja nykyongelmiin?
Kuka sanoo, että ryysyrantaa pitää aina vaan esittää? Onhan niitä muunkinlaisia kohtaloita.
Scifin ja ryysyrannan välille mahtuu paljon.
Skifistä en yleensä löydä muuta kuin ihme lavasteita ja animaatioita. Odotin Titanicia ja dinofilmiä (mikä sen nimi nyt olikaan?), ja petyin molemmissa katkerasti. Kummastakin puuttui tarina. Ei silloin synny elokuvaa.
Hyvä elokuva on aina ajankohtainen. Ryysyranta kuvaa ihmistä siinä kuin Sumujen silta (vai mikä se nyyhkytarina nyt oli?), ja ympäristö on aina sivuosassa.
... että on täysin ajankohtaista elämän mallia, mikä olisi viitteeksi sopivaa muille. Surkeutta näkee reaaliajassa uutisista.
Ja näin on aina oleva, totesi Sinuhe (muistinvaraisesti).
Ulkoiset olosuhteet ja historian tapahtumat näyttävät muuttavan ihmistä, mutta muutokset ovat näennäisiä ja ulkoisia. Elokuva, joka kertoo ihmisen perusluonteesta, moraalista, uskosta, ihmisten välisistä suhteista jne. on aiheeltaan mielenkiintoinen ja hyvin tehtynä hyvä.
Luonne ei ole mikään syntymässä saatu valmis kaava. Se muodostuu omaksutuista tavoista.
Tavat taas tarttuvat ympäristöstä ihmiseen. Niihin on mahdollista vaikuttaa.
Synkkyyden kuvaamisella ei ihmisen elämä parane. Moraalikäsitys muodostuu ympäristön vaikutuksesta.
On aivan sama, mikä elokuvan tunnesävy on. Oleellista on, että sillä on jotain sanottavaa ihmisestä ja elämästä. Kaikki muu on rekvisiittaa.
Synkkyyden kuvaaminen voi auttaa ihmisiä ymmärtämään kurjuuden takana olevia syitä, ja se taasen voi auttaa paljonkin köyhyyden ja riiston poistamisessa.
Moraalilla ei ole mitään tekoa synkkyyden kanssa. Pahuutta on kaikkialla, missä ihmisiäkin, ja yhtä lailla myös siellä, missä tavat ovat kultivoituneita.
Suomisen Olli ja perhe. Minusta niissä on elämän mallia vaikka tällekin ajalle.
"Synkkyyden kuvaaminen voi auttaa ihmisiä ymmärtämään kurjuuden takana olevia syitä, ja se taasen voi auttaa paljonkin köyhyyden ja riiston poistamisessa." - Köyhyyden ja riiston poistamista ei kuitenkaan useinkaan esitetä. - Siis mitään ratkaisua. Elokuvista puuttuu - uudemmista - se opetus, mikä vanhemmissa on. Tämä on iso puutos. Suuret joukot eivät ala miettimään ongelman ratkaisua, vaan näkevät elokuvan sellaisenaan ja varsinkin nuoret katsojat ottavat mallia elämälleen.
Ympäristön vaikutus on lähes vastustamaton. Jatkuva taistelu pahaa vastaan ja moraalin puolesta on pakollista. Jopa poliisit sortuvat ympäristönsä tavoille rikoksiin ja väkivaltaan kaikella tavoin.
"Pahuutta on kaikkialla, missä ihmisiäkin, ja yhtä lailla myös siellä, missä tavat ovat kultivoituneita." - Hyvät tavat ovat kuitenkin paremmat kuin huonot tavat.
Minusta Ryysyrannan Jooseppi tai 8 surmanluotia kertovat köyhyydessä elävien ihmisten toivottomasta tilasta. Jos ne eivät auta ymmärtämään ihmisiä vaikeissa oloissa, katsojan täytyy olla melko moraaliton. Siihen en usko.
Ei elokuvan tule esittää ratkaisuja, vaan esittää kysymyksiä, ja panna ihmiset etsimään ratkaisut mielessään. Tendenssitaide ei tehoa ihmisiin.
Ei hyvissä tavoissa mitään vikaa ole, mutta moraalia ne eivät kohota.
Onhan suuri osa ihmiskuntaa jo saavuttanut ratkaisunsa. Miksei tätä voisi esittää ja 'opettaa'?
Molemmat ongelmat - niin ryysyranta kuin 8 surmanluotiakin - on ratkaistu. Jos niitä edelleen esitetään, kaivetaan esille asioita, mistä halutaan pitää kiinni. Todennäköisesti poliittisista syistä.
Voihan niitä historiallisista syistä katsella, että näkee, miten on ollut. Mutta samalla pitäisi esittää seikat, millä olot on korjaantunut. Vanhasta luokkavihasta ei nykyään eteenpäin potkita.
Kohteliaat tavat suojaavat kyllä väärinkäytöksiltä. Kuten rintojen tuijottelulta hississä, vaikkapa. Eivät tälläistä kaikki tee.